Tama artikkeli kertoo vaatteista,
puku
(Kobus vardonii) on myos antilooppilaji.
Harry S. Trumanille
kuulunut kaksirivinen tumma puku 1950-luvulta.
Kolmiosainen, yksirivinen miesten puku seka
knalli
ja
sateenvarjo
.
Puvut olivat arkenakin yleinen asu miehilla viela 1900-luvun puoleenvaliin saakka. Kuva vuodelta 1919.
Puku
on lansimaissa yleinen miesten kaksi- tai kolmiosainen asu, johon kuuluvat samasta kankaasta valmistetut
housut
ja
takki
seka liivipuvussa myos takin alla pidettava
liivi
. Naisella miehen pukua vastaa lahinna
jakkupuku
. Sanaa
puku
kaytetaan myos muunlaisista miesten tai naisten asukokonaisuuksista, kuten ”poliisin puku”, ”
iltapuku
” tai ”
haapuku
”.
[1]
Miehen puvun housut ovat niin sanotut
suorat housut
eli puvunhousut, joiden lahkeisiin eteen ja taakse yleensa prassataan terava taite. Puvuntakki on yleensa yksi-, kaksi- tai kolmenappinen. Kaksirivisessa puvussa toinen nappirivi toimii vain koristeena symmetrian vuoksi, lukuun ottamatta liepeen sisapuolelle piiloon jaavaa
ankkurinappia
. Miesten puku oli 1900-luvun alkupuolella miltei aina liivipuku, mutta toisen maailmansodan jalkeen yleisemmaksi muodostui kaksiosainen puku.
[2]
[3]
Parhaat ja parhaiten istuvat puvut tehdaan yha
vaatturiliikkeessa
sananmukaisesti ”raatalintyona”, mutta toisen maailmansodan jalkeen valmisvaateteollisuus on alkanut tuottaa yha enemman edullisia
valmispukuja
, joita voi jossain maarin korjausommella asiakkaan mukaan. Raatalin tekeman
tilauspuvun
ja valmispuvun valiin sijoittuu
mittapuku
eli
mittatilauspuku
, joka tilataan vaatturiliikkeesta mittausten ja sovituspuvun perusteella, valmistetaan mittapukuihin erikoistuneessa tehtaassa ja viimeistellaan taas vaatturin luona. Hinta on noin puolet raatalinpuvusta.
[4]
[5]
Parhaana materiaalina puvulle pidetaan
villaa
, tosin monet nykypaivan sarjavalmisteisista puvuista ovat erilaisia villan,
puuvillan
ja
polyesterin
sekoituksia. Paras materiaali on kampavillalanka (
engl.
worsted
), ja kalliimmat kankaat on kudottu yleensa pitkakuituisemmasta villasta kuin halvemmat, jolloin ne ovat sileampia.
[6]
[7]
Kesa- ja arkipukujen kankaita tehdaan myos
pellavasta
,
silkista
,
kiiltavasta
mohairvillasta
seka puuvillasta (esim.
vakosametti
,
gabardiini
ja
seersucker
). Hienoimmat kesapuvut ovat erittain ohutta villakangasta, ulkokayttoonkin sopivat lampimat puvut taas usein paksua
tweedia
.
[2]
[8]
[9]
Pukujen villakankaisiin kudotaan nakyvampia kuvioita kayttamalla 2?3 erivarista lankaa, tai hienovaraista kuviointia kankaan pintaan vaihtelemalla kudontasidosta. Nain monet yksivarisilta nayttavat pukukankaatkin ovat lahelta katsoen hieman kuvioituja. Klassisia pukukankaiden kuoseja ovat erilaiset liituraidat, glencheck-ruudut, window pane -ruudut, kukonaskelet ja kalanruodot (ks.
luettelo tekstiilikuoseista
).
Himmeapintainen
flanellista
tehty puku sopii viileisiin vuodenaikoihin ja on hieman arkisempi kuin hienommista villakankaista tehdyt puvut. Harmaa flanellipuku on muodostunut klassikoksi. Flanelliseen irtotakkiin voi yhdistaa neuleita ja vaikka farkut. Himmea pinta on myos kalliissa kashmirpuvussa, mutta
ka?mirvillan
kulutuskestavyys on huono ellei siihen sekoiteta muutakin villaa.
[10]
[11]
Miesten puvun turvallisin variskaala kattaa mustan, harmaan ja tummansinisen eri savyt. Pukeutumisetiketissa
tumma puku
tarkoittaa yksivarista, sileaa tai hyvin hienovaraisesti pintakuvioitua pukua, jonka pinta on himmea ja vari yonsininen tai hyvin tumman harmaa. Taysin musta puku sopii parhaiten
hautajaisiin
. Bisnespukukin on yleensa harmaa tai sininen, mutta sen savyt voivat olla vaaleampia ja kirkkaampia ja kuviointi nakyvampaa kuin tummassa puvussa.
[12]
[13]
Ruskeansavyiset puvut jakavat yha mielipiteita. ”No brown in town” on vanha englantilainen ohje ajalta, jolloin ruskea oli varattu maaseutukayttoon tarkoitettujen pukujen variksi. 1970-luvulla Kalifornian kuvernoori
Ronald Reagan
kaytti ruskeaa pukua usein paivatilaisuuksissa ja aloitti osaltaan ruskeiden pukujen suosion kasvun arki- ja kesapukuina.
[14]
[15]
Perinteinen pellavainen kesapuku on ruskehtavan luonnonvalkoinen.
[16]
Useimpiin tilanteisiin soveltuva miesten puku on yksirivinen, tummansininen ja yksivarinen. Toiseksi puvuksi suositellaan hankittavaksi keskiharmaa flanellipuku, joka voi olla myos kaksirivinen. Kolmas puku voi olla vaaleampi ja rennompi kesapuku puuvillasta tai pellavasta.
[17]
Puvuntakin muunnelmissa erona ovat erilaiset napitukset, halkiot, kauluskaanteet, taskut, olkatoppaukset seka leikkauksen siluetti ja yksityiskohdat.
Kaksirivinen puku on yksirivista juhlavampi ja sopii tukevammalle ja vanhemmalle miehelle, yksirivinen taas nuorelle ja hoikalle. Kaksirivisessa on yleensa kolme nappia rivia kohti, yksirivisessa nappeja on joskus vain kaksi tai yksi. Alin nappi jatetaan yleensa auki helpottamaan istumista. Toisin kuin yksirivinen, kaksirivinen puku ei nayta hyvalta napit kokonaan auki. Myos kolmiosaisen puvun liivi voi olla yksi- tai kaksirivinen.
[2]
[18]
Lovikaanteet
Pystykaanteet
Puvuntakkien kauluskaanteiden nykyiset perusmallit ovat lovikaanne ja pystykaanne, jota kaytetaan kaksirivisissa puvuissa seka smokissa ja frakissa. Ranskassa kaytetaan lovi- ja pystykaanteen valimuotoa
[19]
. Alaosastaan kaanteet voivat sulkeutua klassisesti melko ylhaalla tai alempana, jolloin solmiota jaa enemman nakyviin. Kaanteiden leveys vaihtelee muodin mukaan kuten solmioidenkin leveydet, mutta perussaantona on kapeammalle miehelle kapeammat, leveammalle leveammat kauluskaanteet.
[20]
Puvuntakin helman halkiot helpottavat istuutumista ja kasien laittoa housuntaskuihin. Halkioita voi olla yksi takin takana keskella, tai perinteisemmin kaksi, yksi molemmilla sivuilla. Saksassa kasia taskussa ei suvaita, joten puvuntakit ovat usein halkiottomia. Halkioton takki on yleinen myos Italiassa ja Yhdysvalloissa.
[2]
[21]
Taskuista
huomaamattomin ja juhlavin on ns. kahden kantin tasku. Muita mahdollisuuksia ovat lapallinen kansitasku seka arkipuvuissa takin ulkopintaan ommeltu paikkatasku tai laajeneva paljetasku.
[22]
Puvuntakin taskuissa ei yleensa kanneta mitaan tavaraa, lukuun ottamatta rintataskun
taskuliinaa
. Siksi jopa suositellaan, ettei valmispuvun tai irtotakin tehtaalla kiinni ommeltuja taskuja avattaisi lainkaan.
[23]
Puvuntakin pitavat kuosissa ja kauniisti laskeutuvana erilaiset paalli- ja
vuorikankaan
valiin piilotetut rakenneosat, jotka voivat olla paksua puuvilla- tai pellavakangasta,
kamelinkarvaa
,
villahuopaa
,
vanua
tai
hevosenjouhta
. Paremmissa puvuissa rakenneosat on ommeltu hengittavaksi ja mukautuvaksi
irtoliinaksi
, halvemmissa liimattu kiinni. Liina voi olla helmaan asti ulottuva (
full canvas
) tai vain hartia-alueen kattava (
half canvas
)
[24]
. 1970-luvun puolivalissa
Giorgio Armani
esitteli taysin rakenteettomat, jopa vuorittomat eli ”tayspehmeat” puvuntakit vastapainoksi aikakauden liioitelluille leikkauksille ja jaykille rakenteille.
Ulospain nakyvimpia puvuntakin rakenne-elementteja ovat olkatoppaukset. Klassisessa englantilaispuvussa olkatoppauksia ei juuri ole, kun taas 1980-luvulla niita liioiteltiin seka miesten etta naisten pukeutumisessa.
[2]
[25]
[26]
Nurinpain kaannetyt puvunhousut polvisilkkeineen ja taskuineen.
Laadukkaiden puvunhousujen taskupussit ommellaan tukevasta puuvillakankaasta. Housujen etupuoli
vuorataan
ylhaalta polviin asti vuorikankaalla, niin sanotulla polvisilkilla, joka tuntuu mukavalta etureisia vasten ja estaa polvipussien muodostumista paallikankaaseen. Silkin sijasta seka takin etta housujen vuori on kalliimmissa puvuissa hengittavaa
viskoosia
tai
kuproa
, halvemmissa polyesteria tai muuta keinokuitua.
Housujen lahkeensuut vahvistetaan erityisella nauhalla ainakin takaosastaan.
[27]
Ylos kaannetyt lahkeensuut eli
upslaakit
sopivat parhaiten pitkalle miehelle.
[28]
Puvunhousujen kanssa ei suositella vyota, koska sen katsotaan ”katkaisevan” yhtenaisen pukukankaan muodostaman kokonaisuuden. Perinteisempi tapa on kayttaa
olkaimia
, mieluummin nappikiinnitteisia
[29]
. Jos vyota kayttaa, se tulisi olla kenkien varinen nahkavyo ja pukukangasta tummempi, useimmiten siis musta
[30]
.
Puvun housujen kangas kuluu nopeammin kuin takin. Jos pukua kayttaa jatkuvasti, sen voi hankkia kaksilla housuilla.
Puvun kanssa pidetaan
kauluspaitaa
seka
solmiota
eli kravattia tai
rusettia
eli solmuketta. Paidan materiaali on lahes poikkeuksetta puuvilla. Solmio tai solmuke on parhaimmillaan
silkkia
. Kauluspaidan ylin nappi on aina kiinni solmiota tai rusettia kaytettaessa, jotta solmu nayttaa hyvalta ja asettuu oikealle paikalleen. Puvuntakin taskuun voi myos asetella
taskuliinan
, solmioon voi liittaa solmiopidikkeen tai
solmioneulan
ja paidan hihoihin
kalvosinnapit
.
Miesten puku on peraisin Britanniasta. Siella villakankaasta valmistetut puvut olivat aluksi ylaluokan vapaa-ajanpukuja, joita herrasmiehet suosivat maaseudulla. Alkunsa tapa sai kuningas
Kaarle II:n
hovista, jonka miehet kuningas maarasi kayttamaan aiemman silkki- ja
pitsiasun
sijasta kolmiosaista, samasta villakankaasta tehtya asua. Siihen kuului koristeellinen, lahes polveen asti ulottuva takki, reisipituinen liivi ja polvihousut. Sita ennen villa oli ollut maaseudun ja tyovaenluokan miesten kayttama kangasmateriaali. Samankaltaisen maarayksen antoi Ranskassa ”aurinkokuningas”
Ludvig XIV
.
[3]
1800-luvun alussa englantilainen
dandy
Beau Brummell
teetti oman mallinsa lievetakista. Se perustui Englannin ylaluokan maaseutuasuun, joita tehtiin vahvoista, paksuista ja kestavista villakankaista. Koristelemattoman puvun takki ja housut olivat eri kangasta, ja sen kanssa kaytettiin pellavasolmiota ja korkeita nahkasaappaita. Siihenastiset polvihousut pitenivat nilkkaan asti ulottuviksi.
[3]
1830-luvulla syntyi ilmeisesti sotilastarkoituksiin kaksirivisen, korkealle napitetun polvipituisen takin ja raidallisten harmaiden housujen yhdistelma
frock suit
, jota manner-Euroopassa kutsuttiin nimella
redingote
(ranskalaismuunnelma englannin sanasta
riding coat
). Sen kanssa kaytettiin yleensa
silinterihattua
ja kavelykeppia. 1800-luvun puolivalissa siita kehittyi kolmiosainen
saketti
.
[3]
Nykymuotoinen puku lyhyine takkeineen ja samasta kankaasta ommeltuine pitkine housuineen yleistyi 1800-luvun lopulla, saketin tavoin ensin vapaa-ajan asuna, sitten arkiasuna. Saketti ja
frakki
jaivat juhlakayttoon.
[3]
Muun muassa Suomen maaseudulla miesten pukujen piti kestaa paivittaista kayttoa, ja ne tehtiin yleensa vahvasta kotikasityona kudotusta sarkakankaasta. Puvun housut saatettiin ommella kotona, mutta ainakin takki teetettiin kylaraatalilla
[31]
. Herrasvaen pukujen materiaalina oli aluksi
tweed
tai muu karkeahko villakangas, mutta vahitellen opittiin kutomaan yha hienompia ja ohuempia villakankaita, joita tarvittiinkin kun toimistotyopaikkojen lammitys parani. Englantilaisten kankaankutojien ja raataleiden ohella parhaiksi kehittyivat
italialaiset
, jotka viela tanaankin osaavat erityisesti ohuiden kankaiden ja niista tehtavien miestenpukujen valmistuksen.
[2]
Toisen maailmansodan jalkeen liivi alkoi jaada pois yha useammista puvuista. Yhteiskunnan tasa-arvoistuminen ja vapautuminen toi miehille kokopuvun lisaksi vahitellen muitakin arkipukeutumisvaihtoehtoja: irtotakki ja eri kankaasta tehdyt housut, villatakit ja muut neuleet ja lopulta farkut ja erilaisiin urheiluvaatteisiin perustuvat arkiasut.
[2]
Nykyisin puku on tyyliblogisti
Ville Raivion
mukaan ”arkiasun sijaan enemman tai vahemman seremoniallinen pukine, jolla erotetaan juhlatilaisuudet arjesta”. Juhlien lisaksi kokopuku on yha normi monilla liike-elaman ja hallinnon aloilla, etenkin johto- ja edustustehtavissa. Amerikkalainen Paul Stuart sanoo bisnespuvun tarjoavan miehelle ”yksityisyytta, jotta ulkoasuun liittyvat epaolennaisuudet ja niista syntyvat ennakkoluulot eivat tulisi kaupankaynnin esteeksi”.
[3]
- ↑
Puku, Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 17.5.2017.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
Roetzel, Bernhard: ”The Suit”,
Gentleman, A Timeless Fashion
, s. 88?117. Konemann, 1999.
ISBN 3-8290-2029-5
.
(englanniksi)
(julkaistu suomeksi nimella
Taydellinen herrasmies
, sivunumerot samat siinakin)
- ↑
a
b
c
d
e
f
Raivio, Ville:
Puvun lyhyt historia
, Keikari-blogi 7.9.2014. Viitattu 6.5.2017.
- ↑
Niemi, Mika:
Mittatilauspuku, Vaatturiliike Sauma
, Ohituskaistalla-sivusto 4.11.2013. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Mittatilauspuvun ja tilauspuvun eroista
, Keikari-blogi 14.11.2008. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Salomaa, Janne:
Nelja puvun ostajan yleisinta virhetta ? vaatturi neuvoo parhaat vinkkinsa pukuostoksille
, Helsingin Sanomat 10.5.2016. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Kampavilla
, Keikari-blogi 13.9.2009. Viitattu 8.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Seersucker
, Keikari-blogi 9.5.2015. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Kesapuku
, Keikari-blogi 9.11.2008. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Niemi, Mika:
Flanellipuku
, Ohituskaistalla-sivusto 16.4.2017. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Kashmirpuku
, Keikari-blogi 17.6.2009. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Alin nappi auki? Nain pidat tummaa pukua oikein
, Ilta-Sanomat 7.12.2014. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Hakkinen, Jussi:
Tumma puku
, Tyyliniekka.fi 1.10.2013. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Ruskea puku
, Keikari-blogi 28.2.2016. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Rautalin, Anu ja Hakkinen, Jussi:
Ruskea puku
, Tyyliniekka-sivusto. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Pellavapuku
, Keikari-blogi 4.4.2010. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Kalmeus, Kajsa:
25 tips infor ditt nasta kostymkop
, King Magazine 29.7.2015. Viitattu 8.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Yksi- vai kaksirivinen puku
, Keikari-blogi 5.12.2008. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Pariisilaiskaanteet
, Keikari-blogi 25.1.2014. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Miesten takin kaannemallit
, Keikari-blogi 15.11.2011. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Halkiot
, Keikari-blogi 17.10.2008. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Takkien taskumallit
, Keikari-blogi 22.3.2009. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Haaksluoto, Milja:
Asiantuntijan yllattava neuvo: takin taskuissa ei kuulu kantaa tavaraa
, Iltalehti Tyyli 3.6.2016. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Mittatilauspuku ? mita, miksi ja miten?
, Tyylit.fi-sivusto 21.2.2016. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Keveys tuo mukavuuden
(
Arkistoitu
? Internet Archive), Ilta-Sanomat 6.7.2014. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Raivio, Ville:
Liimattu ja liimaton takki
, Keikari-blogi 24.5.2014. Viitattu 7.5.2017.
- ↑
Roetzel, Bernhard: ”The Trousers in Detail”,
Gentleman, A Timeless Fashion
, s. 140?141. Konemann, 1999.
ISBN 3-8290-2029-5
.
(englanniksi)
- ↑
Raivio, Ville:
Upslaakit
, Keikari-blogi 18.12.2008. Viitattu 8.5.2017.
- ↑
Roetzel, Bernhard: ”All about Suspenders”,
Gentleman, A Timeless Fashion
, s. 142?143. Konemann, 1999.
ISBN 3-8290-2029-5
.
(englanniksi)
- ↑
Mattila, Matti:
Vyo ja puku,
Tarinoita taivaanrannalta -blogi 24.1.2014. Viitattu 8.5.2017.
- ↑
Pukeutuminen 1900-luvun alussa
(
Arkistoitu
? Internet Archive), Entisajan vaatteissa -sivusto, Keski-Suomen museo. Viitattu 13.5.2017.