Polonium ( lat. polonium ) on alkuaine , jonka kemiallinen merkki on Po ja jarjestysluku 84 seka CAS-numero 7440-08-6. Se on radioaktiivinen puolimetalli , joka nimettiin loytajansa Marie Curien syntymamaan Puolan mukaan. Curie loysi poloniumin vuonna 1898 tutkiessaan Joachimsthalin uraniniitin radio­aktiivisuutta. ^[1]

Poloniumia loytyy luonnosta hyvin pienissa maarin uraanimalmeista . Sen eri isotooppeja kuuluu luonnon pitkaikaisista radioisotoopeista (uraani-238, uraani-235 ja torium -232) alkaviin hajoamissarjoihin . Poloniumin yleisin isotooppi, polonium-210, on uraani-238:sta alkavan hajoamissarjan viimeinen radioaktiivinen jasen. Sen puoliintumisaika on 138 paivaa, ja se muuttuu hajotessaan ( alfahajoaminen ) pysyvaksi Pb-206- lyijyisotoopiksi . ^[2] Curiet mittasivat poloniumin olevan 400 kertaa radioaktiivisempaa kuin uraani. ^[3]

Polonium on ainoa alkuaine, jolla on yksinkertainen kuutiollinen kiderakenne . ^[4]

Polonium-210:a valmistetaan pommittamalla vismutti -209:aa neutroneilla ydinreaktorissa . Sita valmistetaan vain 100 grammaa vuosittain, paaasiassa Venajalla. ^{[5] [6]}

Poloniumia voidaan kayttaa neutronilahteena sekoitettaessa sita lejeeringiksi berylliumin kanssa, staattisen sahkon poistamisessa ja valokuvauksessa kaytettavien filmien puhdistamiseen tarkoitetuissa polyharjoissa. ^[1] Antistaattisten harjojen hallussapito edellyttaa jatehuollon vuoksi turvallisuuslupaa, eika niita ole hyvaksytty vapaaseen myyntiin. ^[7]

Poloniumin vaarallisuus johtuu sen erittain suuresta radioaktiivisuudesta. Se on erittain toksinen (myrkyllinen) ihmiselle ja muille nisakkaille, mutta vain jos se joutuu kehon sisalle, jolloin polonium paasee leviamaan kaikkialle elimistoon ja sen lahettama alfasateily aiheuttaa kudoksien vahingoittumista. Koska alfasateilyn pysayttamiseen riittaa jo muutaman solun paksuinen ihon kuollut pintakerros, on iholla oleva polonium varsin harmitonta. Jopa mikrogramman maara polonium-210:ta nieltyna, hengitettyna tai absorboituna on erittain vaarallinen. ^[8] Taman takia poloniumin kasittelyyn tarvitaan erityislaitteita. Suurin sallittu kehon altistus poloniumille nautittuna on vain 1 100 becquerelia , mika vastaa noin 7 miljoonasosagrammaa poloniumia (6,8 × 10 ^-12 g eli 0,0068 μg). ^[9] (Vertailun vuoksi, yksi ruokasuolakide painaa noin 0,06 mg eli 60 μg. [1] )

Poloniumin LD ₅₀ -arvo akuutille sateilysairaudelle on yleensa noin 4,5  Sv . ^[10] Kehon sisalle joutuessaan ²¹⁰ Po on 0,51 μSv/ Bq nieltyna ja 2,5 μSv/Bq hengitettyna. ^[11] Koska ²¹⁰ Po sateilee 166 TBq grammaa kohti ^[11] (1 gramma tuottaa 166×10 ¹² hajoamista sekunnissa), kuoleman tuottavan 4,5  Sv:n annoksen voi saada nielemalla 8,8 MBq, noin 50 nanogrammaa, tai hengittamalla 1,8 MBq, noin 10 ng. Teoriassa ²¹⁰ Po-grammalla voisi myrkyttaa 20 miljoonaa ihmista, joista puolet kuolisi. ²¹⁰ Poloniumin varsinainen myrkyllisyys on naita pienempi, koska radioaktiivinen altistus vahenee viikkojen kuluessa (puoliintumisaika kehossa on 30?50 paivaa ^[12] ). LD ₅₀ -arvo ²¹⁰ Po:lle on 15 megabecquerellia tai 0,089 mikrogrammaa, joka silti on erittain pieni annos. ^{[13] [14]}

4?6 Sv aiheuttamat sateilysairauden oireet

Akuutit oireet alkavat parin tunnin kuluessa altistuksesta ja kestavat pari paivaa. Taman jalkeen seuraa 7?10 paivan oireeton vaihe, jota seuraa ihokarvojen ja hiusten menetysta, vasymysta ja yleisluontoisia oireita. Valkosolujen maara romahtaa, verenvuotoa suussa, ihon alla ja munuaisissa. 4,5 Sv annoksella 60 prosenttia potilaista kuolee ilman intensiivista hoitoa kuukauden kuluessa. Kuolinsyita ovat infektiot ja sisainen verenvuoto.

Sateilylle altistuminen lisaa syopaan kuolemisen riskia 5?10 % per Sv. ^[10] Pienelle maaralle poloniumia altistuu radonin hajoamistuotteena sisailmassa; ²¹⁴ Po ja ²¹⁸ Po -isotooppien arvioidaan aiheuttavan Yhdysvalloissa suurimman osan ^[15] vuotuisista 15 000?22 000 keuhkosyopakuolemista, jotka pannaan radonin piikkiin. ^[16] Lannoitteilla kasvatetun tupakan savu sisaltaa myos poloniumia. ^[17]

Irene Joliot-Curien on arveltu kuolleen poloniumin aiheuttamaan sateilysairauteen. Vuonna 1946 han altistui poloniumille, kun sita sisaltanyt kapseli rajahti hanen laboratoriossaan. On mahdollista, etta juuri tama altistuminen sai hanet sairastumaan leukemiaan , johon han kuoli 17. maaliskuuta 1956. ^{[18] [1]}

Marraskuussa 2006 Aleksandr Litvinenko murhattiin myrkyttamalla polonium-210:lla. ^[19] Litvinenkon oireista paateltiin hanen saaneen kehoonsa 2 G Bq , joka vastaa 10:ta mikrogrammaa ²¹⁰ Po:a, joka on 200 kertaa enemman kuin pienin kuolettava annos (50 nanogrammaa nieltyna). ^[20]

Jasser Arafatin (k. 2004) luista loydettiin 2013 poikkeuksellisia pitoisuuksia poloniumia, mika tutkijoiden mukaan viittaa myrkytyskuolemaan. Jo aikaisemmin sita loydettiin hanen vaatteistaan. ^[21]

• Poloniumhydridi

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Polonium .

• Ionisoiva sateily Sateilyturvakeskus
• Myrkyllisin aine maan paalla Helsingin Sanomat 29.11.2006.
• Periodictable: Technical data for Polonium (englanniksi)
• Mindat: The Mineralogy of Polonium (englanniksi)
• Luettelo poloniumin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
• The Royal Society of Chemistry (RSC): Polonium (englanniksi)
• PeriodicTable: Polonium (Po) (englanniksi)
• PubChem: Polonium (englanniksi)
• Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Polonium-210 (englanniksi)