Frans Reima Ilmari Pietila
(
25. elokuuta
1923
Turku
?
26. elokuuta
1993
Helsinki
[1]
) oli suomalainen
arkkitehti
. Han valmistui arkkitehdiksi
Teknillisesta korkeakoulusta
vuonna 1953. Vuosina 1973?1979 Pietila toimi
Oulun yliopiston arkkitehtiosaston
professorina.
[2]
Pietila tyoskenteli opiskeluaikana vuonna 1947
Ilmari Niemelaisen
toimistossa seka vuosina 1948?1949
Einari Terasvirran
ja
Ragnar Ypyan
toimistoissa ja oli valmistuessaan lahes 30-vuotias.
[3]
Hanen lapimurtotyonsa oli
Brysselin maailmannayttelyn
(1958) Suomen paviljonki, johon han on kertonut saaneensa innoituksen
Aulis Blomstedtilta
. Sen suunnittelussa han kaytti tilamoduuleja ja pyrki siina seka luonnonmukaiseen etta alylliseen tulokseen.
[4]
Akateemikon
arvonimen vuonna 1982
[1]
saanut Pietila oli Suomen merkittavimpia nykyarkkitehteja. Hanen tyonsa ovat omaleimaisia ja rohkeasti tavanomaisista normeista poikkeavia suomalaisessa rakennustaiteessa. Useimmat toistaan Pietila teki yhdessa vaimonsa
Raili Pietilan
kanssa. Pietiloita pidetaan usein kansainvalisesti tunnetuimpina suomalaisina arkkitehteina
Alvar Aallon
jalkeen.
[5]
Pietila sai vuonna 1987 elamantyostaan
UIA-kultamitalin
(
Union internationale des architectes
).
[6]
Tyyliltaan Pietilat edustavat
orgaanista arkkitehtuuria
.
[7]
Reima Pietila sai 70-vuotissyntymapaivajuhlassaan sairauskohtauksen, johon han kuoli seuraavana paivana.
[1]
Pietilan mukaan on nimetty
Tampereella
Hervannan
kaupunginosassa sijaitseva Pietilankatu. Koska etunimi ei esiinny kadunnimessa, kaupunki on mahdollisesti halunnut kunnioittaa samalla Raili Pietilan tyota.
[8]
Pietilat suunnittelivat Hervantaan niin sanotun
keskusakselin
, ja se on heidan laajin rakennuskokonaisuutensa Suomessa.
[9]
Robert Venturi
:
Vanna Venturi -talo
, 1959?1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.
Taiteilija
Tuulikki Pietila
oli Reima Pietilan sisar.
[10]
Pietilan ensimmainen puoliso vuosina 1955?1963 oli kirjailija
Maire Harme
. Pietila avioitui arkkitehti Raili Paatelaisen kanssa vuonna 1963. Arkkitehti Annukka Pietila (s. 1963) on Reima ja Raili Pietilan tytar.
[2]
- Suomen paviljonki
Brysselin
maailmannayttelyssa 1958
- Branderin
kahvila,
Tampere
1963
- Kalevan kirkko
, Tampere 1966
- Dipolin kongressikeskus
,
Otaniemi
,
Espoo
1966
- Goran Akerhielmin huvila, Kallskar,
Kokar
1969
[11]
- Suvikummun asuntoalue,
Tapiola
, Espoo 1969?1982
- Reidar Sarestoniemen
ateljee ja galleria Saresto,
Kittila
1972
- Hvittraskin
sauna,
Kirkkonummi
1975
- Seurakunta- ja vapaa-aikakeskus
seka
liikekeskus
,
Hervanta
, Tampere 1979
- Sief Palace Area Buildings: Sief Palacen laajennus,
Kuwait
1982
- Lieksan kirkko
,
Lieksa
1982
- Taikurinhattu
-paivakoti,
Pori
1984
- Suomen suurlahetysto
,
New Delhi
,
Intia
1985
- Metso,
Tampereen kaupungin paakirjasto
, Tampere 1986
- Vanhainkoti Himmeli
, Pori 1988?1990
- Hervannan toimintakeskus
, Tampere 1989
- Mantyniemi
, tasavallan presidentin virka-asunto,
Meilahti
,
Helsinki
1993
-
Kalevan kirkko Tampereella 1966
-
Dipoli Espoossa 1966
-
Hervannan kirkko
Tampereella 1979
-
Hervannan liikekeskus 1979
-
Tampereen kaupungin paakirjasto 1986
-
Hervannan toimintakeskus 1989
-
Tasavallan presidentin virka-asunto Helsingissa 1993
- Quantrill, Malcolm:
Reima Pietila
. Suomentanut Kaarina Turtia. Helsinki: Otava, 1987.
ISBN 951-1-09143-3
.
- ↑
a
b
c
Reima Pietila 1923?93.
Mita Missa Milloin 1994
, s. 136. Otava 1993.
ISBN 951-1-12765-9
- ↑
a
b
Ellonen, Leena (toim.):
Suomen professorit 1640?2007
, s. 551. Helsinki: Professoriliitto, 2008.
ISBN 978-952-99281-1-8
.
- ↑
Quantrill, s. 27
- ↑
Quantrill, s. 28.
- ↑
Rakennustaiteen museo.
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
- ↑
Reima Pietila
(archive.today webpage capture) UIA Union Internationale des Architectes.
Arkistoitu
8.3.2015. Viitattu 20.8.2018.
(ranskaksi)
- ↑
Reima Pietila, uuden arkkitehtuurin guru
yle.fi
. Viitattu 25.8.2019.
- ↑
Valkama, Johanna:
Aatoksenkadulta Yliskujalle: tutkielma Hervannan kadunnimista
(PDF)
(pro gradu -tutkielma, s. 26?27) 2008. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 10.8.2017.
[
vanhentunut linkki
]
- ↑
Hervanta-raitti
(PDF)
2016. Tampere: Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut. Viitattu 10.8.2017.
- ↑
Quantrill, s. 26
- ↑
Kreivin paratiisisaari
kokar/sv
. Viitattu 14.12.2023.
- Broner, Kaisa:
Arkkitehtuurin visiot: Reima Pietila ja muodon merkitykset
. Helsinki: Oku Publishing, 2019.
ISBN 978-952-67872-2-0
.
- Keinanen, Timo: ”Pietila, Reima (1923?1993)”,
Suomen kansallisbiografia, osa 7
, s. 685?688. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.
ISBN 951-746-448-7
.
Teoksen verkkoversio
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|