Pilkkukuumeet
eli
riketsioosit
ovat ryhma tauteja, joiden aiheuttaja on
riketsiabakteeri
. Riketsioista tunnetaan 16 lajia, jotka voivat aiheuttaa sairauden ihmiselle. Lisaksi on olemassa lajeja, jotka aiheuttavat pilkkukuumeen elaimille, kuten rotille. Pilkkukuumetartunta saadaan
niveljalkaisen
pureman valityksella. Tauti voidaan hoitaa
antibiooteilla
.
[1]
Pilkkukuumeen oireita ovat korkea
kuume
, kova
paansarky
, nivel- ja lihaskivut,
imusolmukkeiden
suureneminen ja
ihottuma
. Ihottumatyyppeja on useita erinakoisia.
[2]
Markivien ihovaurioiden vuoksi tautia kutsuttiin matakuumeeksi (ruots. rotfeber).
[3]
Pilkkukuumeen aiheuttaa riketsiabakteeri, joka siirtyy ihmiseen niveljalkaisista kuten
taista
,
puutiaisista
tai
kirpuista
.
[4]
Riketsiabakteeri voi jaada piilemaan parantuneen ihmisen elimistoon pitkaksi aikaa, ja oireeton ihminen voi nain toimia bakteerin pitkaaikaisena kantajana. Bakteeri voi alkaa lisaantya uudelleen jopa vuosikymmenien jalkeen jonkin ulkoisen tekijan kuten
stressin
vaikutuksesta. Tama aiheuttaa Brill?Zinsser-tyyppisen pilkkukuumeen, joka on lievempi kuin varsinainen pilkkukuume.
[4]
R. prowazekiin
aiheuttamaa epideemista taipilkkukuumetta esiintyy Keski- ja
Etela-Amerikan
,
Afrikan
ja
Aasian
vuoristoseuduilla. Se on pahimmillaan ahtaissa ja epahygieenisissa oloissa, kuten pakolais- ja vankileireilla. Talvisin tauti on levinnyt epidemioina muun muassa
Venajalla
.
R. typhin
aiheuttama rottapilkkukuume esiintyy subtrooppisessa ilmastossa Afrikan, Aasian ja
Euroopan
rannikkoseuduilla.
R. conoriin
aiheuttamaa Valimeren pilkkukuumetta tavataan
Saharan
etelapuolisesta Afrikasta,
Intiasta
, Venajalta ja
Mustanmeren
rannikoilta.
Yhdysvaltojen
etelaisissa osavaltioissa esiintyy
Kalliovuorten pilkkukuumetta
, jonka aiheuttaja on
R. rickettsii
.
[5]
Matkailijoiden yleisimpia pilkkukuumeita ovat rottapilkkukuume, Valimeren pilkkukuume, Afrikan pilkkukuume ja pensaikkopilkkukuume. Matkailijat saavat tartuntoja yleensa subtrooppisilta tai trooppisilta alueilta. Matkailu levittaa pilkkukuumeiden eri muotoja uusille alueille.
[2]
Ensimmainen luotettava kuvaus pilkkukuumeesta on 1400-luvun lopun Espanjasta. Kastilian piirittaessa
muslimien
hallitsemaa
Bazan
kaupunkia vuonna 1489 armeijan joukkoihin iski pilkkukuume, joka tappoi runsaasti sotilaita. On arveltu, etta tauti saattoi olla tullut
Kyprokselta
, missa espanjalaiset sotilaat olivat taistelleet turkkilaisia vastaan.
[4]
Pilkkukuumetta on esiintynyt paljon etenkin ahtaissa ja epahygieenisissa oloissa, kuten sotajoukoissa, vankiloissa ja laivoissa. Pilkkukuume verotti raskaasti Ranskan keisari
Napoleonin
joukkoja
Venajan-retkella
1812?1813. Sotilaista tauti levisi myos siviilivaestoon
Baltiassa
ja
Saksassa
.
Ensimmaisen maailmansodan
aikaan 1910-luvun lopulla pilkkukuume riehui Euroopassa ja myos
Venajalla
, missa se tappoi vuosina 1917?1920 kolme miljoonaa ihmista. Pilkkukuumetta esiintyi myos
toisessa maailmansodassa
.
[4]
Amerikkaan
pilkkukuumeen veivat espanjalaiset
konkistadorit
. Tauti oli yksi niista tartuntataudeista, jotka harvensivat
intiaanien
lukumaaraa. Yhdysvalloissa on ollut vain vahaisia pilkkukuume-epidemoita, mutta
Meksikossa
tautiin kuoli 1800-luvun epidemioissa tuhansia ihmisia.
[4]
Loppukesalla 1788 Suomenlinnan linnoitussaarelle tuotiin ruotsalaisten kaappaama venalainen sotalaiva. Laivan miehistosta Viaporiin levinnyt pilkkukuume aiheutti yhden vakavimmista vaestokatastrofeista 1700-luvun Suomessa.
[6]
Suomessa pilkkukuumetta esiintyi erityisen paljon
suurten nalkavuosien
aikana 1866?1868. Ensimmaisen maailmansodan aikana pilkkukuumetta ei Suomessa esiintynyt, mutta vuonna 1942 tautiin kuoli suomalaisilla vankileireilla yli sata venalaista sotavankia.
[4]
Vuonna 1936 Savossa oli pilkkukuume-epidemia, joka sai alkunsa maaliskuussa
Kangasniemelta
. Epidemia vaati 17 kuolonuhria. Pilkkukuume oli tullut Kangasniemelle kiertelevan
romaniseurueen
mukana, jonka mukaan oli liittynyt pilkkukuumeen Venajalta tuonut valkolaismies.
[7]
Ranskalainen laakari,
Tunisin Pasteur-instituutin
johtaja
Charles Nicolle
keksi pilkkukuumeen leviavan vaatetaiden valityksella, minka han osoitti myos apinakokeilla. Hanet palkittiin pilkkukuumetta koskevasta tutkimustyostaan
laaketieteen Nobel-palkinnolla
vuonna 1928.
[8]
[9]
Toimivan rokotteen kehitti puolalainen biologi
Rudolf Weigl
1930-luvulla.
[10]
[11]
- ↑
Okulicz, J.F.
ym.
:
Typhus
12.5.2006. eMedicine. Viitattu 2.10.2007.
(englanniksi)
- ↑
a
b
Mikko Seppanen:
Pilkkukuumeet eli riketsioosit
Matkailijan terveysopas
. 5.4.2017. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 19.10.2019.
- ↑
Pilkkukuumeen historiaa
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
- ↑
a
b
c
d
e
f
Vuento, Matti:
Bakteerien planeetta
, s. 119?126. Gaudeamus, 2019.
ISBN 978-952-345-043-1
.
- ↑
Huovinen, P.
ym.
:
Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja I
, s. 265?274. Duodecim, 2003 (1. painos).
ISBN 951-656-150-0
.
- ↑
Yksi laiva toi 200 vuotta sitten Helsinkiin taudin, joka levisi aikansa pahimmaksi vaestokatastrofiksi
Yle.fi 5.4.2020 viitattu 18.6.2022
- ↑
Kommentti: Kulkutauti yllatti Savossa 1936, ja kaikki kokoukset, huvit ja hartaushetket kiellettiin, myos hautajaiset ? entisen ajan koettelemuksista voi ottaa oppia, Ilta-Sanomat 28.1.2021
- ↑
L'Institut Pasteur de Tunis, plus de cent an au service de la Sante Publique
Institut Pasteur de Tunis, pasteur.tn
. Viitattu 16.4.2020.
(ranskaksi)
- ↑
Myron G. Schultz & David M. Morens:
Charles-Jules-Henri Nicolle
Emerging Infectious Diseases, cdc.gov/eid, 15(9):1520?1521
. Sept. 2009. Yhdysvaltain tautikeskus, cdc.gov. Viitattu 16.4.2020.
(englanniksi)
- ↑
Waclaw Szybalski:
The genius of Rudolf Stefan Weigl (1883-1957), a Lvovian microbe hunter and breeder. - In memoriam
International Weigl Conference (Microorganisms in Pathogenesis and their Drug Resistance - Programme and Abstracts; R. Stoika et al., Eds.), pp. 10?31
. Sept 11?14, 2003. SPOLOM Publishers, Lviv, Ukraine. Viitattu 16.4.2020.
(englanniksi)
- ↑
Rudolf Weigl
timenote.info
. Viitattu 16.4.2020.
(englanniksi)