Jose de la Cruz Porfirio Diaz Mori
(
15. syyskuuta
1830
Oaxaca
,
Meksiko
?
2. heinakuuta
1915
Pariisi
) oli
meksikolainen
sotasankari ja maan presidentti vuosina 1876?1880 ja 1884?1911. Han toimi upseerina Meksikon sodissa seka Ranskan-vastaisessa kapinassa.
[1]
Hanta on myohemmin pidetty
diktaattorina
.
Porfirio Diaz syntyi vuonna 1830 Oaxacassa, Oaxacan osavaltiossa. Han oli
mestitsi
,
misteekkisukujuurta
. Hanen isansa kuoli hanen ollessaan kolmivuotias. Aiti Patrona Mori, italialaista sukujuurta, piti majataloa, kunnes se meni konkurssiin. Aiti lahetti poikansa seminaariin, mutta han ei valmistunut papiksi, vaan liittyi paikalliseen
miliisiin
vuonna 1846 puolustaakseen maata
Yhdysvaltojen
hyokkaykselta. Myohemmin han tyoskenteli liberaalin asianajaja Marcos Perezin palveluksessa Oaxacassa.
Diazista tuli pian paikallinen aktivisti
Santa Annan
diktatuuria vastaan. Vuonna 1854 han julisti tukensa Ayutlan vallankumoussuunnitelmalle (
Plan de Ayutla
) ja
Juan Alvarezin
kapinalle. Joulukuussa 1856 kuvernoori
Benito Juarez
nimitti Diazin kansalliskaartin jalkavaen kapteeniksi.
Eversti Porfirio Diaz vuonna 1861 otetussa valokuvassa. Tasavaltalaiselle aikakaudelleen tyypillisesti Diaz omistaa sapelin, joka on osallistunut kahteen sotaan: Ayutlan vallankumoukseen ja reformisotaan.
Vuonna 1858 Diaz osallistui
Meksikon reformisotaan
(
Guerra de Reforma
) liberaalien ja maltillisten puolella, katolisen kirkon tukijoita ja konservatiiveja vastaan. Han osallistui Oaxacan miehitykseen ja huhtikuussa osavaltion kuvernoori nimitti hanet
Tehuantepecin
sotilasjohtajaksi ja kuvernooriksi. Hanet korotettiin majuriksi ja seuraavana vuonna everstiluutnantiksi.
Vuosien 1860 ja 1861 voittojen johdosta hanesta tuli prikaatikenraali. Ranskalaisten valiintulon aikana han johti ratsuvakea
Pueblan taistelussa
5. toukokuuta
1862
(
Cinco de Mayo
). Seuraavana vuonna ranskalaiset saivat hanet vangiksi, mutta han pakeni. Presidentti Benito Juarez tarjosi hanelle puolustusministerin tai armeijan komentajan paikkaa. Han kieltaytyi molemmista, mutta otti keskiarmeijan komennon. Samana vuonna hanesta tuli divisioonankenraali.
Vuonna 1864 keisariksi Ranskan
Napoleon III:n
tuella valitun
Maksimilian I:n
tukijat pyysivat Diazia liittymaan keisarillisen asian taakse, mista han kieltaytyi. Vuonna 1865 keisarin tukijat vangitsivat hanet Oaxacassa. Han pakeni ja taisteli Tehuitzingossa, Piaxtlassa, Tulcingossa ja Comitlipassa. Viimein 1866 Diaz vannoi virallisesti uskollisuutta Juarezilla. Han jai jalleen vangiksi Oaxacassa, nyt kenraalina. Keisarillisten joukkojen marsalkka Bezaine tarjosi Diazille Mexicoa, jos han vetaisi tukensa Juarezilta. Diaz kieltaytyi jalleen.
Vuonna 1867 keisari Maksimilian tarjosi Diazille armeijan komentoa ja tarjoutui vannomaan liberaalien asian nimiin. Diaz kieltaytyi edelleen vaihtamasta puolta. Han saavutti viimeisen voittonsa 2. huhtikuuta 1867 Pueblassa. Diaz oli suosittu viela ranskalaisten lyomisen ja Juarezin kuoleman 1872 jalkeen.
Porfirio Diaz univormussa.
Vuonna 1870 Diaz oli presidenttiehdokkaana presidentti Juarezia ja varapresidentti
Sebastian Lerdo de Tejadaa
vastaan. Han syytti voittanutta Juarezia vaalivilpista. Han aloitti 8. marraskuuta 1871 Norian suunnitelman, jota tukemaan nousi ympari maata useita kapinoita. Maaliskuussa 1872 Diazin joukot kuitenkin lyotiin La Bufassa. Juarezin kuollessa 9. heinakuuta varapresidentti Lerdo de Tejada otti presidentinviran hoitoonsa ja tarjosi kapinallisille armahdusta. Diaz hyvaksyi tarjouksen lokakuussa ja vetaytyi elakkeelle Tlacotalpaniin
Veracruziin
.
Vuonna 1874 hanet valittiin Veracruzista kongressiin. Tanakin vuonna Lerdo de Tejadan hallitus kohtasi sotilaiden ja siviilien levottomuuksia. Lerdo de Tejada tarjosi Diazille paikkaa lahettilaana
Saksaan
, mista han kieltaytyi. Vuonna 1875 Diaz matkusti
New Orleansiin
ja
Brownsvilleen
suunnittelemaan kapinaa Lerdo de Tejadan hallintoa vastaan. Lerdo de Tejada oli onnistunut rauhoittamaan maan, muuttanut lakeja varmistaakseen uudelleenvalintansa, ja keskittanyt valtaa itselleen. Diaz aloitti kapinan Ojitianissa Oaxacassa tammikuun 10. 1876 ja ajoi Lerdo de Tejadan pakoon marraskuussa ja valitutti itsensa presidentiksi 29. marraskuuta 1876.
lahde?
Diaz toimi presidenttina yhden laillisen kauden ja siirsi vallan sen jalkeen valitsemalleen alaiselleen
Manuel Gonzalezille
.
[1]
Seuraavan nelivuotiskauden seurasi epapatevyytta ja korruptiota, ja kun Diaz asettui ehdolle seuraaviin vaaleihin, periaate "ei uudelleenvalintaa" oli unohdettu (
sufragio efectivo: no reeleccion
). Diaz muutti perustuslakia sallimaan ensin yhden uudelleenvalinnan ja poisti sitten rajoitukset.
Han piti vallan paitsi vaarentamalla vaalitulokset, myos suoranaisilla vastustajien murhilla.
lahde?
Vuoden 1908 haastattelussa han vakuutti edelleen Meksikon olevan demokraattinen, minka osoituksena han luopuisi virastaan ja antaisi muiden asettua ehdolle.
lahde?
Tasta rohkaistuneena eras Kalifornian yliopistossa koulutettu ylaluokan edustaja
Francisco I. Madero
asettui ehdolle Diazia vastaan. Diaz kuitenkin heitti hanet vankilaan kesken vaalien 1910. Tasta huolimatta han sai paljon suosiota. Kun vaalitulokset ilmoitettiin, Diaz oli valittu jalleen uudelleen. Vaaleissa oli ilmeisesti tapahtunut vilppia, mika johti laajamittaiseen artymykseen. Madero kutsui vankilasta kasin kapinaan Diazia vastaan ja
Meksikon vallankumous
alkoi. Diaz pakotettiin virasta ja han pakeni
Ranskaan
1911
, jossa kuoli
1915
. Diaz kuoli
Pariisissa
. Hanet on haudattu
Cimetiere du Montparnasseen
.
- ↑
a
b
Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka:
Historian suursanakirja
, s. 507. WSOY, 1998.
ISBN 951-0-22044-2
.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|