Poeta laureatus
,
lat.
= 'laakerein seppeloity runoilija',
engl.
poet laureate
, oli suurten juhlien yhteydessa antiikin aikana ja myohemminkin laakeriseppeleella palkittu runoilija, 1100-luvulta alkaen eraiden maiden
hovirunoilijoiden
arvonimi.
[1]
Englannissa
poet laureate
oli alun alkaen palkattu hovirunoilija, jonka tehtavana oli laatia
oodeja
hallitsijoiden syntymapaivan kunniaksi ja muiden valtiollisten tapahtumien juhlistamiseksi. Epiteettia kaytettiin monista runoilijoista, kuten
Geoffrey Chaucerista
(noin 1343?1400) ja
Ben Jonsonista
(noin 1573?1637), kunnes virallisesti ensimmaiseksi hovirunoilijaksi valittiin
William Davenant
, joka toimi poet laureatena 1638?1668. Taman jalkeen arvonimea on kantanut vuorollaan parikymmenta runoilijaa ? lahes poikkeuksetta kuolemaansa saakka. Heista tunnetuimpia ovat
Robert Southey
,
William Wordsworth
ja
Alfred Tennyson
. Tuoreimpiin hovirunoilijoihin kuuluvat
John Betjeman
(1972?1984), Ted Hughes (1985?1998) seka
Andrew Motion
(s. 1952), joka valittiin tehtavaan 1999.
East Anglian yliopistossa
luovan kirjoittamisen professorina tyoskennellyt Motion on laatinut hovirunoilijana muun muassa sonetin prinsessa
Margaretin
kuoleman johdosta, hymnin kuningatar
Elisabet II:n
hallitsijakauden 50-vuotisjuhlan kunniaksi seka runon prinssi
Edwardin
ja
Sophie Rhys-Jonesin
haiden juhlistamiseksi.
[1]
Myos Yhdysvalloissa on perustettu vastaava instituutio.
[1]
