Ranskan historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskan historia

Ranskan historia voidaan aloittaa esimerkiksi vuodesta 843, jolloin frankkien valtakunnan lansiosasta alkoi muodostua Ranska .

Esihistoria

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Dordognen laaksosta tehdyt varhaisen kivikauden loydokset osoittavat, etta paikalla oli menestyvia vaikkakin alkeellisia yhdyskuntia yli 25 000 vuotta sitten. Dordognen luolamaalauksista kuuluisimmat on loydetty Lascaux’sta Montignacin lahelta. [1]

Myohaiselta kivikaudelta eli neoliittikaudelta noin 12 000 vuotta sitten on loydetty merkkeja savenvalannasta ja senaikaisesta arkkitehtuurista. Maanviljelyksella elavia kylia muodostui Pariisin suistoon 4600 eaa. ja samanlaisia asumuksia samoilta ajoilta Rhonen laaksoon ja Auden rannoille Etela-Ranskassa. Neoliittikaudella kaikkien Ranskan neljan paajoen rannoilla elama oli kiinteaa seka kulttuurisesti, poliittisesti ja taloudellisesti yha kehittyneempaa. Nailta ajoilta peraisin olevat menhirit , kivikehat ja paasikivet osoittavat, etta yhdyskunnat kykenivat huomattaviin teknisiin ja sosiaalisiin saavutuksiin. [2]

Gallia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Gallialaisten joukkojen johtaja Vercingetorix antautuu Caesarille Alesiassa.

Ranskan aluetta asutti vuodesta 1000 eaa. alkaen metalliaikainen Pohjois- ja Keski-Euroopasta kotoisin oleva kelttikansa . Heita kutsuttiin gallialaisiksi ja maata Galliaksi . Gallialaisten yhteison jarjestelma muistutti myohempaa feodalismia . Keltit asuttivat Galliaa yli tuhat vuotta, mutta kelttilainen Gallia ei jattanyt Ranskalle perinnoksi juuri mitaan: ei kielta, uskontoa, instituutiota eika tapoja. [3]

Gallialaiset valloittivat Rooman 390 eaa. ja uhmasivat vahvistuvaa Roomaa vuosisatojen ajan, kunnes Julius Caesar valloitti Gallian 50-luvulla eaa. ja teki siita Rooman provinssin. Gallia roomalaistettiin kauttaaltaan: roomalaiset toivat maahan esimerkiksi lujan hallintovallan, edistyneen tekniikan, kaupunkien ja teiden verkoston, kristinuskon, rauhan seka latinan kielen , josta myohemmin kehittyi ranskan kieli. [4] Rooman valtakunnan hajottua 400-luvulla Gallia jai barbaarien valtaan. [5]

Keskiaika

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Hugo Capet

Rooman valtakunnan hajottua Ranskan alue kuului frankkien valtakuntaan , jonka hallitsijoina olivat ensin merovingit ja myohemmin karolingit . Espanjan suunnasta aluetta alkoivat 700-luvulla uhata islamilaiset umaijadit . Ranska jai kuitenkin islamilaisilta valloittamatta, koska sotapaallikko Kaarle Martel torjui heidat Keski-Ranskassa Poitiers’n taistelussa 732. [6] Valtakunnan mahtavin hallitsija oli Kaarle Suuri , joka vuonna 800 kruunattiin Rooman keisariksi . [7]

Ranskan valtion voidaan katsoa syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren kolme pojanpoikaa jakoivat valtakunnan keskenaan Verdunin sopimuksella . Nain syntyneista valtioista lantisin oli Lansi-Frankia, jonka hallitsijana oli Kaarle Kaljupaa . Karolingien jalkeen valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet . Hanen jalkelaisiaan ovat kaikki Ranskan myohaisemmat kuninkaat , kapetingit , myos suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valois’t ja Bourbonit [8] .

Verdunin sopimuksella perustetuista valtakunnista keskimmainen, Lotharin valtakunta, jai lyhytikaiseksi ja hajosi pian moniksi ruhtinaskunniksi. Osa niista, kuten Burgundi , Provence , Franche-Comte , Alsace ja Lorraine , liitettiin myohemmin Ranskaan. [9]

Ranska osallistui ristiretkiin 1096?1270. Ranskasta kaynnistyi 1100-luvun renessanssi . Kolmas saaty nousi, kaupunkielama alkoi kukoistaa ja katedraaleja perustettiin. Se jatkui 1200-luvulle. Myohaiskeskiajalla Ranska soti pitkaan Englantia vastaan. Satavuotisessa sodassa (1337?1453) Jeanne d’Arc sai aikaan kansallisinnostuksen, joka johti englantilaisten karkottamiseen maasta.

Uuden ajan alku

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Aurinkokuningas Ludvig XIV.

Valtakunnan yhteytta heikensivat uskonsodat hugenotteja vastaan (1562?1598). Ensimmaisen Bourbon-sukua edustaneen kuninkaan Henrik IV:n antama Nantesin edikti antoi hugenoteille uskonnonvapauden 1598. [6] Sittemmin kuningas Ludvig XIV (1643?1715) kuitenkin perui sen vuonna 1685.

Ulkopolitiikassaan Ranska pyrki 1500-luvulla horjuttamaan Habsburg-suvun asemaa, silla suku uhkasi Ranskaa monelta ilmansuunnalta, kun se hallitsi Alankomaita, Espanjaa ja Itavaltaa. Ulkopolitiikan taituri oli erityisesti kardinaali Richelieu , joka myos loi pohjan kuninkaiden itsevaltiudelle . [6] Itsevaltiuden ajaksi katsotaan vuodet 1643?1792, jona aikana kolme kuningasta ehti hallita: Ludvig XIV (1643?1715), Ludvig XV (1715?1774) ja Ludvig XVI (1774?1792), vaikkakin osan ajasta kuninkaat olivat alaikaisina vailla valtaa.

Aurinkokuningas Ludvig XIV:n (1638?1715) aikana Ranska oli Euroopan keskeinen suurvalta. [10] Aurinkokuningas oli yksinvaltiuden huipentuma, ja hanen on sanottu lausuneen: ”L’Etat c’est moi.” ( suom. Valtio olen mina. ) Pariisilaisten kapinan jalkeen han ei luottanut pariisilaisiin, vaan rakennutti Versailles’n palatsin, jonne han muutti 1682.

Ranskan siirtomaavallan perusta luotiin 1600-luvulla. Ranska valtasi ensin alueita Pohjois-Amerikasta, Lansi-Intiasta ja Etela-Aasiasta. Valtiontalouden kannalta valloitukset ja sodat olivat rasittavia ja Ranskan mahti heikkeni 1700-luvun aikana. Iso-Britannia valtasi suuren osan Ranskan siirtomaista 1700-luvun puolimaissa. Varsinainen siirtomaakausi alkoi 1800-luvulla, jolloin Ranska perusti uusia siirtomaita Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. 1800-luvun lopussa Lansi-Afrikka oli lahes kokonaan sen hallussa. [11] Myos huono valtionhallinto ja vaestoryhmien raikea eriarvoisuus kasvattivat tyytymattomyytta. [6] Jalkeenpain tata kautta on nimitetty termilla ancien regime , vanha hallinto.

Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Eugene Delacroix Vapaus johtaa kansaa .
Paaartikkelit: Ranskan suuri vallankumous ja Napoleonin sodat

Muun muassa yhteiskunnan epakohdat ja Pohjois-Amerikan vapaussodan esimerkki johtivat lopulta Ranskan vallankumoukseen . Toukokuussa 1789 Ranskan saatyvaltiopaivat kutsuttiin koolle ensimmaisen kerran lahes kahteensataan vuoteen. Talloin kansan keskuudessa herasi suuria toiveita saada pitkaaikaiset epakohdat korjatuiksi. Pariisissa puhkesi myos mellakoita, ja vallankumouksen onkin usein katsottu alkaneen 14. heinakuuta 1789 tapahtuneesta vankilana kaytetyn Bastiljin linnoituksen valtauksesta . Ranskan vallankumouksen jalkeen vuonna 1792 Ranska julistettiin tasavallaksi. Valtansa menettanyt kuningas Ludvig XVI teloitettiin seuraavan vuoden alussa. Pian sen jalkeen alkoi Maximilien Robespierren hirmuvalta . Hanen vastustajansa kohtasivat verisen lopun, vaikka osa heista oli ollut vallankumouksen aloittajia. Lopulta vuonna 1794 Robespierre koki itse verisen lopun. Sen jalkeen vallankumous alkoi laantua.

Ranska aloitti vallankumoussodat vuonna 1792 sodanjulistuksilla Itavallalle ja Preussille . Napoleon Bonaparte valloitti 1796 Italian voittaen Itavallan. Vuonna 1799 Napoleon kaappasi direktiohallitukselta vallan ja teki itsestaan ensimmaisen konsulin, jolloin Ranskan tasavalta paattyi. Napoleon kruunasi itsensa keisariksi 1804, Napoleon I:ksi. Monarkia palasi Ranskaan, vaikka alun perin oli ollut tarkoitus paasta siita eroon.

Vallankumoussodat jatkuivat Napoleonin sotina; Napoleon valloitti puoli Eurooppaa ja palautti Ranskan menetetyn itsetunnon. Joidenkin havittyjen sotien jalkeen Napoleon luopui vallasta 6.4.1814 ja hanet karkotettiin Elbaan. Napoleonin kukistuttua Ranska palasi kuningaskunnaksi. Konservatiivista politiikkaa harjoittanut Bourbon-suku palautettiin valtaan ja Ludvig XVIII nousi vuonna 1814 Napoleonin vastustajien tuella Ranskan hallitsijaksi. Kuningas joutui hyvaksymaan kuninkaan valtaoikeuksia vahvasti karsineen perustuslain ( vuoden 1814 peruskirja ). Wienin kongressissa vuonna 1815 pyrittiin mahdollisuuksien mukaan palauttamaan vallankumousta edeltaneet olot ennalleen. Napoleon palasi, mutta hanet kukistettiin lopullisesti Waterloon taistelussa 1815 ja hanet karkotettiin kaukaiselle Saint Helenan saarelle. Kuningasvalta jatkui. Vuonna 1830 puhkesi heinakuun vallankumous , jossa kuningas Kaarle X syrjaytettiin, mutta kuninkuutta ei lakkautettu, vaan uudeksi kuninkaaksi tuli perustuslaillisena monarkkina hanen kaukainen sukulaisensa Ludvig Filip . [12]

1800-luku

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

” Euroopan hulluna vuotena ” 1848 Ludvig Filip syrjaytettiin helmikuun vallankumouksessa . Ranskasta tuli tasavalta, ja sen presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Han kuitenkin julistautui muutaman vuoden paasta keisariksi nimella Napoleon III . Preussin vastaisen sodan jalkeen 1870 Ranska julistettiin jalleen tasavallaksi. [10]

Bourbonien taantumuksellinen politiikka johti heinakuun vallankumoukseen 1830. Valtaan tuli Ludvig Filip , mutta koska hanen hallituksensa suosi vahvasti porvaristoa, siihen muissa vaestonosissa kohdistunut tyytymattomyys johti uuteen vallankumoukseen eli helmikuun vallankumoukseen 1848. Tyovaenkapinan jalkeen perustettiin Toinen tasavalta (1848?1852). Toisen tasavallan aikana vallan itselleen keskittaneesta Louis Napoleon Bonapartesta tehtiin vuonna 1852 kansanaanestyksella keisari, joka otti hallitsijanimekseen Napoleon III . Hanen valtakautenaan eli Ranskan toisen keisarikunnan aikana talous kehittyi nopeasti.

Vuonna 1870 Ranska joutui sotaan Preussia vastaan ja havisi, jolloin Napoleon III syrjaytettiin vallasta. Ranska menetti Saksalle Elsass-Lothringenin . Sodan aikana kapinalliset perustivat Pariisin kommuunin . Se kuitenkin tuhottiin pian, ja perustettiin Ranskan kolmas tasavalta (1875?1940), joka oli tarkoitettu valiaikaisratkaisuksi. Koska mikaan sen muuttamiseen tahdanneista ryhmista ei onnistunut saamaan enemmistoa missaan vaiheessa, kolmannesta tasavallasta tuli pitkaikainen ja se pysyi toiseen maailmansotaan saakka. 1800-luvun lopulla Ranskan siirtomaita laajennettiin Afrikassa ja Kaakkois- Aasiassa . Lopulta Afrikassa sijainneet Ranskan siirtomaat muodostivat laajan yhtenaisen alueen, joka ulottui Algeriasta Kongojoelle saakka.

1900-luku

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranska teki 1. marraskuuta 1902 Italian kanssa sopimuksen, jossa Marokko maaritettiin Ranskan etupiiriin ja Libya Italian etupiiriin. Kaksi vuotta myohemmin 8. huhtikuuta 1904 se liittoutui Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa . Joulukuussa 1905 kirkko ja valtio erotettiin toisistaan. Ranskan valta Marokossa vahvistui 1905?1906 jarjestetyssa Algecirasin konferenssissa . [13]

Ensimmaisessa maailmansodassa (1914?1918) Ranska taisteli Saksaa vastaan ja sai sodan jalkeen suuren sotakorvauksen ja Ranskan?Preussin sodassa menetetyn Elsass-Lothringenin takaisin. lahde? Ranskan tappiot kaatuneina olivat 1 400 000 miesta. Ranskan politiikan hallitseva hahmo suurimman osan 1920-lukua oli sota-ajan presidentti Raymond Poincare , joka toimi paaministerina vuosina 1922?24 ja 1926?29. Vuosina 1924?26 paaministerina oli Edouard Herriot . 1930-luvun laman seurauksena Ranskassa esiintyi fasistisesti suuntautuneita poliittisia ryhmia, jotka hyokkailivat demokratiaa vastaan. Pariisissa syntyi vuoden 1934 helmikuussa edustajainkamarin vastaisia fasistisia levottomuuksia. Keskusta- ja vasemmistopuolueet ryhtyivat yhteistyohon ja muodostivat kansanrintaman, joka oli suunnattu fasisteja vastaan. Kansanrintamapuolueiden yhteistyo johti vaalivoittoon toukokuussa 1936, ja kesakuussa muodostettiin Leon Blumin johdolla kansanrintamapuolueiden muodostama hallitus. [14]

Kun natsi-Saksa syyskuussa 1939 aloitti toisen maailmansodan Puolan offensiivilla , Ranska julisti Yhdistyneen kuningaskunnan rinnalla Saksalle sodan mutta ei kaytannossa ryhtynyt mainittaviin sotatoimiin. Seuraavana vuonna Saksa aloitti massiivisen hyokkayksen Belgian kautta Ranskaan, joka joutui antautumaan jo kesakuussa 1940. Aseleposopimuksen mukaan Pohjois- ja Lansi-Ranska jaivat Saksan miehittamiksi . Maan etelaosaa, Vichyn Ranskaa , hallitsi marsalkka Petainin hallitus, mutta kaytannossa sekin oli Saksan vasallivaltio. Lansiliittoutuneet tekivat Ranskaan kesakuussa 1944 Normandian maihinnousun , jonka jalkeen maa vapautui. Sodan jalkeista vaihetta vuosina 1946?1958 on kutsuttu neljanneksi tasavallaksi . lahde?

Toisen maailmansodan jalkeen siirtomaat alkoivat itsenaistya, ensimmaisina Kaakkois-Aasiassa sijainneet. Siirtomaiden itsenaistymiseen liittyi joukko sotia ja niiden aiheuttamia ongelmia, joita niiden muuttaminen Ranskan unioniin kuuluneiksi merentakaisiksi alueiksi ei ratkaissut. Perustuslakiuudistus vuonna 1958 merkitsi viidennen tasavallan alkua. Verinen Algerian sota kaytiin 1954?1962, ja se paattyi Algerian itsenaistymiseen Ranskasta. Muut Ranskan afrikkalaiset siirtomaat sen sijaan itsenaistyivat jokseenkin rauhanomaisesti muutaman viikon kuluessa vuonna 1960. Presidentti Charles de Gaulle pyrki saamaan Ranskan suuruuden takaisin toimimalla itsenaisesti ulkopolitiikassa. 1970-luvulla Ranskaa koettelivat talousvaikeudet. lahde?

Uusin historia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toisen maailmansodan jalkeen Algerian ja Indokiinan sotatoimet aiheuttivat tyytymattomyytta, ja hallitus toisensa jalkeen kaatui. Vallankaappaus ja sisallissota uhkasivat, kunnes parlamentti kutsui kenraali Charles de Gaullen presidentiksi vuonna 1958. [10] Ranskan nykyisen viidennen tasavallan perustuslaki vahvistettiin vuonna 1958. Siina presidentin valtaoikeudet nostettiin samalle tasolle parlamentin kanssa, mita kutsutaan puolipresidentilliseksi jarjestelmaksi. Viidennen tasavallan aikana on koettu kaksi jaksoa, joiden aikana presidentti ja paaministeri ovat olleet eri puolueista, vuosien 1986 ja 1997 vaalien jalkeen. Tallaisessa tilanteessa paaministerin asema on suhteellisen vahva, kun taas presidentti joutuu hakemaan tukea oppositiosta. [15] De Gaulle erosi 1969, kun hanen ehdotuksesa perustuslain muutoksesta oli havinnyt kansanaanestyksen. Hanen jalkeensa viidennen tasavallan presidentteina ovat toimineet Georges Pompidou (1969?1974), Valery Giscard d'Estaing (1974?1981), Francois Mitterrand (1981?1995), Jacques Chirac (1995?2007) ja Nicolas Sarkozy (2007?2012). [10]

Algerian sota paattyi maan itsenaistymiseen 1962, ja vahitellen useimmat siirtomaat itsenaistyivat, viimeisena Vanuatu 1980. [16]

Talouskasvu toisesta maailmansodasta 1970-luvun oljykriisin vuosiin ( Trente Glorieuses ) oli ennatyksellisen voimakasta. [17] Kevaan 1968 opiskelijamellakat laukaisivat kahden viikon yleislakon, ja pelattiin jopa vallankumousta. [18] Vuosina 2005?2006 maassa koettiin laajoja mellakoita , joihin osallistui ennen kaikkea lahioiden maahanmuuttajataustaisia nuoria. [19]

Marine Le Pen vaalijuhlassa.

Aarioikeistolainen kansallismielinen Kansallinen rintama on noussut 40 vuoden aikana marginaalista keskeiseksi puolueeksi. 2000-luvulla sen suosiota ovat nostaneet euroalueen talouskriisi ja tyottomyys. [20] Puolueen presidenttiehdokkaat ovat menestyneet 2000-luvulla: Jean-Marie Le Pen paasi toiselle kierrokselle 2002, [19] ja vuonna 2012 hanen tyttarensa Marine Le Penin ennatyksellisen suuri aanisaalis toi kolmannen sijan. [21] Vuonna 2017 Marine Le Pen paasi presidentinvaalien toiselle kierrokselle. [22]

Viidennen tasavallan aikana Ranska on panostanut eurooppalaiseen yhteistyohon. Se oli yksi EU:n kuudesta perustajajasenesta, ja presidentti Mitterrand ajoi Maastrichtin sopimuksen hyvaksymista. Ranska hylkasi kansanaanestyksessa 2005 ehdotuksen Euroopan perustuslaista , jolloin sen ratifiointiprosessi keskeytyi, mutta puheenjohtajakaudellaan Ranska tuki perustuslain korvaavaa Lissabonin sopimusta . [10]

Ranskan viidennen tasavallan historiaa on Charles de Gaullen jalkeen ja ennen Emmanuel Macronia leimannut kaksi vahvaa johtajaa, sosialistien Francois Mitterrand ja oikeiston Jacques Chirac. Siina missa Mitterrand pysyi kansalle etaisena, Chirac oli "kansanmies". Vaikka Chirac oli eliittikoulun kasvatti ja hanen vaimonsa oli vanhaa ranskalaista aatelissukua, han osasi olla tavallisten ranskalaisten seurassa melkein kun yksi heista. [23]

Francois Mitterrand (1916-1996), Ranskan presidentti vuosina 1981-1995

Sosialistista puoluetta edustanut Mitterrand oli Ranskan presidentti 14 vuoden ajan vuosina 1981-1995 ja mielipidetutkimusten mukaan ranskalaiset pitavat hanta viidennen tasavallan perustajan De Gaullen jalkeen maansa toiseksi suurimpana valtiomiehena. Hanta voidaan pitaa eraana 1900-luvun lopun merkittavimmista poliittisista johtohamoista. Hanta arvostetaan erityisesti Euroopan yhtenaisyyden rakentamisesta ja Ranska-Saksan ystavyyssuhteen lujittamisesta. Kotimaassa han rakennutti Pariisiin merkittavia monumentteja, kuten Bastiljin ooppera , kansalliskirjasto ja Louvren lasipyramidi . Talouspolitiikka oli vahemman onnistunutta; suuryritysten kalliiksi tulleita kansallistamisia ja valtiontalouden ongelmiin saattanutta huonoa budjettikuria. [24]

Gaullisti ja konservatiivi Jacques Chirac oli Ranskan presidentti vuosina 1995-2007. Han korosti Ranskan ja YK:n tarkeata roolia maailmanpolitiikassa. Chirac tuomitsi Yhdysvaltain hyokkayksen Irakiin vuonna 2003. Chirac oli ensimmainen Ranskan presidentti, joka tunnusti Ranskan osavastuun juutalaisten vainoista natsimiehityksen aikana. Chiracin mainetta tahrasivat hanen pormestariajoiltaan juontavat korruptioepailyt, ja hanet tuomittiin vuonna 2011 kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen julkisten varojen kavaltamisesta. [25]

Jacques Chirac (1932-2019), Ranskan presidentti vuosina 1995-2007

Toukokuussa 2007 oikeistolaisen UMP-puolueen Nicolas Sarkozy voitti presidentinvaaleissa sosialistien naisehdokkaan Segolene Royalin selvin luvuin ja tuli valituksi Chiracin seuraajaksi. [26] Sarkozyn presidenttikaudella Eurooppaan tuli taantuma ja myos Ranska joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Yksityiselamasta muistetaan Sarkozyn avioero seka vuonna 2008 solmittu avioliitto italialaistaustaisen mallin Carla Bruni n kanssa. [27] Sarkozyn aikana Ranska lahentyi jalleen Natoa , ja toimi aktiivisesti Afganistanissa ja Iranin ydinasekysymyksessa. Se oli keskeinen tekija Libyaan iskeneessa kansainvalisessa yhteisossa kevaalla 2011. Ranska harjoitti Sarkozyn kaudella myos aktiivista voimapolitiikkaa osallistumalla pommituksin Libyan ja Norsunluurannikon sisallissotiin. [28] ( Vuoden 2011 sotilasinterventio Libyassa ).

Sarkozyn seuraajan vaaleihin liittyi runsaasti dramatiikkaa, kun vahvana sosialistiehdokkaana pidetty Dominique Strauss-Kahn joutui luopumaan ehdokkuudesta seksuaalirikossyytteiden takia. Lokakuun 2011 sosialistien esivaalit ja toukokuun 2012 varsinaiset vaalit voitti Francois Hollande , joka voitti presidentinvaalien toisella kierroksella istuvan presidentin, oikeiston Nicolas Sarkozyn. [29] Presidenttina Francois Hollande oli ennatysmaisen epasuosittu, Vuoden 2014 lopussa mielipidetutkimuksissa vain 13% kansasta katsoi hanen onnistuneen presidenttina ja alle viidennes toivoi hanen pyrkivan jatkokaudelle. [30] Vuoden 2016 lopulla Hollande ilmoitti, ettei pyri toiselle kaudelle. [31]

Vuonna 2017 presidentin virkaan astui Emmanuel Macron . Keskustaliberaali Macron voitti toukokuussa 2017 presidentinvaalien toisella kierroksella oikeistopopulisti Marine Le Penin prosentein 65,5- 34,5 -ja 39-vuotiaasta Macronista tuli nain Ranskan historian nuorin presidentti. [32]

Emmanuel Macron, Ranskan presidentti vuodesta 2017

Ranskan parlamenttivaaleissa kesalla 2017 Macronin perustama uusi puolue Tasavalta liikkeessa (La Republique En Marche!) sai suuren vaalivoiton ja parlamenttiin ehdottoman enemmiston. Suurin oppositiopuolue parlamentissa oli oikeistolainen Tasavaltalaiset. Entinen enemmistopuolue Sosialistinen puolue PS karsi romahduksen ja murskaavan vaalitappion. [33]

Ranskassa on ollut pitkaan jatkuneita mielenosoituksia Macronin hallituksen politiikkaa, veronkorotuksia ja elinkustannusten nousua vastaan. Mielenosoittajat ovat tulleet tunnetuiksi heidan kayttamistaan keltaisista liiveista ( Keltaisten liivien liike ). [34] Joulukuussa 2019 suurlakot pysayttivat julkisen liikenteen. [35]

Tammikuussa 1996 Ranska paatti maanalaisen ydinkoesarjansa ja oli elokuussa 1996 mukana hyvaksymassa ydinkoekieltosopimusta Geneven aseidenriisuntakokouksessa ja YK:n yleiskokouksessa.

Ranskan osuus Euroopan rahaliiton EMU:n kolmannen vaiheen toteutumisessa 1. tammikuuta 1999 oli ratkaiseva Saksan ohella.

29. toukokuuta 2005 Ranskan kansanaanestys vastusti (54,87% vastaan) Euroopan unionin perustuslakiluonnosta.

Ranska terrorismin kohteena

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranska on karsinyt lukuisista terrori-iskuista 1960-luvulta alkaen. Tekijoina ovat olleet oikeiston ja vasemmiston aariryhmat, alueellisia tai aluepoliittisia vaatimuksia esittaneet ryhmat kuten algerialaistaustainen GIA, Aseistettu islamilainen ryhma tai bretagnelaiset itsenaisyysaktivistit. Merkittavimpia terroristisia iskuja Ranskassa ennen 2010-lukua lueteltuina [36]

  • 18.6.1961 Algerian itsenaistymista Ranskasta vastustanut Ranskan Salainen armeijakunta (OAS) rajaytti pommin Strasbourg-Pariisi-junassa. Kuolleita 28, loukkaantuneita yli 100.
  • 14.12.1973 Aarioikeistolainen Charles Martel -ryhma rajaytti pommin Algerian konsulaatin edustalla. Kuolleita nelja.
  • 15.9.1974 Pariisissa kranaatti-isku myymalaan. Kaksi kuollutta, 34 loukkaantunutta.
  • 3.10.1980 Rue Copernic, pommi-isku synagogaan. Nelja kuollutta. 22 loukkaantunutta.
  • 29.3.1982 Pommi-isku Marseillen rautatieasemalla. Hieman myohemmin toinen pommi-isku Capitole-junaan valilla Pariisi-Toulouse. Teot tehtiin Carlos - ja Shakaali-nimia kayttaneen miehen johtaman arabimielisen ryhman nimissa. Oikeus tuomitsi venezuelalaisen Ilich Ramirez Sanchezin elinkautiseen lahes kolmekymmenta vuotta myohemmin. Viisi kuollutta, 27 loukkaantunutta.
  • 9.8.1982 Rue de Rosiers, ammuskelu ravintolassa, Abu Nidal - palestiinalaisryhma. Kuolleita kuusi, 22 loukkaantunutta.
  • 17.9.1986 Rue de Rennes, Tati-tavaratalon edessa pommi-isku Pariisissa. Seitseman kuollutta, 55 loukkaantunutta.
  • 24.12.1994 GIA -ryhman jasenet kaappasivat Air Francen 8969 lennon. Kuolleita seitseman, loukkaantuneita 22.
  • 1995-1996 GIA jatkoi hyokkayksiaan useisiin kohteisiin, muun muassa rautatieasemille.
  • 6.2.1998 Korsikan prefekti Claude Erignac ammuttiin. Han oli korkea-arvoisin murhan kohteeksi Ranskassa joutunut viranomainen toisen maailmansodan jalkeen. Korsikalaisnationalisti Yvan Colonna sovittaa murhasta tuomiota vankilassa.
  • 20.7.2003 Kaksoishyokkays vero ja tullivirastoihin Nizzassa, Korsikan Kansallisen Vapautuksen Rintama(FLNC) . Kuusi loukkaantunutta.
  • 8.10.2004 Isku Indonesian lahetystoa vastaan Pariisissa, tekijana Front islamique francais arme. Kymmenen loukkaantunutta.
  • 1.12.2007 Landes, kaksi peiteoperaatiossa ollutta espanjalaista poliisia kuoli ETA: n jasenten jaljitystehtavassa.
  • 28.5.2008 Saint-Michel-sur-Orge. Kaksi uusnatsien Nomad-jarjeston jasenta ammuskelee konetuliaseilla. [36]

Islamistinen terrorismi Ranskassa 2010-luvulla ja sen jalkeen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranska on jo pitkaan ollut radikaali-islamistisen terrorin karkikohdemaita. Tama johtuu muun muassa siita, etta ranskalaiset ovat olleet aktiivisia konflikteissa, joissa osapuolena on ollut terrorijarjestoja tai terroristisia toimijoita. Ranska on nahty vahvana toimijana ja vahvana vihollisena, jolloin sita vastaan on haluttu iskea. Lisaksi Ranskasta on lahtenyt varsin korkea maara vierastaistelijoita esimerkiksi Irakissa ja Syyriassa kaynnissa olleisiin konflikteihin. Ranskaan kytkoksissa olevien radikaalitoimijoiden maara on ollut varsin korkea. Se tarkoittaa myos sita, etta propagandaa ja iskukehotuksia Ranskaa vastaan on suunnattu paljon. Radikalisaatiossa on ollut taustalla useita syita, esimerkiksi yksilollisia syita ja integraatio-ongelmia. [37]

Maaliskuussa 2012 Toulousessa ja Montaubanissa algerialaistaustainen mies ampui seitseman ihmista kolmessa erillisessa hyokkayksessa. Uhrit olivat ranskalaissotilaita seka rabbi ja taman kaksi lasta juutalaiskoulussa. Tekija oli terroristiverkosto al-Qaidaa kannattava radikalisoitunut muslimi. Erikoisjoukot tappoivat miehen piirityksen paatteeksi. [38]

7.-9.1.2015 Pariisissa Charlie Hebdon isku satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen ja juutalaiseen ruokakauppaan hyokanneet miehet tappoivat 17 ihmista. Iskujen tekijaksi ilmoittautui terroristiverkosto Arabian niemimaan al-Qaida. Kaikki kolme hyokkaajaa saivat surmansa. Useita ihmisia epaillaan avunannosta. [38]

21.8.2015 marokkolaismies alkoi ammuskella junassa. Kolme ihmista haavoittui, mutta syyttajan mukaan hyokkays olisi paattynyt veriloylyyn, jos junamatkustajat eivat olisi pysayttaneet miesta. Miesta syytetaan terroristiluonteisen murhan yrityksesta. [38]

13.11.2015 Pariisin terrori-iskut , joissa 137 ihmista kuoli ja yli 360 haavoittui terrori-iskujen sarjassa. Iskuja tehtiin kuudessa paikassa. Tuhoisin oli konserttisaliin tehty isku, jossa kuoli noin sata ihmista. Isis on sanonut olevansa iskun takana. Seitseman iskujen tekijaa kuoli ja useita osallisuudesta epailtya on pidatetty. [38]

14.6.2016 Magnanvillessa mies puukotti poliisikomentajan ja taman vaimon. Poliisi surmasi miehen tekopaikalla. Puukottaja oli vannonut uskollisuutta aari-islamilaiselle Isis-jarjestolle ja hanella oli aiempi tuomio terrorismiin liittyvasta rikoksesta. [38]

15.7.2016 Nizzan isku 85 ihmista kuoli, kun kuorma-auto ajoi taydella vauhdilla vakijoukkoon. Lisaksi kymmenia loukkaantui. Poliisi ampui kuljettajan. Han oli 31-vuotias Nizzassa asuva tunisialainen. Mikaan ryhma ei heti ilmoittautunut iskun tekijaksi. [38]

20.4.2017 Pariisin ampumavalikohtaus . jossa Pariisissa paakatu Champs Elysees'lla Kala?nikov -rynnakkokivaarilla aseistautunut hyokkaaja nousi autosta liikennevaloissa ja avasi tulen poliiseja kohtaan. Yksi poliisi kuoli ja kaksi haavoittui. Poliisin mukaan ampuja oli Ranskan turvallisuusviranomaisille tuttu. Aarijarjesto Isis ilmoitti olevansa iskun takana. Iskun tekijaksi ilmoitettiin Abu Yousif. [39]

Maaliskuussa 2018 marokkolaissyntyinen 26-vuotias poliisin tuntema pikkurikollinen sai aamulla auton haltuunsa kotikaupungissaan Carcassonessa tappamalla auton matkustajan ja haavoittamalla kuljettajaa. Autokaappauksen jalkeen han ampui lahistolla liikkuneita poliiseja kohti, jolloin yksi heista haavoittui. Ajettuaan laheiseen Trebesin kaupunkiin han surmasi Super U -nimisessa marketissa kaksi ihmista. Ranskalaispoliisi vaihtoi itsensa panttivankiin, ja nain viimeinen siviili saatiin vapautettua. Tekija oli vaatinut Pariisin terrori-iskujen paaepaillyn Salah Abdesalamin vapauttamista. Poliisi paatti panttivankitilanteen rynnakoimalla supermarketiin, jolloin tekija sai surmansa. Panttivangin tilalle asettautunut poliisi haavoittui myos vakavasti ja menehtyi myohemmin sairaalassa. Tekija julisti olevansa terroristijarjesto Isisin kannattaja, ja jarjesto ilmoittikin olleensa iskun takana. [40]

Toukokuussa 2018 Pariisissa tapahtui veitsihyokkays. Nuori t?et?eenimies surmasi yhden ja haavoitti neljaa Pariisin keskustassa kuuluisan Garnier-oopperan lahella. Myos tuolloin poliisi ampui hyokkaajan. [41] [42]

Kesakuussa 2018 nainen puukotti kahta ranskalaisessa supermarketissa Etela-Ranskassa La Seyne-sur-Merissa. Uhrit seisoivat kauppajonossa, kun nainen hyokkasi naiden kimppuun. Toista loukkaantuneista, kaupassa asioinutta miesta puukotettiin kaulaan. Toinen loukkaantuneista oli kassalla tyoskennellyt nainen. Epailty, 24-vuotias ranskalainen, on pidatetty. Naisella on tiettavasti ollut mielenterveyden ongelmia. Naisen vaitettiin huutaneen "Allahu akbar" ennen kuin han puukotti kahta ihmista. Tama heratti arvailua teon mahdollisista terroristisista motiiveista. [43]

Joulukuussa 2018 Strasbourgin iskussa ampui 29-vuotias mies nelja ihmista kuoliaaksi joulumarkkinoilla Strasbourgin ydinkeskustassa. Lisaksi useat uhrit haavoittuivat vakavasti ammuskelussa. Tapoin asken ihmisia, tein sen Syyriassa kuolleiden veljien puolesta, 29-vuotias ranskalaismies kertoi taksikuskille autossa, ase kadessaan. Taksikuski vei aseistautuneen ampujan heti tekojen jalkeen Strasbourgin vanhastakaupungista Neudorfin kaupunginosaan. [44] [45] Poliisi surmasi epaillyn myohemmin poliisioperaatiossa Neudorfin kaupunginosassa Strasbourgissa. Terrorismijarjesto Isisin propagandasivustot vaittivat myohemmin, etta epailty olisi ollut jarjeston sotilas esittamatta asiasta kuitenkaan minkaanlaista todistusaineistoa. [44]

Maaliskuussa 2019 Normandiassa sijaitsevassa vankilassa radikalisoitunut vanki hyokkasi kahden vartijan kimppuun keraamisen veitsen kanssa ja haavoitti molempia. [46]

Toukokuussa 2019 13 ihmista haavoittui, kun kadunkulmassa rajahti pakettipommi. 11 ihmista joutui sairaalahoitoon ja jotkut tarvitsivat leikkausta. Pommin asettaja oli 24-vuotias Algerian kansalainen. Mies oli it-opiskelija, joka ei ollut aiemmin ollut tekemisissa poliisin kanssa. Syyttajat tutkivat tapausta terroristijarjestoon liittyvina murhayrityksina. [47]

Elokuussa 2019 Kaakkois-Ranskassa yksi ihminen kuoli ja yhdeksan haavoittui, kun mies hyokkasi teraaseiden kanssa ohikulkijoiden kimppuun metroaseman luona Villeurbannessa Lyonin lahella. Epailty on 33-vuotias afganistanilainen turvapaikanhakija, epailty ei ollut aiemmin poliisin tai turvallisuuspalvelujen tiedossa. Miehella oli aseenaan veitsi ja paistihaarukka. Mies hyokkasi yhtakkia bussipysakilla olleiden ihmisten kimppuun ja pakeni sitten metroasemalle. Lyonin liikennelaitoksen tekijat ja ohikulkija ottivat hanet kiinni, Teon motiiveista ei ollut tietoa. Hyokkayksessa kuoli 19-vuotias mies. Mahdollisesti hyokkaykseen ei liittyisi terrorismi, vaikka hyokkaaja oli antanut ristiriitaista tietoa poliisille. [48]

Lokakuussa 2019 kolme poliisia ja yksi poliisin tyontekija kuoli, kun Pariisin paapoliisiasemalla tyoskennellyt mies hyokkasi tyokavereidensa kimppuun torstaina. 45-vuotias mies puukotti ensin kaksi ihmista sisalla toimistossa, sitten yhden rappukaytavassa ja yhden sisapihalla. Uhreista kolme on miehia ja yksi nainen. Hyokkaaja ammuttiin kuoliaaksi sisapihalla. Paamaja sijaitsee Pariisin keskustassa Notre-Damen katedraalin lahella. Veitsimies tyoskenteli paamajassa hallinnollisella osastolla IT-assistenttina. Han oli tyoskennellyt 20 vuotta poliisin palveluksessa. Ranskalaislehtien mukaan 45-vuotias mies oli syntynyt Karibialla sijaitsevalla, Ranskaan kuuluvalla Martiniquen saarella. [49] Puolitoista vuotta ennen iskua mies kaantyi muslimiksi ja Pariisin veitsi-iskija oli kommentoinut vuonna 2015 satiirilehti Charlie Hebdon terrori-iskusta, etta isku oli "hyvin tehty". Mies ei joutunut seurantaan halyttavien kommenttiensa takia eika hanen tyohistoriaansa jaanyt niista merkintoja. Asia paljastui myohemmin valmistuneesta veitsihyokkayksen tukintaraportista. [50]

Tammikuussa 2020 yksi ihminen kuoli ja kaksi loukkaantui Ranskassa Pariisin lahella tapahtuneessa hyokkayksessa. Tekija kaantyi islaminuskoon vuonna 2017, ja tutkinnan perusteella han vaikuttaa radikalisoituneen. Tahan viittasi muun muassa hanen hallustaan loytynyt kirjallisuus. Hyokkays tapahtui Villejuifissa sijaitsevassa puistossa, jossa mies yritti vahingoittaa ohikulkijoita teraaseella. Poliisi ampui 22-vuotiaan hyokkaajan. [51]

Katso myos

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Cole, Robert:  Matkaopas historiaan: Ranska . Suomentanut Haikara, Tarja. Puijo, 1994. ISBN 951-579-015-8 .

Viitteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ Cole 1994, s. 12.
  2. ↑ Cole 1994, s. 12?13.
  3. ↑ Cole 1994, s. 14?15.
  4. ↑ Cole 1994, s. 15?18.
  5. ↑ Cole 1994, s. 17?18.
  6. ↑ a b c d Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki:  Historian suursanakirja , s. 1047, 1061?1062. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2 .
  7. ↑ Charlemagne is Crowned Emperor Webchron Web Chronology Project . Viitattu 13.5.2012.
  8. ↑ The Capetians: Kings of France, 987?1328 Reviews in History . 2009. Historical Research University of London. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Gascoigne, Bamber: History of France: Three slices of Francia History World . Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Archived Background Note 15.2.2012. US Department of State. Viitattu 22.8.2013.
  11. ↑ Colonies Discover France . Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  12. ↑ July Revolution Encyclopedia Britannica . Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Laati, Iisakki:  Mita Missa Milloin 1951 , s. 72. Helsinki: Otava, 1950.
  14. ↑ Christensen, Chr. A. R.:  Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat , s. 176-180. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7 .
  15. ↑ Knapp & Wright:  The Government and Politics of France , s. 82?84, 97?98. Routledge, 2001. ISBN 9780415215268 . (englanniksi)
  16. ↑ Government, The Overseas Territories and Departments Countries Quest: France . Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  17. ↑ Les trente glorieuses: France 1945?1975 1998. The University of Sunderland. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
  18. ↑ 1968: Workers join Paris student protest On This Day . BBC News. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  19. ↑ a b Timeline France BBC. Viitattu 22.8.2013.
  20. ↑ Marine Le Pen and France's Front National sense their time has come 21.1.2012. Guardian. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Ranskan vaaleissa yllatys oikealta 22.4.2012. Uusisuomi.fi. Viitattu 26.4.2012.
  22. ↑ Macron ja Le Pen toiselle kierrokselle Ranskan presidentinvaaleissa Yle Uutiset . Viitattu 27.1.2020.
  23. ↑ Helena Petaisto muistelee Jacques Chiracia: ”Tarkein poliittinen teko oli, etta han asettui Irakin sotaa vastaan” www.apu.fi . 26.9.2019. Viitattu 24.1.2020.
  24. ↑ Mitterandin perinto Eva . Viitattu 24.1.2020.
  25. ↑ Ranskan entinen presidentti Jacques Chirac on kuollut Yle Uutiset . Viitattu 24.1.2020.
  26. ↑ Voittoisa Sarkozy katsoo jo parlamenttivaaleihin Yle Uutiset . Viitattu 24.1.2020.
  27. ↑ Hyvasti, Sarkozy ? naista hanet muistetaan mtvuutiset.fi . 7.5.2012. Viitattu 24.1.2020.
  28. ↑ Ranska, Afrikan diktaattorien kauhu Yle Uutiset . Viitattu 24.1.2020.
  29. ↑ Francois Hollande voitti Ranskan presidentinvaalit Yle Uutiset . Viitattu 24.1.2020.
  30. ↑ MTV UUTISET-STT- AFP: Ranskan presidentti on todella epasuosittu ja tietaa sen nakojaan itsekin mtvuutiset.fi . 7.11.2014. Viitattu 24.1.2020.
  31. ↑ Francois Hollande lyo hanskat tiskiin ? ei pyri enaa presidentiksi www.aamulehti.fi . Arkistoitu 12.4.2023. Viitattu 24.1.2020.
  32. ↑ Emmanuel Macron on Ranskan seuraava presidentti Yle Uutiset . Viitattu 24.1.2020.
  33. ↑ Ranskan vaalitulokset: Macronille ehdoton enemmisto, mutta suurin on nukkuvien puolue Yle Uutiset . Viitattu 24.1.2020.
  34. ↑ Mielenosoitukset jatkuvat Ranskassa: keltaliivit heittelivat kivilla ja maalilla ? poliisi kaytti vesitykkia ja kyynelkaasua www.aamulehti.fi . Arkistoitu 12.1.2019. Viitattu 24.1.2020.
  35. ↑ Lakot kylvavat kaaosta Ranskassa ? julkinen liikenne seisoo ainakin maanantaihin asti Ilta Sanomat . 5.12.2019. Viitattu 24.1.2020.
  36. ↑ a b Terrorismi jaytanyt Ranskaa vasemmalta ja oikealta vuosikymmenten varrella Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  37. ↑ Miksi iskun kohteena oli jalleen Ranska? ? Supon terrorismiasiantuntija vastaa Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  38. ↑ a b c d e f Euroopassa useita terrori-iskuja viime vuosina, Brysselin iskuista tasan vuosi Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  39. ↑ Pariisissa ampumavalikohtaus ? yksi poliisi kuoli, kaksi haavoittui Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  40. ↑ Ranskan terrori-iskun paatos ? panttivangin tilalle itsensa vaihtanut sankaripoliisi menehtyi sairaalassa ? Paivan Lehti www.paivanlehti.fi . Viitattu 12.3.2020.
  41. ↑ One killed in Paris 'terror' knife attack BBC News . 13.5.2018. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  42. ↑ Puukkoisku Ranskassa ? Yksi uhri kuollut, puukottaja ammuttu Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  43. ↑ Kahta puukotettiin ranskalaisessa supermarketissa ? 24-vuotias nainen pidatetty www.aamulehti.fi . Viitattu 12.3.2020. [ vanhentunut linkki ]
  44. ↑ a b Ranskan sisaministerio: Strasbourgin epailty ampuja on surmattu Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  45. ↑ Strasbourgin ampujan keskustelu taksikuskin kanssa kertoo terroristisesta motiivista: "Tapoin ihmisia Syyriassa kuolleiden veljien puolesta" Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  46. ↑ Guards protest after jail 'terror attack' BBC News . 6.3.2019. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  47. ↑ Ranskassa pidatettiin kolme epailtyna Lyonin pommi-iskusta ? paaepailty algerilainen it-opiskelija Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  48. ↑ Ranskassa yksi kuollut ja useita haavoittunut veitsihyokkayksessa Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  49. ↑ Nelja poliisin tyontekijaa kuoli veitsi-iskussa Pariisin paapoliisiasemalla ? puukottaja tyoskenteli pitkaan rakennuksessa Yle Uutiset . Viitattu 12.3.2020.
  50. ↑ Pariisin paapoliisiasemalla veitsi-iskun tehnyt mies ylisti Charlien Hebdon terrori-iskua vuonna 2015 Kainuun Sanomat . Arkistoitu 8.10.2019. Viitattu 12.3.2020.
  51. ↑ Mies hyokkasi veitsen kanssa ohikulkijoiden kimppuun Ranskassa ja surmasi yhden, poliisi epailee islamistista motiivia Helsingin Sanomat . 3.1.2020. Viitattu 12.3.2020.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan historia .
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ranskan_historia&oldid=22169938 ”