Puunkorjuun nolla-alue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Puunkorjuun nolla-alue on alue, jolta puuta ei kuljetuskustannusten vuoksi kannata korjata metsateollisuuden kayttoon. [1] Perinteisesti nolla-alueille on pyritty metsien arvon kehittamiseksi hankkimaan mekaanista tai kemiallista puunjalostusteollisuutta.

Esimerkkeja

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kemijarvi kuului 1960-luvulla puunkorjuun nolla-alueeseen, eika siella kuljetuskustannusten takia kannattanut korjata puuta. Valtio kuitenkin perusti Kemijarvelle tyollisyyssyista sellutehtaan. [2]

Metsatalouden suunnittelukomitea pohti vuonna 1961 mietinnossaan metsatalouden kehittamisedellytyksia. Mietinnossa todettiin, etta metsapolitiikan tehtavan on varmistaa raakapuu puunjalostusteollisuudelle esimerkiksi puunkorjuuta rationalisoimalla ja korjuukustannuksia alentamalla niin etta nolla-alueet saataisiin tuotannolliseen kayttoon. [1] Suunnittelukomitean mietinnossa huolestuttiin hevosten maaran vahenemisesta, ja siina tuettiin yksityisten metsaautoteiden rahoituksen lisaamista. [1] Nolla-alueiden kayttoa tehostettiinkin sitten rakentamalla valtion tuella metsaautoteita. [3]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b c Uotila, Esa: Puoli vuosisataa tientekoa metsanparannusvaroilla (pdf) Metsatieteen aikakauskirja . 2/2003. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 11.1.2015.
  2. ↑ Tiainen, Johanna: Globaaleja tarinoita metsateollisuudesta Kanadan Sanomat . 8.7.2014. Finnish-Canadian. Viitattu 11.1.2015.
  3. ↑ Kekkonen, Kari: ”Hyvaa vauhtia metsatoille” (pdf)  (vaitoskirja) 2011. Tampereen yliopisto. Viitattu 11.1.2015.
Tama talouteen , kaupankayntiin tai taloustieteeseen liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Puunkorjuun_nolla-alue&oldid=21650852 ”