Polaris oli sukellusveneesta laukaistava ballistinen ydinohjus ( SLBM ). Ohjuksessa oli kaksivaiheinen kiinteaa polttoainetta kayttava moottori. Lockheed rakensi kylman sodan aikana Polariksia Yhdysvaltain laivastolle . Se suunniteltiin taydentamaan Yhdysvaltain ydinasearsenaalia laivaston osalta ja korvaamaan Yhdysvaltain laivaston vuosina 1955?1964 kayttaman ydinkarjella varustetun SSM-N-8 Regulus - risteilyohjuksen . ^[1] Fleet Ballistic Missile (FBM) -nimella tunnetun ohjuksen ensilaukaisu tapahtui Cape Canaveralissa 7. tammikuuta 1960.

Polaris-ohjuksia kaytettiin myos Royal Navyn Resolution-luokan sukellusveneissa vuodesta 1968 1990-luvun puolivaliin. ^[2] Italian laivastolla on myos joitakin toimintakykykyisia Polaris-ohjuksia varastoituna La Speziaan . ^lahde?

Poseidon-ohjus korvasi Polariksen Yhdysvaltain laivaston kaytossa vuodesta 1972. 1980-luvulla Trident I -ohjus korvasi kummankin ohjuksen. ^[3]

Polaris-ohjelma kaynnistyi vuonna 1956. Yhdysvaltain ensimmainen ohjussukellusvene USS George Washington (SSBN-598) laukaisi ensimmaisen Polaris-ohjuksen sukelluksissa olevasta sukellusveneesta onnistuneesti 20. heinakuuta 1960. Polaris A-2 oli kaytannossa paivitetty A-1 ja tuli palveluskayttoon vuoden 1961 lopulla; sita kaytettiin 13 sukellusveneessa kesakuuhun 1974. W-47-ydinkarjen kanssa koetut jatkuvat ongelmat saivat laivaston etsimaan vahintaan yhta tuhovoimaista W-47:n korvaajaa. Ratkaisuna oli W-58-ydinkarjen kaytto kolmen ydinkarjen ” ryvaksena ” Polaris A-3:ssa, lopullisessa mallissa. A-3 korvasi A-1:n ja A-2:n Yhdysvaltain laivastossa ja otettiin kayttoon brittien Polaris-joukoissa. A-3:n kantamaa oli pidennetty 2 500 merimailiin (4 630 km) W-58 ydinkarjen rajahdysvoiman ollessa 200 kT . A-3 oli monikarkiohjus, jonka kolme ydinkarkea ( MRV ) eivat kuitenkaan kyenneet ohjautumaan itsenaisesti kohteisiinsa. Kolmen ydinkarjen sanottiin vastaavan rajahdysvoimaltaan yhta megatonnin ydinkarkea. Myohemmat A-3-ohjukset olivat myos vastustuskykyisia EMP:ta vastaan laukaisun kiihdytysvaiheen aikeena. Ne tunnettiin nimella A-3T ("Topsy") ja olivat lopullinen tuotantomalli.

Ensimmaisen version Polaris A-1:n kantama oli 1 000 meripeninkulmaa (1 853 km) ja se oli varustettu yhdella Mk 1 paluukarjella, kuljettaen yhta W-47-Y1 600 kT ydinkarkea inertiasuunnistus-ohjausmenetelmalla todennakoisen osumistarkkuuden ollessa 1 800 m. Kaksivaiheisen kiinteaa polttoainetta kayttavan ohjuksen pituus oli 8,69 m, halkaisija 1,37 m ja laukaisumassa 13 090 kg.

20. heinakuuta 1960 sukellusveneesta suoritettu testilaukaisu oli ensimmainen veden alta tapahtunut ohjuksen laukaisu (lukuun ottamatta saksalaisia kokeiluja toisessa maailmansodassa). USS George Washington (SSBN-598) oli ensimmainen strateginen (ydin)ohjusvene ( SSBN ) ja se oli varustettu 16 ohjuksella. 40 muuta strategista ohjusvenetta laskettiin vesille vuosina 1960?1966.

Polariksen tarkoituksena oli toimia strategisessa roolissa ydinasepelotteena ja taydentaa Eurooppaan sijoitettuja keskipitkan kantaman jarjestelmia.

Polaris A-2, A-3 ja B-3 olivat kooltan suurempia, painoivat enemman, ja niiden kantama oli suurempi kuin Polaris A-1:n. Kantaman kasvu oli kaikista tarkein: A-2:n kantama oli 1 500 meripeninkulmaa (2 779 km), A-3:n 2 500 meripeninkulmaa (4 631 km) ja B-3:n 2 000 meripeninkulmaa (3 705 km). A-3:ssa oli kolme samaan kohteeseen ohjautuvaa ydinkarkea ( MRV ). B-3 kehittyi C-3 Poseidon -ohjukseksi.

• Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmassa Sodassa , Ilmatorjuntasaatio, Jyvaskyla, 2003 (Gummerus). ISBN 951-95594-4-2 . (s. 34-35)
• http://www.astronautix.com/p/polaris.html (laaja ja kattava tietolahde, mm. lukuisine koelaukaisujen eksaktoiduin tiedoin)
• http://www.designation-systems.net/dusrm/m-27.html
• http://m.lockheedmartin.com/us/products/trident-ii-d5-fleet-ballistic-missile--fbm-.html ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• http://americanhistory.si.edu/subs/weapons/ballistic/nuclear_test.html
• http://www.military.com/video/guided-missiles/sea-launched/polaris-missile-test-fire-from-submarine/3524869380001 (videotiedosto)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta UGM-27 Polaris Wikimedia Commonsissa