Puku on lansimaissa yleinen miesten kaksi- tai kolmiosainen asu, johon kuuluvat samasta kankaasta valmistetut housut ja takki seka liivipuvussa myos takin alla pidettava liivi . Naisella miehen pukua vastaa lahinna jakkupuku . Sanaa puku kaytetaan myos muunlaisista miesten tai naisten asukokonaisuuksista, kuten ”poliisin puku”, ” iltapuku ” tai ” haapuku ”. ^[1]

Miehen puvun housut ovat niin sanotut suorat housut eli puvunhousut, joiden lahkeisiin eteen ja taakse yleensa prassataan terava taite. Puvuntakki on yleensa yksi-, kaksi- tai kolmenappinen. Kaksirivisessa puvussa toinen nappirivi toimii vain koristeena symmetrian vuoksi, lukuun ottamatta liepeen sisapuolelle piiloon jaavaa ankkurinappia . Miesten puku oli 1900-luvun alkupuolella miltei aina liivipuku, mutta toisen maailmansodan jalkeen yleisemmaksi muodostui kaksiosainen puku. ^{[2] [3]}

Parhaat ja parhaiten istuvat puvut tehdaan yha vaatturiliikkeessa sananmukaisesti ”raatalintyona”, mutta toisen maailmansodan jalkeen valmisvaateteollisuus on alkanut tuottaa yha enemman edullisia valmispukuja , joita voi jossain maarin korjausommella asiakkaan mukaan. Raatalin tekeman tilauspuvun ja valmispuvun valiin sijoittuu mittapuku eli mittatilauspuku , joka tilataan vaatturiliikkeesta mittausten ja sovituspuvun perusteella, valmistetaan mittapukuihin erikoistuneessa tehtaassa ja viimeistellaan taas vaatturin luona. Hinta on noin puolet raatalinpuvusta. ^{[4] [5]}

Parhaana materiaalina puvulle pidetaan villaa , tosin monet nykypaivan sarjavalmisteisista puvuista ovat erilaisia villan, puuvillan ja polyesterin sekoituksia. Paras materiaali on kampavillalanka ( engl. worsted ), ja kalliimmat kankaat on kudottu yleensa pitkakuituisemmasta villasta kuin halvemmat, jolloin ne ovat sileampia. ^{[6] [7]}

Kesa- ja arkipukujen kankaita tehdaan myos pellavasta , silkista , kiiltavasta mohairvillasta seka puuvillasta (esim. vakosametti , gabardiini ja seersucker ). Hienoimmat kesapuvut ovat erittain ohutta villakangasta, ulkokayttoonkin sopivat lampimat puvut taas usein paksua tweedia . ^{[2] [8] [9]}

Pukujen villakankaisiin kudotaan nakyvampia kuvioita kayttamalla 2?3 erivarista lankaa, tai hienovaraista kuviointia kankaan pintaan vaihtelemalla kudontasidosta. Nain monet yksivarisilta nayttavat pukukankaatkin ovat lahelta katsoen hieman kuvioituja. Klassisia pukukankaiden kuoseja ovat erilaiset liituraidat, glencheck-ruudut, window pane -ruudut, kukonaskelet ja kalanruodot (ks. luettelo tekstiilikuoseista ).

Himmeapintainen flanellista tehty puku sopii viileisiin vuodenaikoihin ja on hieman arkisempi kuin hienommista villakankaista tehdyt puvut. Harmaa flanellipuku on muodostunut klassikoksi. Flanelliseen irtotakkiin voi yhdistaa neuleita ja vaikka farkut. Himmea pinta on myos kalliissa kashmirpuvussa, mutta ka?mirvillan kulutuskestavyys on huono ellei siihen sekoiteta muutakin villaa. ^{[10] [11]}

Miesten puvun turvallisin variskaala kattaa mustan, harmaan ja tummansinisen eri savyt. Pukeutumisetiketissa tumma puku tarkoittaa yksivarista, sileaa tai hyvin hienovaraisesti pintakuvioitua pukua, jonka pinta on himmea ja vari yonsininen tai hyvin tumman harmaa. Taysin musta puku sopii parhaiten hautajaisiin . Bisnespukukin on yleensa harmaa tai sininen, mutta sen savyt voivat olla vaaleampia ja kirkkaampia ja kuviointi nakyvampaa kuin tummassa puvussa. ^{[12] [13]}

Ruskeansavyiset puvut jakavat yha mielipiteita. ”No brown in town” on vanha englantilainen ohje ajalta, jolloin ruskea oli varattu maaseutukayttoon tarkoitettujen pukujen variksi. 1970-luvulla Kalifornian kuvernoori Ronald Reagan kaytti ruskeaa pukua usein paivatilaisuuksissa ja aloitti osaltaan ruskeiden pukujen suosion kasvun arki- ja kesapukuina. ^{[14] [15]} Perinteinen pellavainen kesapuku on ruskehtavan luonnonvalkoinen. ^[16]

Useimpiin tilanteisiin soveltuva miesten puku on yksirivinen, tummansininen ja yksivarinen. Toiseksi puvuksi suositellaan hankittavaksi keskiharmaa flanellipuku, joka voi olla myos kaksirivinen. Kolmas puku voi olla vaaleampi ja rennompi kesapuku puuvillasta tai pellavasta. ^[17]

Puvuntakin muunnelmissa erona ovat erilaiset napitukset, halkiot, kauluskaanteet, taskut, olkatoppaukset seka leikkauksen siluetti ja yksityiskohdat.

Kaksirivinen puku on yksirivista juhlavampi ja sopii tukevammalle ja vanhemmalle miehelle, yksirivinen taas nuorelle ja hoikalle. Kaksirivisessa on yleensa kolme nappia rivia kohti, yksirivisessa nappeja on joskus vain kaksi tai yksi. Alin nappi jatetaan yleensa auki helpottamaan istumista. Toisin kuin yksirivinen, kaksirivinen puku ei nayta hyvalta napit kokonaan auki. Myos kolmiosaisen puvun liivi voi olla yksi- tai kaksirivinen. ^{[2] [18]}

Puvuntakkien kauluskaanteiden nykyiset perusmallit ovat lovikaanne ja pystykaanne, jota kaytetaan kaksirivisissa puvuissa seka smokissa ja frakissa. Ranskassa kaytetaan lovi- ja pystykaanteen valimuotoa ^[19] . Alaosastaan kaanteet voivat sulkeutua klassisesti melko ylhaalla tai alempana, jolloin solmiota jaa enemman nakyviin. Kaanteiden leveys vaihtelee muodin mukaan kuten solmioidenkin leveydet, mutta perussaantona on kapeammalle miehelle kapeammat, leveammalle leveammat kauluskaanteet. ^[20]

Puvuntakin helman halkiot helpottavat istuutumista ja kasien laittoa housuntaskuihin. Halkioita voi olla yksi takin takana keskella, tai perinteisemmin kaksi, yksi molemmilla sivuilla. Saksassa kasia taskussa ei suvaita, joten puvuntakit ovat usein halkiottomia. Halkioton takki on yleinen myos Italiassa ja Yhdysvalloissa. ^{[2] [21]}

Taskuista huomaamattomin ja juhlavin on ns. kahden kantin tasku. Muita mahdollisuuksia ovat lapallinen kansitasku seka arkipuvuissa takin ulkopintaan ommeltu paikkatasku tai laajeneva paljetasku. ^[22] Puvuntakin taskuissa ei yleensa kanneta mitaan tavaraa, lukuun ottamatta rintataskun taskuliinaa . Siksi jopa suositellaan, ettei valmispuvun tai irtotakin tehtaalla kiinni ommeltuja taskuja avattaisi lainkaan. ^[23]

Puvuntakin pitavat kuosissa ja kauniisti laskeutuvana erilaiset paalli- ja vuorikankaan valiin piilotetut rakenneosat, jotka voivat olla paksua puuvilla- tai pellavakangasta, kamelinkarvaa , villahuopaa , vanua tai hevosenjouhta . Paremmissa puvuissa rakenneosat on ommeltu hengittavaksi ja mukautuvaksi irtoliinaksi , halvemmissa liimattu kiinni. Liina voi olla helmaan asti ulottuva ( full canvas ) tai vain hartia-alueen kattava ( half canvas ) ^[24] . 1970-luvun puolivalissa Giorgio Armani esitteli taysin rakenteettomat, jopa vuorittomat eli ”tayspehmeat” puvuntakit vastapainoksi aikakauden liioitelluille leikkauksille ja jaykille rakenteille.

Ulospain nakyvimpia puvuntakin rakenne-elementteja ovat olkatoppaukset. Klassisessa englantilaispuvussa olkatoppauksia ei juuri ole, kun taas 1980-luvulla niita liioiteltiin seka miesten etta naisten pukeutumisessa. ^{[2] [25] [26]}

Laadukkaiden puvunhousujen taskupussit ommellaan tukevasta puuvillakankaasta. Housujen etupuoli vuorataan ylhaalta polviin asti vuorikankaalla, niin sanotulla polvisilkilla, joka tuntuu mukavalta etureisia vasten ja estaa polvipussien muodostumista paallikankaaseen. Silkin sijasta seka takin etta housujen vuori on kalliimmissa puvuissa hengittavaa viskoosia tai kuproa , halvemmissa polyesteria tai muuta keinokuitua.

Housujen lahkeensuut vahvistetaan erityisella nauhalla ainakin takaosastaan. ^[27] Ylos kaannetyt lahkeensuut eli upslaakit sopivat parhaiten pitkalle miehelle. ^[28]

Puvunhousujen kanssa ei suositella vyota, koska sen katsotaan ”katkaisevan” yhtenaisen pukukankaan muodostaman kokonaisuuden. Perinteisempi tapa on kayttaa olkaimia , mieluummin nappikiinnitteisia ^[29] . Jos vyota kayttaa, se tulisi olla kenkien varinen nahkavyo ja pukukangasta tummempi, useimmiten siis musta ^[30] .

Puvun housujen kangas kuluu nopeammin kuin takin. Jos pukua kayttaa jatkuvasti, sen voi hankkia kaksilla housuilla.

Puvun kanssa pidetaan kauluspaitaa seka solmiota eli kravattia tai rusettia eli solmuketta. Paidan materiaali on lahes poikkeuksetta puuvilla. Solmio tai solmuke on parhaimmillaan silkkia . Kauluspaidan ylin nappi on aina kiinni solmiota tai rusettia kaytettaessa, jotta solmu nayttaa hyvalta ja asettuu oikealle paikalleen. Puvuntakin taskuun voi myos asetella taskuliinan , solmioon voi liittaa solmiopidikkeen tai solmioneulan ja paidan hihoihin kalvosinnapit .

Miesten puku on peraisin Britanniasta. Siella villakankaasta valmistetut puvut olivat aluksi ylaluokan vapaa-ajanpukuja, joita herrasmiehet suosivat maaseudulla. Alkunsa tapa sai kuningas Kaarle II:n hovista, jonka miehet kuningas maarasi kayttamaan aiemman silkki- ja pitsiasun sijasta kolmiosaista, samasta villakankaasta tehtya asua. Siihen kuului koristeellinen, lahes polveen asti ulottuva takki, reisipituinen liivi ja polvihousut. Sita ennen villa oli ollut maaseudun ja tyovaenluokan miesten kayttama kangasmateriaali. Samankaltaisen maarayksen antoi Ranskassa ”aurinkokuningas” Ludvig XIV . ^[3]

1800-luvun alussa englantilainen dandy Beau Brummell teetti oman mallinsa lievetakista. Se perustui Englannin ylaluokan maaseutuasuun, joita tehtiin vahvoista, paksuista ja kestavista villakankaista. Koristelemattoman puvun takki ja housut olivat eri kangasta, ja sen kanssa kaytettiin pellavasolmiota ja korkeita nahkasaappaita. Siihenastiset polvihousut pitenivat nilkkaan asti ulottuviksi. ^[3]

1830-luvulla syntyi ilmeisesti sotilastarkoituksiin kaksirivisen, korkealle napitetun polvipituisen takin ja raidallisten harmaiden housujen yhdistelma frock suit , jota manner-Euroopassa kutsuttiin nimella redingote (ranskalaismuunnelma englannin sanasta riding coat ). Sen kanssa kaytettiin yleensa silinterihattua ja kavelykeppia. 1800-luvun puolivalissa siita kehittyi kolmiosainen saketti . ^[3]

Nykymuotoinen puku lyhyine takkeineen ja samasta kankaasta ommeltuine pitkine housuineen yleistyi 1800-luvun lopulla, saketin tavoin ensin vapaa-ajan asuna, sitten arkiasuna. Saketti ja frakki jaivat juhlakayttoon. ^[3] Muun muassa Suomen maaseudulla miesten pukujen piti kestaa paivittaista kayttoa, ja ne tehtiin yleensa vahvasta kotikasityona kudotusta sarkakankaasta. Puvun housut saatettiin ommella kotona, mutta ainakin takki teetettiin kylaraatalilla ^[31] . Herrasvaen pukujen materiaalina oli aluksi tweed tai muu karkeahko villakangas, mutta vahitellen opittiin kutomaan yha hienompia ja ohuempia villakankaita, joita tarvittiinkin kun toimistotyopaikkojen lammitys parani. Englantilaisten kankaankutojien ja raataleiden ohella parhaiksi kehittyivat italialaiset , jotka viela tanaankin osaavat erityisesti ohuiden kankaiden ja niista tehtavien miestenpukujen valmistuksen. ^[2]

Toisen maailmansodan jalkeen liivi alkoi jaada pois yha useammista puvuista. Yhteiskunnan tasa-arvoistuminen ja vapautuminen toi miehille kokopuvun lisaksi vahitellen muitakin arkipukeutumisvaihtoehtoja: irtotakki ja eri kankaasta tehdyt housut, villatakit ja muut neuleet ja lopulta farkut ja erilaisiin urheiluvaatteisiin perustuvat arkiasut. ^[2] Nykyisin puku on tyyliblogisti Ville Raivion mukaan ”arkiasun sijaan enemman tai vahemman seremoniallinen pukine, jolla erotetaan juhlatilaisuudet arjesta”. Juhlien lisaksi kokopuku on yha normi monilla liike-elaman ja hallinnon aloilla, etenkin johto- ja edustustehtavissa. Amerikkalainen Paul Stuart sanoo bisnespuvun tarjoavan miehelle ”yksityisyytta, jotta ulkoasuun liittyvat epaolennaisuudet ja niista syntyvat ennakkoluulot eivat tulisi kaupankaynnin esteeksi”. ^[3]

• Klubitakki
• Pikkutakki
• Pukeutumisohje
• Smokki
• Tupakkatakki
• Vapaa-ajanpuku

• Raivio, Ville:  Klassikko . Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8033-1 .

• Mies, ethan syyllisty naihin pukumokiin? 15 viimeista virhetta , Ilta-Sanomat 28.8.2013.
• Kuvasarja puvun valmistuksesta ^{[ vanhentunut linkki ]} , Keski-Suomen museo