Raakkutunkio ( tansk. køkkenmødding , ruots. kokkenmodding ) on erityisesti tanskalainen kasite, jolla tarkoitetaan esihistoriallista raakku - tai ateriatunkiota. Ne ovat olleet tyypillisia mesoliittisen kivikauden Ertebøllen kulttuurin asukkaille Tanskan lansiosissa ja saaristossa noin 5 800?3 800 eaa. Tunkiot eivat ole olleet varsinaisia asuinpaikkoja ja arvellaankin, etta tunkiot ovat olleet vain ravinnon esikasittelyyn tarkoitettuja kohteita ja etta varsinainen leiri on sijainnut kauempana. ^{[1] [2]} Raakkutunkiot ovat maailmanlaajuinen ilmio, koska samanlaisia ihmisen toiminnan seurauksena syntyneita muodostelmia on loydetty muistakin maanosista.

Raakkutunkioihin on heitetty lahinna meresta nostettujen raakkujen eli simpukoiden, kampasimpukoiden ja rantakotiloiden kuoria, jotka ovat jaaneet ravinnon jatkokasittelyssa jaljelle. Raakkutunkioista on loytynyt muutakin ravintojatetta, kuten merinisakkaiden ja maanisakkaiden luita, kalanruotoja ja lintujen luita, seka myos epaorgaanista jatetta, kuten piikivenkappaleita, tyokaluja ja keramiikan sirpaleita. Koska raakkutunkion aarella on saatettu keittaa ruokaa, on tunkioiden alta paljastuneet nuotionpohjat voineet toimia sellaisina keittopaikkoina. ^[2]

Tanskassa ensimmaisena 1800-luvun keskivaiheilla tutkittu raakkutunkio sijaitsee Ertebøllessa Pohjois-Tanskan Limfjordenin rannalla. Silloin haluttiin tutkia, ovatko ne olleet luontaisia vai ihmisen toiminnan tuotoksia. Samalla, kun sen rakenne selvitettiin, paljastui kasojen valtavat mittasuhteet. Ertebøllen tunkio oli noin 140 metria pitka ja 20 metria levea. Rakkuja oli noin 2 metrin paksuudelta. Laheisessa Bjørnsholmissa tunkio on 325 metria pitka ja 10?50 metria levea. Tunkiot seuraavat muinaista rantaviivaa tasapaksuina valleina. Tanskassa tunkiot eivat ole syntyneet pysyvan asutuksen seurauksena vaan valiaikaisten leirien tuottamien pikkutunkioiden seurauksena. Leirin pikkutunkio on saattanut olla vain 2?7 metria pitka ja 30?50 senttimetria paksu. ^[2]

Raakkukasoja on loydetty Etela-Skandinaviasta Tanskasta ja Etela-Ruotsista. Suurimmat tunkiot sijaitsevat Ertebøllen kulttuurin alueen lansiosissa, missa meriveden suolapitoisuus on ollut suurempaa. Siella raakkujen koko oli suurempi ja siksi haluttua lisaravintoa. Etela-Ruotsissa ja Ita-Tanskassa raakkukasat ovat olleet pienempia tai puuttuneet kokonaan verrattuna Lansi-Tanskan runsaisiin alueisiin. ^[2]

Norjassa niita on muun muassa Steinkjer ja Trøndelagenissa . ^[3] Pohjois-Britanniassa Muirtownin tunkiot Invernessin joen muinaisilla toyrailla on toinen esimerkki Pohjanmerella vallinneesta elinkeinojen samankaltaisuudesta. Kerrostuman paksuus on keskimaarin 0,6 metria, ja se loytyy 1?2 metria hiekan ja liejun alta. ^[4]

Muita eurooppalaisia kohteita on loydetty muun muassa Ranskan Bretagnesta ja Espanjan Cantabriasta . Afrikassa niita loytyy Algeriasta ja Senegalista .

Yhdysvaltain itaosissa Marylandissa ja Virginiassa raakkutunkiot peittavat alleen noin 10 000 eekkeria maata. Siella naita tunkioita hyodynnettiin kalsinoimalla niita uuneissa, ja Popes Creekissa Marylandissa sita kaivettiin tahan tarkoitukseen noin 500 000 kuutiojalkaa . Yhdysvaltojen itaosissa raakkutunkioita voidaan loytaa Mainesta Meksikoon . Naista tunkioista on loydetty muutakin jatetta: tyokaluja, kivenkappaleita, nuolenkarkia, kirveita ja keramiikkaa. Ne ovat eri alueiden, eri aikakausien ja erilaisten intiaanikulttuurien tuottamia. ^{[5] [6] [7]}

Kanadan lansirannikolla on loytynyt yli kilometrin pituinen ja useita metreja paksu rakkutunkio, joka seurailee meren rantaa. Brittilaisen Kolumbian Namussa raakkuja on yhdeksan metrin paksuudelta, ja niita on lisatty tunkioon yli tuhannen vuoden ajan. Brasiliassa niita kutsutaan nimella sambaquis , ja niita on syntynyt noin 5 000 eaa. alkaen.

Australian pohjoisosissa on useita alueita, joissa esiintyy runsaasti simpukkatunkioita. Eniten niita on loydetty Cape Yorkin niemimaalta Weipasta, ja arkeologit vaittavat niiden olevan aboriginaalien tuottamia. Geologien mukaan ne olisivat luonnollisia kerrostumia. ^[8] Tasmaniassa Freycinetin niemimaalla on myos luontaisiksi otaksuttuja raakkukasoja. Niita on myos Kambod?assa ja Japanissa .

• Bogucki, Peter & Crabtree, Pam J. (toim.):  Ancient Europe 8000 B.C. - A.D. 1000: Encyclopedia of The Barbarian World . New York, USA: Thomson & Gale, 2004. ISBN 0-684-31421-5 . Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 16.12.2013). (englanniksi)