Populaatiogenetiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Populaatiogenetiikka tai vaestogenetiikka [1] on perinnollisyystieteen haara, joka tutkii alleeli - ja genotyyppifrekvenssien vaihtelua populaatioissa seka tata vaihtelua saatelevia evoluutiotekijoita : luonnonvalintaa , geneettista ajautumista , mutaatioita ja geenivaihtoa . Populaatiogenetiikka pyrkii selvittamaan myos adaptaation ja lajiutumisen mekanismeja.

Populaatiogenetiikkaa sovelletaan esimerkiksi evoluutiotutkimuksessa , populaatio ekologisessa tutkimuksessa, jalostuksessa , vaestojen ja populaatioiden historian tutkimuksessa, tautiperiman kartoituksessa ja rikostutkimuksessa. Alan keskeisia tutkimusmenetelmia ovat matemaattinen mallintaminen , kokeellinen tutkimus ja luonnonpopulaatioiden tutkimus.

Nykyaikainen synteettinen evoluutioteoria ( moderni synteesi ) syntyi, kun populaatiogenetiikka sovitettiin yhteen klassisen Charles Darwinin aloittaman evoluutioteorian kanssa 1930- ja 1940-lukujen aikana.

Populaatiogeneetikkaa voidaan soveltaa muun muassa selittamaan eri maaria geneettista variaatioita, tunnistaessa luonnovalintoja seka tutkiessa demografista interferenssia ja geneettisten jarjestelmien evoluutio.

  1. Metatesaurus Rex -hakuohjelma: Populaatiogenetiikka Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 8.9. 2008.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Tama biologiaan liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.