Philip Johnson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Philip Johnson
Philip Johnson toimistossaan vuonna 2002.
Philip Johnson toimistossaan vuonna 2002.
Henkilotiedot
Syntynyt 8. heinakuuta 1906
Cleveland , Ohio
Kuollut 25. tammikuuta 2005  (98 vuotta)
Ammatti arkkitehti
Muut tiedot
Merkittavat teokset Glass House
Tunnustukset Pritzker-palkinto 1979
Postmodernismi
Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.
Robert Venturi : Vanna Venturi -talo , 1959?1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.
Carl Van Vechten , Philip Johnson, 1933.

Philip Cortelyou Johnson ( 8. heinakuuta 1906 ? 25. tammikuuta 2005 ) oli yhdysvaltalainen arkkitehti . Hanelle myonnettiin kaikkien aikojen ensimmainen Pritzker-palkinto 1979.

Johnson syntyi Clevelandissa , Ohiossa , ja valmistui Harvardin yliopistosta 1930 [1] . Han suunnitteli 1940-luvulta lahtien rakennuksia kaikkialle Yhdysvaltoihin seka myos ulkomaille, muun muassa Puerta de Europan Madridiin .

Johnson oli MoMA:n paakuraattori vuoteen 1932 [2] .

Yksi varhaisista arkkitehtuurisesti merkittavista teoksista on 1949 valmistunut lasiseinainen talo Glass House Connecticutin New Canaanissa . Arkkitehti suunnitteli sen omaksi asunnokseen. [2] . Sen omistaa nykyisin National Trust for Historic Preservation .

Philip Johnson oli mukana suunnittelemassa muun muassa Seagram Building -pilvenpiirtajaa New Yorkissa .

Yksityiselama

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Philip Johnson kuoli 98-vuotiaana tammikuussa 2005. Han oli homoseksuaali [3] , ja hanen pitkaaikainen elamankumppaninsa David Whitney kuoli vain muutamia kuukausia hanen jalkeensa. [4]

Vuonna 2018 ilmestyneen elamakerran mukaan Johnsonista on paljastunut uusia piirteita ammatillisen taidon lisaksi. Han teki suunnittelutoita Donald Trumplle jo 1980-luvulla ja ylisti taman ominaisuuksia. Mutta jo aiemmin Johnson oli ihaillut Adolf Hitleria nahtyaan taman puhumassa vuonna 1932. Han lopetti tyon MoMA:ssa ja ryhtyi perustamaan Yhdysvaltoihin natsipuoluetta, joka ei kuitenkaan toteutunut. Ajatuksiaan Johnson kirjoitti rasistisia suuntauksia tukevaan lehteen Social Justice . Han piti 1930-luvulla yhteytta Saksan natseihin ja halusi viela toisen maailmansodan puhjettua rakentaa yhteyksia saksalaisten ja yhdysvaltalaisten natsien valille. Vuonna 1964 han nosti kirjoituksessan Hitlerin Rooseveltia paremmaksi. Johnson itse kielsi natsisympatiansa. [2]

Johnson osasi hyodyntaa julkisuutta ja kasvatti siten mainettaan. Kriitikko Martin Filler on arvioinut, etta Johnsonin suuren persoonan luoma kupla olisi puhjennut hanen kuolemansa jalkeen. [2]

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Frank Lamster, The Man in the Glass House: Philip Johnson, Architect of the Modern Century Little, Brown & Company, 2018

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ Philip Johnson, Philip Johnson: Philip Johnson Papers in The Museum of Modern Art Archives PJohnsonPapers www.moma.org . Viitattu 30.3.2021.
  2. ↑ a b c d Vesa Siren: Suuren arkkitehdin tie kulki natsista Donald Trumpin suosikiksi. Helsingin Sanomat , 8.4.2019, s. B 4?5.
  3. ↑ Glbtq >> Arts >> Architecture. Glbtq.com . Arkistoitu 18.4.2007. Viitattu 18.2.2023. (englanniksi)
  4. ↑ David Whitney Obituary. Warholstars News . Kesakuu 2005. Arkistoitu 13.6.2010. Viitattu 18.2.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Pritzker-palkinnon saajat
1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragan – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Bohm – 1987 Kenz? Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry ? 1990 Aldo Rossi ? 1991 Robert Venturi ? 1992 Alvaro Siza ? 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao And? – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel – 2009 Peter Zumthor – 2010 Kazuyo Sejima ja Ry?e Nishizawa – 2011 Eduardo Souto de Moura – 2012 Wang Shu – 2013 Toy? It? – 2014 Shigeru Ban – 2015 Frei Otto – 2016 Alejandro Aravena – 2017 Rafael Aranda , Carme Pigem ja Ramon Vilalta – 2018 Balkrishna Doshi – 2019 Arata Isozaki – 2020 Yvonne Farrell ja Shelley MacNamara
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut
Tama arkkitehtiin liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Philip_Johnson&oldid=21281407 ”