Pietarin taideakatemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Akatemiarakennus rakennettiin 1764?1789 Jean-Baptiste Vallin de la Mothen ja Aleksandr Kokorinovin suunnitelmien mukaan.
Akatemia 1900-luvun alussa.
Valeri Jakobi , Taideakatemian vihkiaiset , 1889.

Repin-instituutti eli Pietarin taideakatemia on osa Venajan taideakatemiaa ( ven. Российская Академия художеств , Rossijskaja Akademija hudo?estv ) ja toimii Moskovan Surikov-instituutin ohella Venajan korkeinta kuvataiteen ja arkkitehtuurin opetusta tarjoavana oppilaitoksena. [1]

Laitoksen koko nimi on ollut vuodesta 1944 lahtien Pietarin Repinille nimetty maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin valtiollinen akateeminen instituutti ( ven . Санкт-Петербургский Государственный академический институт живописи, скульптуры и архитектуры им. И.Е. Репина; Sankt-Peterbugski Gosudarstvennyi akademit?eski institut ?ivopisi, skulptury i arhitektury im. I. Je. Repina ). Nimena on ollut myos Venajan Taideakatemia vuodesta 1932 ja Neuvostoliiton taideakatemia vuonna 1947.

Repin-instituutti jatkaa 1757 perustetun Keisarillisen taideakatemian ( ven. Императорская Академия художеств; Imperatorskaja Akademija hudo?estv ) perinnetta ja toimii sille pystytetyssa rakennuksessa Pietarissa Nevan rannalla.

Laitokset ovat (2012): maalaustaide , graafinen taide , arkkitehtuuri, kuvanveisto seka taiteen teoria ja taidehistoria . [2]

Perustaminen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pietari I halusi perustaa 1720-luvulla Italian ja Ranskan taideakatemian mallin mukaisen taideakatemian myos Pietariin . Senaatti oli jo vahvistamassa taideakatemiahankkeen vuonna 1724, mutta Pietari I:n kuolema ja vallan vaihtuminen siirsivat taideakatemian perustamista niin, etta sen varsinainen toiminta taiteilijoiden kouluttajana alkoi vasta 1757 Pietari I:n tyttaren Elisabetin aikana. [3] [4]

Taman Kolmen jaloimman taiteen akatemian perustamiseen vaikuttivat merkittavasti kreivi Ivan ?uvalov (1727?1797), joka kuului myos Moskovan yliopiston perustajiin, seka kuin tiedemies Mihail Lomonosov (1711?1765). Kreivi ?uvalov oli Elisabet I :n laheinen ystava. Kreivi oli valistusmies, toimi taidemesenaattina ja omisti laajan taidekokoelman ja kirjaston. [3]

Alkuvuodet Moskovassa 1757?1763

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Seitseman ensimmaista vuotta (1757?1763) taideakatemia kuului Moskovan yliopistoon ja toimi siis aluksi Moskovassa johtajanaan kreivi Ivan ?uvalov. Oppilaille ei asetettu ikarajaa; paasykokeiden paapaino oli piirustuksessa ja taideaineissa. Moskovalaisia oppilaita oli 16 ja pietarilaisia 20. Opintojen pituutta ei oltu maaratty ja oppiaineina olivat muun muassa arkkitehtuuri, maalaustaide ja kuvanveisto . Lisaksi oli yleissivistavia aineita kuten arkeologia, historia, fysiikka, kemia ja matematiikka. Ensimmainen tentti jarjestettiin vuonna 1762. [5] Moskovan vuosina paapaino oli taideopetuksessa. [6]

Muutto Pietariin 1763

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Taideakatemia siirtyi vuonna 1763 Pietariin, jossa toiminta alkoi ?uvalovin palatsissa vuonna 1764, koska omia tiloja ei viela ollut. Muuttoon vaikutti erityisesti Ivan ?uvalov , koska myos Tiedeakatemia toimi Pietarissa ja Moskova kiinnosti tuona aikana sen takia vahemman ja tyotarjouksia oli Moskovassa vahan. Oppilaat saivat kayttoonsa myos ?uvalovin taidekokoelmat etta kirjaston. [3]

Maksim Vorobjov , Akatemian laituria reunustavat egyptilaiset sfinksit , 1835.

Toiminta alkoi Pietarissa vuonna 1764. Katariina II oli mukana Taideakatemian johtajaksi valitun Ivan Betskoin (Betskij 1704?1795) kanssa tekemassa oppilaitoksen virallisia ohjesaantoja leimaten ja allekirjoittaen joka sivun uudistuksesta, joka tuli voimaan vuonna 1764. Opiskelijoiksi otettiin joka kolmas vuosi 65 viisi- tai kuusivuotiasta poikaa ja opinnot kestivat 15?18 vuotta. Saannot olivat samat kuin aikuisopiskelijoilla. Pienimpia poikia opetettiin niin sanotussa kasvattiosastossa, jossa annettiin monipuolista perusopetusta. Opiskelu jakautui viiteen eri vaiheeseen ikaryhmien mukaan. [5]

Taideakatemiaan paastakseen maaorjien oli esitettava tilanomistajan kirje vapaudestaan. Sen puuttuminen ei kuitenkaan estanyt oppiin paasya, aluksi asiaa katsottiin lapi sormien. Ilmeisesti muun muassa Orest Kiprenski ja Vasili Tropinin paasivat nain Taideakatemiaan. Nain alettiin opettaa uutta sivistynytta sukupolvea Venajalle. [5]

Ensimmaiset oppilaat valmistuivat vuonna 1767 ja samana vuonna lahetettiin ulkomaille ensimmaiset kuvanveiston jatko-opiskelijat Fedot ?ubin ja Fjodor Gordejev . [5]

Johtoon valittu Ivan Betskoi (Betskij 1704?1795) laati Taideakatemian ensimmaisen virallisen ohjesaannon. Betskoi oli keisarillisen hovin suosiossa ja Katariina II :n salainen neuvonantaja. Betskoi oli mukana myos perustamassa naisopistoa, myohempaa Smolnan instituuttia , missa tulevat hovineidot koulutettiin. Taideakatemiasta tuli valtiollinen organisaatio, joka valvoi taidetta koskevia asioita koko maassa ja jakoi taiteilijoille kunniamerkkeja ja palkintoja. Betskoi oli usein eri mielta jaetuista kunnianosoituksista. Hanesta niilla usein peitettiin taitamattomuutta. Ensimmaisina vuosina vain harvat oppilaat ylsivat asetettuihin tavoitteisiin. [7]

Taideakatemia edisti voimakkaasti uusklassismin periaatteita lahettamalla merkittavimpia venalaisia taiteilijoita ulkomaille opiskelemaan Italiaan ja Ranskaan antiikin ja renessanssin tyylisuuntia. Taideakatemian kaytossa oli suuri kokoelma laadukkaita taideteoksia, joita opiskelijat saivat tutkia ja kopioida. [8] Klassismia pidettiin kritiikkina vallitsevalle sievistelevalle ja pinnalliselle kuvakasitykselle. Sen suosion nousuun vaikutti suuresti taidehistorian tutkimuksen kehittyminen ja suuret Pompejin ja Herculaneumin arkeologiset loydot [4]

Ensimmaisia valmistuneita olivat muun muassa arkkitehti Vasili Ba?enov , taidemaalari Anton Losenko ja arkkitehti Aleksandr Kokorinov . [9]

Olosuhteet 1700-luvulla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ajat olivat poliittisesti vaikeat, keinottelu, juonittelu, valehtelu, kateus ja suoranainen henkinen vakivalta hajotti Taideakatemian yhteisoa. Itsenaisesti tyoskentelevien taiteilijoiden elama oli hankalaa tallaisessa ymparistossa. Taman kaiken keskella taideakatemian rakennuksen suunnitellut arkkitehti Aleksadr Kokorinov teki itsemurhan vuonna 1772 haneen kohdistuneiden vaarien syytosten takia. Seuraavana vuonna taidemaalari Anton Losenko , joka oli mukana Taideakatemian taloudenhoidossa, kuoli hamarissa olosuhteissa. Vuonna 1799 arkkitehti Vasili Ba?enov , joka oli yrittanyt korjata Taideakatemian epakohtia ja oli mukana hallinnollisissa tehtavissa, sai surmansa yhta kummallisesti kuin Losenko. [10]

Venajan kurjat olot ja koyhyys saivat vanhemmat lahettamaan lapsensa Taideakatemiaan taloudellisista syista, silla opiskelemaan otetut lapset saivat taysihoidon. Kuitenkin 1700-luvun loppupuolella esiintyi joukko jalomielisia hyvantekijoita, jotka halusivat tukea varattomia opiskelijoita. Heita olivat muun muassa kreivi Aleksandr Stroganov (1733?1843), Taideakatemian johtaja 1800-luvun alussa ja ruhtinas Nikolai Jusupov. [10]

Johtajana ollut kreivi Aleksei Musin-Pu?kin (1744?1817) oli muinaisvenalaisten kasikirjoitusten kerailija. Han sai myos hankituksi rahoituksen Taideakatemian lisarakennusta varten. [7]

Johtajaksi valittiin ranskalainen diplomaatti, kirjailija, antiikin taiteen harrastaja ja Ranskan akatemian jasen Marie-Gabriel-Florent-Auguste de Choiseul-Gouffier (1752?1817). Koska han ei osannut venajaa, hanen apunaan oli arkkitehti Vasili Ba?enov , joka kuoli kummallisissa olosuhteissa vuonna 1799. [7]

Kreivi Aleksandr Stroganovin johtajakaudella oppilaiksi alettiin ottaa kahdeksan- tai yhdeksanvuotiaita poikia ja opiskeluaikaa lyhennettiin 12 vuoteen. Oppilaita oli kaikkiaan lahes 300, jokaisella luokalla 30 oppilasta ja tarvittaessa otettiin kayttoon rinnakkaisluokkajarjestelma. Jokainen vuosi 15 oppilasta paasi vapaaoppilaaksi. Lukuvuosi jaettiin kahdeksi lukukaudeksi. Syyslukukausi kasitti kuukaudet syyskuusta joulukuuhun ja kevatlukukausi kesti tammikuusta toukokuuhun. Lomilla oppilaiden tuli opiskella itsenaisesti. Ulkomaille lahettiin enemman stipendiaatteja kuin aikaisemmin. [7]

Taideakatemian neuvosto vastasi oppilaiden tyosuorituksista. Neuvosto myos jakoi harkintansa mukaan tilaustyot seka opiskelijoille etta jo valmistuneille. [7]

Vuosina 1812?1816 johdossa oli varajohtaja Pjotr Tsekalevski, jolloin elettiin valivaihetta. Vuosina 1817?1843 johtajana oli Aleksei Olenin.

Aluksi toimitilat olivat kreivi Ivan ?uvalovin varassa. Pietariin muutetun Taideakatemian katsottiin tarvitsevan arvonsa mukaiset omat tilat ja suunnittelu aloitettiin valittomasti vuonna 1764, mutta rakennus valmistui vasta 25 vuotta myohemmin vuonna 1788. Se oli Taideakatemian oman kasvatin arkkitehti Aleksandr Kokorinovin ja Jean-Baptiste Vallin de la Mothe'in suunnittelema ja piirtama. Johtajana vuosina 1794?1797 toiminut Aleksei Musin-Pu?kin sai hankittua viela rahoituksen lisarakennusta varten. Konstantin Ton suunnitteli vuosina 1832?1834 Nevajokeen rajoittuvan aukion. Venajalle ostettiin ranskalaisen arkeologiryhman Egyptista loytamat 3 000 vuotta vanhat sfinksit ja sijoitettiin Nevan rantaan Taideakatemian eteen. [9]

G. K. Mihailov, Taideakatemian toinen antiikkisali , 1836.

Ivan Betskoin aikana tarkeimmat maalaustaiteen opettajat olivat Dmitri Levitski ( muotokuvamaalaus ), Gavril Kozlov ( historiamaalaus ) ja Semjon ?edrin ( maisemamaalaus ). Palkka oli huono ja opettajat vaihtuivat jatkuvasti hankalien elamanolosuhteidensa takia. Velkojensa takia heidan omaisuuttaan ulosmitattiin tai he joutuivat veloistaan vankilaan. [5] selvenna

Opetuksen suuntaviivoja

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Klassismin perusteiden opetusta tuettiin vuonna 1772 julkaistulla Anton Losenkon kirjalla Ihmisen mittasuhteiden lyhyt selostus . Tama taidemaalari-kirjailija sai surmansa hamarissa olosuhteissa vuonna 1773. [5]

Jo 1700-luvun lopulla piirustusluokalla alettiin siirtya realistisempaan kuvaukseen kuin aikaisemmin. Kun myos lomilla piti tyoskennella, oppilaat saivat kosketuksen ymparistoonsa. Kuvanveisto- ja maalausluokilla ei varhaisia realismin suuntaisia kokeiluja sallittu. Opettajat saattoivat repia oppilaiden piirustukset tai tuhota veistokset, jotka oli havitettava muotteja myoten, jos ne opettajan mielesta olivat jotenkin rahvaanomaisia. Realistisemman kansankuvauksen katsottiin pilkkaavan antiikin Kreikan ja Italian renessanssin tuotteita.

1800-luvulle tultaessa opetusta uudistettiin. Maalausluokalla tehtiin malliharjoitelmia ja ulkoilmaluonnoksia, arkkitehtiluokalla harjoiteltiin rakennustyomailla. Taydentavia opetusaineita poistettiin ja teoriaa lisattiin. [7] Vuonna 1893 oppilaitos jaettiin Taideakatemiaksi ja Taiteelliseksi Korkeakouluksi. lahde?


Neuvostoliiton aika

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuoden 1917 vallankumouksen jalkeen akatemia koki muutoksia. Neuvostoliiton aikana akatemian opetus jatkui, mutta se muutti nimeaan ja organisaatiotaan useita kertoja. Koko Venajan Taideakatemia perustettiin vuonna 1932, Neuvostoliiton taideakatemia vuonna 1947. Vuonna 1944 oppilaitos nimettiin Ilja Repinin mukaan Pietarin Repinille nimetty maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin valtiolliseksi akateemiseksi instituutiksi . [11]

Taideakatemia tanaan

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Opetus on jaettu neljaan tiedekuntaan: maalaustaide, grafiikka, arkkitehtuuri ja taidehistoria. Niissa opiskelu kestaa viisi tai kuusi vuotta. [11]

Opetusta Kotkassa ja Imatralla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Repin-instituutti on osa Venajan taideakatemian laajaa organisaatiota. Instituutilla on sivutoimipiste myos Kotkassa. Kotkan Kyminlinnassa vuonna 2006 alkanut koulutus keskittyy klassisen maalaustaiteen opetukseen. [12] Koulutusta jatkettiin kesalla 2008 muuton jalkeen Kotkan entisen Hoyrypanimon tiloissa. [13]

Pietarin taideakatemia tekee yhteistyota myos Imatran taidekoulun kanssa.

  • Iliana Mejias-Ojajarvi:  Venajan maalaustaide ? Ikoneista avantgarden kynnykselle . WSOY, 2006. ISBN 951-0-29968-5 .
  1. Organisaatiokaavio, Venajan taideakatemia ( Arkistoitu ? Internet Archive), The Russian Academy of Arts. Viitattu 17.12.2008.
  2. I. Repin St.Petersburg State Academy Institute of Painting, Sculpture and Architecture  (akatemian verkkosivu) The Russian Academy of Arts . Russian Academy of Arts. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
  3. a b c Mejias-Ojajarvi, s. 14
  4. a b Frilander: Venalaisten taiteilijoiden matkat Imatralle 1809-1917 (pdf)  (Taidehistorian pro gradu, s. 28) 2001. Jyvaskylan yliopisto. Viitattu 5.7.2009.
  5. a b c d e f Mejias-Ojajarvi, s. 26
  6. Mejias-Ojajarvi, s. 15
  7. a b c d e f Mejias-Ojajarvi, s. 18
  8. History [ vanhentunut linkki ] , The Russian Academy od Arts. Viitattu 17.12.2008.
  9. a b Mejias-Ojajarvi, s. 27
  10. a b Mejias-Ojajarvi, s. 18?19
  11. a b Brigitte Gastel Lloyd: The St. Petersburg State Academic Institute of Fine Arts, Sculpture and Architecture Art Roots . Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
  12. I.E. Repin-instituutin kuvataidekoulutus. Viitattu 17.12.2008.
  13. Heidi Nevalainen, Taideopetus jatkuu Hayrypanimolla [ vanhentunut linkki ] , Kymen Sanomat 23.8.2008. Viitattu 17.12.2008.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]