Puutavara on puusta , erityisesti puun rungosta, saatavan puuaineen yleisnimitys raaka-aineena ja kaupallisena tuotteena eli metsataloustuotteena . Puutavaraksi nimitetaan seka metsasta kaadettuja puita etta naista puista sahattuja, hoylattyja ja sorvattuja tuotteita. ^[1]

Haluttaessa ilmaista tasmallisemmin, millaisesta puutavarasta on kyse, on parempi kayttaa muita nimityksia: raakapuu on metsasta saatavaa pyoreaa puutavaraa, sahatavara on raakapuusta sahaamalla valmistettua sahattua puutavaraa ja hoylatavara on sahatavarasta hoylaamalla jalostettua hoylattya puutavaraa. Tilastoissa, metsataloudessa ja metsateollisuudessa kaytetaan jaottelussa rajana jalostusastetta. Raakapuuta, esimerkiksi puun rungosta katkaistua tukkia pidetaan metsataloustuotteena ja tukista sahattua sahatavaraa teollisuustuotteena.

Raakapuu eli pyorea puutavara on jalostamatonta metsasta saatavaa puuainesta , joka on tarkoitettu teollisuuden raaka-aineeksi, energian tuottamiseen puupolttoaineena tai kotitarpeina kaytettavaksi. ^[2] Raakapuu on yleensa katkottu polkyiksi ja siita on voitu poistaa kuori tai pintapuu. Myos karkeasti syrjattya (veistettya), karkeasti muotoiltua (esimerkiksi teroitettua) tai haketettua puuta pidetaan raakapuuna. ^[3] Nimitysta tuore puutavara kaytetaan yleensa kuivumattomasta puutavarasta, jonka kosteus on yli 30 prosenttia.

Ainespuuksi nimitetaan mita tahansa raakapuuta, jota on taloudellisesti kannattavaa jalostaa. Sen tarkat mitta- ja laatuvaatimukset sovitaan ostajan ja myyjan valilla. Metsataloudessa raakapuu jaotellaan usein viela tarkemmin puulajeittain: haapatukki , kuusitukki , mantytukki , kuusikuitu jna. Tukeista, pikkutukeista ja erikoispuista kaytetaan yhteisnimitysta jareat polkyt.

Tukit ryhmitellaan kayttotarkoituksen mukaan sahatukeiksi ja vaneritukeiksi (sorvitukki, viilutukki) niiden erilaisista laatuvaatimuksista johtuen. Sahatukit ovat paaasiassa kuusta ja mantya seka huonekalujen raaka-aineeksi jonkin verran kaytettavaa koivua . Sahatukkien latvalapimitan alaraja on yleensa mannylla 15 cm ja kuusella 16 cm.

Maaramittatukiksi nimitetaan pituudeltaan maaramittaista eli ostajan haluaman mittaista tukkia, joka on yleensa tarkoitettu johonkin erityistarpeeseen. Vaneritukit kaytetaan vaneri viilujen raaka-aineena. Runkoviilujen raaka-aineena kaytetaan koivua ja kuusta. Pintaviilut sorvataan parhaista koivu- manty- ja haapatukeista. Haapatukeista tehdaan myos hoylatavaraa saunan lauteisiin.

Pikkutukit ovat ohuita, sahattaviksi kelpaavia tukkeja. Pikkutukki on puukaupassa oma hintaryhmansa tukkien ja kuitupuun valissa. Niiden latvalapimitta on yleensa 12?18 tai 12?15 cm ja pituus 2,5?4,6 metria (yleisimmin 3,1?4,3 m). Pikkutukkeja saadaan puunrungon latvaosasta tai harvennushakkuussa kaadetuista puista.

Pienimpia sahattavaksi kelpaavia puupolkkyja nimitetaan sahakuiduksi. Niiden latvalapimitta on yleensa 10 sentista ylospain.

Erikoispuuksi kutsutaan:

• pylvaita, jotka ovat tukkia pidempia (8?15 m), suoria, terveita ja kuorittuja ainespuita. Naiden mantyisten puiden latvalapimitta on yleensa vahintaan 17 senttia. Pylvaita pystytetaan useimmiten kannattelemaan sahko- tai puhelinjohtoja. Lahoamisen estamiseksi kyllastettya pylvasta ei sen sijaan pideta raakapuuna vaan puutuotteena.
• hirsien raaka-ainetta
• jareiden parrujen raaka-ainetta
• ratapolkkyaihioita
• tyvikoivua
• visakoivua
• lainekoivua
• jalopuita , esimerkiksi tammea
• uusjalopuita , esimerkiksi pihlajaa
• keloa , joka tarkoittaa pystyyn kuollutta, kuivunutta ja kuorensa menettanytta havupuuta . Kelopuut ovat haluttua rakennusainetta hirsirakennuksiin (kelohirsi). Puulajin mukaan kaytetaan nimityksia kelohonka ja kelokuusi; nimitysta kelokko kaytetaan sellaisesta metsasta, jonka puut ovat muuttuneet keloiksi.

Kuitupuu eli pinotavara on tarkoitettu sellun , hiokkeen , hierteen tai puukuitulevyjen raaka-aineeksi. Kuitupuupolkyiksi katkotaan puunrungosta ne osat, jotka ovat liian ohuita tai huonolaatuisia tukeiksi. Kuitupuun minimilapimitta on 5 sentista ylospain ^[4] ja pituus 2,5?5,5 metria (tai 3,1?5,5 m). Puukaupassa kuitupuuta nimitetaan puulajin mukaan koivu-, kuusi- tai mantykuitupuuksi.

Kotitarvepuu on kotitalouksien tai maatilojen kayttamaa raakapuuta.

Muuta raakapuuta ovat:

• puuseipaat ja puukepit, esimerkiksi istutettavien puiden tukikepit ja aurauskepit
• puusaleet
• tuontihake, eli ulkomailta tuotu haketettu puu. Vaikka tuontihake olisi ulkomaisen sahan sivutuotetta, niin koska se Suomessa tulee ensi kertaiseen kayttoon, se tilastoidaan Suomessa raakapuuna.

Raakapuu voi olla kuorittua ja karkeasti veistettya, mutta ei pituussuuntaan sahattua eika suoja-aineilla kasiteltya. Aiemmin puutavaran ryhmittelyissa kaytettiin ryhmaa veistetty puutavara . Ryhmaan kuuluivat esimerkiksi veistetyt ratapolkyt, mutta jos sellaisia viela nykyisin tarvitaan, niin ne tehdaan sahaamalla.

Kuiva-aineen jakautuminen painoprosentteina mannyissa (Pinus sylvestris) ^[5]

Kuoreton runko	53
Kuori	6
Kuolleet oksat	3
Elavat oksat	10
Neulaset	6
(Kavyt	0,017)
Maan ylapuolinen osa yhteensa	78
Maanalainen osa	22
Yhteensa	100

Metsaenergiapuu eli poltto(raaka)puu on energian (lammon ja sahkon) tuottamiseen tarkoitettua puuainesta. Tata biopolttoainetta nimitetaan myos metsapolttoaineeksi, jos halutaan tehda ero teollisuuden sivutuotepuuhun (kuori, puru, lastut, patkat ym.).

Energiapuu voidaan toimittaa:

• rankoina
• halkoina
• pilkkeina
• polkkyina
• risukimppuina, eli risutukkeina
• hakkeena.

Haketettua energiapuuta kutsutaan myos energiahakkeeksi, silloin kun halutaan tehda ero massa- , kuitulevy - ja lastulevyteollisuuden kayttamaan hakkeeseen. Metsahakkeella tarkoitetaan kaikkea metsasta kerattya haketettua puuainesta.

Energiapuun raaka-aineeksi sopivat:

• hakkuutahde, jota on tukki- ja kuitupuuta hakattaessa jaljelle jaava puuaines: ainespuuksi kelpaamattomat hylkypolkyt, latvusmassa (latvat, oksat, neulaset, lehdet) seka taimikonhoidossa syntyva puuaines
• karsittu ranka, joka on kuitupuuksi liian ohutta
• energiapuuksi kaytettava kokopuu eli karsimaton pienpuusto.
• juurakot
• kannot. Kanto on kaadetun puun katkaisukohdan alapuolelle jaava rungon osa ja sen maanalainen jatke.

Paaartikkeli: Puutavaran mittaus

Puutavaran kaupassa ja tilastoinnissa kaytetaan mittayksikkona yleensa (kuorellista) kiintokuutiometria (m³). Se tarkoittaa yhden kuutiometrin kokoista puumassaa, jossa ei ole ilmavaleja kuten on pinokuutiometrissa . Sivutuotepuuta (kuori, hake, puru, lastu) mitataan irtokuutiometreina (i-m³), joka on noin 0,4 kiintokuutiometria (0,38?0,46 m³), ja halkoja pinokuutiometreina (p-m³>), joka on keskimaarin 0,67 kiintokuutiometria. Pinokuutiometri tarkoittaa yhden kuutiometrin kokoista puupinoa, irtokuutiometri yhden kuutiometrin kokoista tilavuutta irrallista tavaraa. Klapeja mitattaessa irtokuutiometria vastaa heittokuutiometri, joka on noin 0,4 kiintokuutiometria.

Aikaisemmin on puutavaran mittayksikkona kaytetty Pietarin tai Goteborgin standarttia , jotka oli maaritelty erikseen sahatulle, veistetylle ja pyorealle puutavaralle.

Raakapuun tilavuuden mittaukseen eli kuutioimiseen on kaytetty puun muodon approksimointiin perustuvia menetelmia. ^[6]

• Huberin kaava : Puun tilavuus saadaan kertomalla puun keskikohdan poikkileikkauspinta-ala puun pituudella.
• Hossfeldin kaava : ${\displaystyle V={3AP \over 4}}$, missa ${\displaystyle V}$ on puun tilavuus, ${\displaystyle A}$ on puun poikkileikkauspinta-ala tyvesta eli juuresta laskien puun pituuden ${\displaystyle P}$ ensimmaisen kolmanneksen kohdalla.
• Hossfeldin kaava latvasta katkaistulle polkylle : ${\displaystyle V={3(A+a)P \over 4}}$, missa ${\displaystyle V}$ ja ${\displaystyle A}$ ovat kuten edella ja ${\displaystyle a}$ on puun poikkileikkauspinta-ala katkaistun latvan kohdalta.
• Smalianin kaava : Latvastaan katkaistun polkyn tilavuus saadaan, kun tyvi- ja latvapoikkileikkauspinta-alan summa kerrotaan polkyn pituuden puolikkaalla.

Huberin kaava approksimoi puun muotoa sylinterina tai paraboloidina, Hossfeldin kaavat kartiona, paraboloidina tai sylinterina ja Smalianin kaava sylinterina seka katkaistuna paraboloidina.

Puun poikkileikkauspinta-alan mittauskohdalta on mitattu puun halkaisija kahdesta keskenaan kohsisuorasta suunnasta, ja naista halkaisijoista laskettua keskiarvoa on kaytetty puun poikkileikkausta approksimoivan ympyran halkaisijana.

Metsan puiden lukumaaraa voidaan arvioida puiden keskimaaraisen leveyden ja taustarajan avulla. Taustarajalla tarkoitetaan sita, kuinka pitkalle keskimaarin metsassa voi nahda.

Voidaan todistaa, etta ${\displaystyle t={A_{p} \over d_{p}}}$, missa ${\displaystyle t}$ on taustaraja, ${\displaystyle A_{p}}$ on yhden puun ympariston pinta-ala ja ${\displaystyle d_{p}}$ puiden keskimaarainen leveys katselukorkeudella. ^[7] Kun jaetaan metsaalueen pinta-ala ${\displaystyle A_{m}}$ yhden puun ympariston pinta-alalla ${\displaystyle A_{p}}$ saadaan arvio puiden kokonaismaaralle ${\displaystyle N_{p}}$:

${\displaystyle N_{p}={A_{m} \over {td_{p}}}}$

Paaartikkelit: Sahatavara , Hoylatavara , Sivutuotepuu ja Puupolttoaine

Tama artikkeli tai osio on keskenerainen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla .

EU:n puutavara-asetus ^[8] on 20. lokakuuta 2010 annettu Euroopan unionin asetus, jolla puututaan laittomasti korjatun puutavaran ja puutuotteiden kauppaan EU:n sisalla. Siina kielletaan laittomasti korjatun puutavaran ja puutuotteiden saattaminen EU:n markkinoille ja vahvistetaan toimijoiden velvollisuudet. Asetusta sovelletaan kaikissa EU:n jasenvaltioissa 3. maaliskuuta 2013 alkaen.

• Puupolttoaine
• Puutavara-auto
• Metsatieteet Suomessa

• Metinfo: Puutavaran mittaus ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Viralliset mittaajat ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Mittauslainsaadanto ( Arkistoitu ? Internet Archive)