Ravansaaren rukoushuone oli luterilainen rukoushuone Viipurin kaupungin ulkosatama -alueeseen kuuluneella Ravansaarella .

Ravansaarelaiset perustivat Ravansaaren Rukoushuoneyhdistyksen vuonna 1906 , ja rukoushuonetta alettiin rakentaa vuonna 1908. Rakennuksen piirustukset laati rakennusmestari A. E. Ollilainen. Samoihin aikoihin suunniteltiin myos kirkon rakentamista ja oman seurakunnan perustamista, mutta nama suunnitelmat eivat toteutuneet. Suunnitelmia yritettiin toteuttaa viela myohemminkin 1920- ja 1930-luvuilla, mutta huonoin tuloksin.

Rukoushuone rakennettiin hirresta , ja ulkoseinat vuorattiin laudoituksella vasta 1928. Rakennuksessa oli satulakatto , jonka paadyissa oli pienet ristit. Paasisaankaynti sijaitsi toisessa paadyssa, ja sen molemmin puolin oli matala ikkuna. Lisaksi sisaankaynnin ylapuolella oli kolme ikkunaa, joiden ylaosat olivat kolmiomaiset. Rakennuksen pitkilla sivuilla oli nelja korkeaa ikkunaa, joiden ylaosat olivat myos kolmiomaiset. Lisaksi ikkunoiden ylaruudut olivat varilliset.

Rukoushuoneessa oli varsinaisen kirkkosalin lisaksi sakaristo ja eteinen. Alttarin ylapuolella oli aluksi vain risti, mutta vuonna 1926 rukoushuoneeseen saatiin taiteilija Vaino Kamppurin maalaama alttaritaulu . Alttaria vastapaata paasisaankaynnin ylapuolella oli pieni lehteri , jossa ei kuitenkaan ollut urkuja.

Ravansaaren rukoushuoneella sattui tulipalo vuonna 1931 , ja varsinkin sisatilat karsivat vaurioita. Taman jalkeen rukoushuonetta korjattiin vahan laajemminkin. Uuden sisustuksen suunnitteli arkkitehti Jalmari Lankinen . Tuolloin hankittiin uudet penkit ja saarnastuoli . Lisaksi kamiinat korvattiin uuneilla ja sisamaalaus uusittiin.

Ravansaaren alue liitettiin Viipurin maalaiskunnasta Viipurin kaupunkiin 1932 , mutta siita ei aiheutunut muutoksia Ravansaaren rukoushuoneen omistusoloissa, silla rukoushuoneen omisti rukoushuoneyhdistys. Korjaustoita varten otettiin pankkilaina, joka maksettiin takaisin jatkosodan aikana, jolloin Ravansaarelle ei paasty palaamaan. Ravansaaren rukoushuoneyhdistyksen saamat korvausrahat lahjoitettiin Karjalatalon kappelin rakentamiseen.

• Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
• Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhat esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etela-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyvaskyla 1997. ISBN 951-785-012-3