Petrus Laurbecchius
,
Petter Becchius
(
1628
?
1705
[1]
) oli ruotsalaissyntyinen teologi, joka kohosi
Turun akatemian
professoriksi ja lopulta
Viipurin piispaksi
. Viipurin piispana Laurbecchius toimi vuodesta
1696
kuolemaansa asti.
Laurbecchius opiskeli yhdeksan vuotta Turun akatemiassa, jossa hanet promovoitiin priimuksena 1661. Hanen maisterinvaitoskirjansa oli matematiikan professori Kexleruksen johdolla valmistettu esitys ympyran nelioinnista ja maailman oikeasta anti-kopernisesta systeemista.
[2]
Laurbecchius toimi vuodesta
1666
akatemian kirjastonhoitajana ja
1668
matematiikan ylimaaraisena professorina. 1673 hanelta ilmestyi aritmetiikan oppikirja
Arithmetica generalis
. Jumaluusopin ylimaaraisena professorina han toimi vuodesta
1688
.
Vuosina 1673?1676 valmistui nelja 16-sivuista kirjoitusta
Aristoteleen
Runousopin tulkinnasta. Kesken jaaneen sarjan ensimmaisessa osassa Laurbecchius pohti poetiikan maarittelya ja teokseen on liitetty Runousopin ensimmaisen osan kaannos ja kommentaari. Kirjoittaja myos esitti kysymyksen ”onko runotaide valtiolle ja kirkolle hyodyllinen vai haitallinen”, mutta sailyneesta niteessa on jaksosta jaljella vain kolme rivia.
[3]
Laurbecchius otti myos kantaa siihen, vahingoittaako runoilijan vuolas kuvailu lukijaa ja valtiota.
Platon
oli esittanyt, etta liian monenlaisten tapojen esittely vahingoittaa yksilon velvollisuutta suorittaa valtiossa vain hanelle kuuluvaa tehtavaa. Taman vaitteen kirjoittaja osoitti perattomaksi ja totesi, etta runous ei voi kuvailla ihmisen hyveita ja elamaa kuvailematta myos paheita ja hapeallista elamaa.
[4]
Myos toinen runousoppia kasitellyt vaitoskirja jai kesken. Sen ensimmaisessa osassa Laurbecchius todisteli, etta runous vaatii koulutusta ja saantoja, eika perustu pelkkaan inspiraatioon. Teoksessa Laurbecchius kasitteli laajasti Julius Caesar Scialigerin teosta
Poetices libri septem
(Lyon 1561), joka on yksi klassismin perusteos. Myos siteeraukset muiltakin kirjoittajilta ovat monilukuiset ja laajat.
Laurbecchius oli myos toimelias kaytannon runoilija. Hanen tiedetaan kirjoittaneen lahes kolmekymmenta tilapaisrunoa, yhta kreikankielista lukuun ottamatta kaikki latinan kielella laadittuja. Suurimmaksi osaksi runot liittyivat hautajaisiin, vaikka joukossa oli myos muutama haa-ja onnitteluruno.
[5]
[6]
Lisaksi han tuotti kirjastonhoitajakautenaan 75 iskevaa anakreonisaetta (juoma- ja rakkauslaulu), joiden ajatuksellista sisaltoa on arvioitu vahaiseksi.
[7]
Teoksissaan Laurbecchius puolusti aidon humanistin tavoin runoutta ja antiikin mytologian soveltuvuutta myos kristillisen ajan taiteeseen.
[4]
Han oli siten muuan niista akatemian professoreista jotka vuosisadan loppupuolella ajoivat humanismin asiaa.
[5]
Petrus Lauerbecchius oli kahdesti naimisissa. Ensimmainen vaimo oli (1668) Maria Martensdotter Horling († 1672), kamreeri Marten Horingin tytar, ja toinen vaimo (1676) Maria Johansdotter Pratanus,
Kemion
kirkkoherran, professori
Pratanuksen
tytar. Toisesta avioliitosta on poika
Isak Laurbecchius
, joka opiskeltuaan Altdorfissa 1707 sai Turkuun palattuaan 1708 syytteen
pietistisista
mielipiteista ja tuomittiin menettamaan
Turun akatemian
teologisen apulaisen viran seka saksalaisen oppiarvonsa. Han kuoli Ystadissa 1716.
- Kajanto, Iiro: Latina, kreikka ja klassinen humanismi Suomessa keskiajalta vuoteen 1828. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Tietolipas 169
- ↑
Otavan iso tietosanakirja, osa 5. Otava, 1963 palsta 369
- ↑
Kajanto s. 95
- ↑
Kajanto s. 96
- ↑
a
b
Kajanto s. 97
- ↑
a
b
Kajanto s. 98
- ↑
Kajanto s. 150
- ↑
Kajanto s. 163
|
|---|
| Viipurin hiippakunta
(1554?1721)
| | |
|---|
| | Porvoon piispat (1721?1923)
| |
|---|
| *
=historiallisuus epavarmaa
|
|
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
|