Polyklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet ^[1] ovat orgaanisia yhdisteita , bifenyylin klooraustuotteita , joiden kemiallinen kaava on yleisesti (C ₁₂ H _10-x Cl _x ), missa x on klooriatomien lukumaara yhdesta kymmeneen. Eri PCB-yhdisteita eli niin sanottuja kongeneereja on olemassa 209, joista hieman yli sata on ollut yleisesti kaytossa.

PCB-valmisteet ovat eri kongeneerien sekoituksia, ja niiden ominaisuudet vaihtelevat klooriatomien maaran mukaan. PCB:t ovat kirkkaita tai kellertavia, oljymaisia, hajuttomia ja mauttomia nesteita; sita tummempia, sakeampia ja heikommin veteen liukenevia mita enemman klooria ne sisaltavat. PCB:t ovat kemiallisesti hyvin vakaita ja palamattomia, ne liukenevat hyvin niukasti veteen eivatka haihdu helposti. Sen sijaan ne liukenevat hyvin orgaanisiin liuottimiin ja rasvoihin. PCB-yhdisteiden tiheys vaihtelee valilla 1,182?1,566 kg/l.

PCB-yhdisteilla on hyvin suuri suhteellinen permittiivisyys ja lammonjohtokyky .

PCB:t tunkeutuvat helposti ihon , PVC :n ja lateksin lavitse. PCB:ta lapaisemattomia aineita ovat muiden muassa polyeteeni , polyvinyyliasetaatti , PTFE , butyyli kumi , nitriilikumi ja neopreeni .

Raskaat PCB:t ovat hyvin stabiileja ymparistossa, ja niiden havittaminen on vaikeaa, joskin mahdollista, esimerkiksi polttamalla erittain korkeassa lampotilassa, kemiallisesti tai sateilyttamalla.

PCB-yhdisteita alettiin valmistaa teollisesti suuressa mitassa 1920-luvulla. Niita kaytettiin teknisten ominaisuuksiensa vuoksi muun muassa eristeaineina muuntajissa ja kondensaattoreissa , jaahdytysnesteina, hydrauliikkaoljyina ja voiteluaineina . Jossain maarin PCB-yhdisteita kaytettiin myos muun muassa liimoissa , maaleissa ja itsekopioivassa paperissa. Kokonaistuotanto noin 50 vuoden aikana ylitti miljoona tonnia.

PCB-yhdisteiden akuutti myrkyllisyys havaittiin jo 1930-luvulla lukuisien tyotapaturmien yhteydessa, mutta niiden valmistus ja kaytto jatkuivat ja saavuttivat huippunsa 1960-luvulla. Kun todisteet osoittivat niiden kasautuvan ymparistossa ja niiden epailtiin aiheuttavan muun muassa syopaa , niiden kayttoa alettiin lansimaissa rajoittaa 1970-luvulla. PCB-yhdisteiden valmistus on kielletty POP-yhdisteina kansainvalisella Tukholman sopimuksella vuonna 2001. PCB:t kuuluvat sopimuksessa nimettyihin 12 erityisen haitalliseen ymparistomyrkkyyn, niin sanottuun ymparistomyrkkyjen likaiseen tusinaan .

Tekniset PCB-yhdisteet ovat seoksia, joissa on myos dioksiininkaltaisia PCB-yhdisteita ja polykloorattuja dibentsofuraaneja . Tama on aiheuttanut runsaasti sekaannusta niiden myrkyllisyyden arvioinnissa. Nykyaan katsotaan, etta ylivoimaisesti suurin osa PCB-yhdisteiden myrkkyvaikutuksista johtuu dioksiininkaltaisista aineista.

Dramaattisimmat PCB-yhdisteiden onnettomuudet ovat sattuneet Kaukoidassa, Japanin Fukuokassa ns. Yusho -tauti vuonna 1968 ja Taiwanilla ns. Yucheng -tauti vuonna 1979. ^{[2] [3]} Molemmissa oli syyna PCB-oljyn valuminen rikkoutuneesta lammonvaihtimesta riisioljyyn. Yhteensa naissa kahdessa onnettomuudessa yli 3 000 henkiloa sai myrkytysoireita.

Merkittavimmat myrkkyvaikutukset kohdistuivat syntymattomiin lapsiin, tuli keskenmenoja, lasten pienentynytta syntymapainoa, erilaisia ihomuutoksia, hampaiden kehittymista jo ennen syntymaa jne. Nayttaa silta, etta syyna olivat lahinna epapuhtautena esiintyvat dibentsofuraanit, joiden TEQ-arvo oli kaikkein suurin. ^{[2] [3]}

Taloudelliselta merkitykseltaan jattilaismainen oli Belgian dioksiiniskandaali vuonna 1999. Siella ravintoloiden friteeraukseen kayttamien paistooljyjen keraysastiaan oli tyhjennetty noin 50 kg PCB-oljya. Ravintoloiden kaytettyja oljyja kaytettiin rehurasvan valmistukseen, ja PCB-oljyn jouduttua nain rehutehtaisiin lahes koko Belgian rehu saastui PCB-yhdisteilla seka niiden epapuhtauksilla, dioksiineilla. Tapaus tuli ilmi kanojen sairastuttua, mutta sen ei ole varmuudella todettu aiheuttaneen ihmisille terveysvaikutuksia, koska altistus jai suhteellisen lyhyeksi. Lyhyt altistus ei nailla hyvin pitkavaikutteisilla aineilla ehdi nostaa elimistossa jo olevaa PCB-kuormaa kovin paljoa. ^[2]

Pitkaaikaismyrkyllisyys perustuu dioksiininkaltaisiin vaikutuksiin, ja ratkaisevaa on kaikkien dioksiininkaltaisten aineiden kokonaispitoisuus pitkalla aikavalilla. Herkin dioksiininkaltaisten aineiden vaikutus kohdistuu kehittyvaan elimistoon. Elainkokeissa on todettu eri elinten kehityshairioita melko pienten annosten jalkeen. Siksi PCB- ja dioksiinipitoisuuksia seurataan Euroopassa aidinmaidosta, joka antaa hyvan kuvan seka syntymattomien lasten etta rintaruokittujen lasten altistuksista. PCB-yhdisteiden pitoisuudet suomalaisissa ovat vahentyneet 1970-luvulta alkaen noin 10 prosenttiin. ^{[2] [3]}

Polykloorattujen bifenyylien epaillaan aiheuttavan hormonitoiminnan muutoksia seka miehilla etta naisilla seka naihin liittyvia syopia, muun muassa kivessyopaa, eturauhassyopaa ja rintasyopaa. ^[4]

• Dioksiinit
• Yusho
• Yucheng

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Polyklooratut bifenyylit .

• THL ? Dioksiinit ja PCB-yhdisteet ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• United Nations Environment Programme: Polychlorinated Biphenyls (PCBs): Uses and Environmental Releases ( Arkistoitu ? Internet Archive) (englanniksi)