Pentti Saarikoski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pentti Saarikoski
Pentti Saarikoski vuonna 1967.
Pentti Saarikoski vuonna 1967.
Henkilotiedot
Syntynyt 2. syyskuuta 1937
Impilahti
Kuollut 24. elokuuta 1983  (45 vuotta)
Joensuu
Ammatti kirjailija, suomentaja
Puoliso 1. Tuula Saarikoski (1958?1964)
2. Leena Larjanko (avoliitto)
3. Marjukka Saarikoski (1964?1966)
4. Tuula-Liina Varis (1967?1975)
5. Mia Berner (1975?1983)
Lapset Helena Saarikoski (s. 1958)
Juri Saarikoski (s. 1961)
Saska Saarikoski (s. 1963)
Hertta Saarikoski (s. 1964)
Anna Saarikoski-Tahtela (s. 1969)
Kirjailija
Salanimi Nena
Aidinkieli suomen kieli
Aikakausi 1958?1983
Esikoisteos Runoja ( 1958 )
Palkinnot

Pro Finlandia (1973)
Aleksis Kiven palkinto (1974)
Kalevi Jantin palkinto (1959)
Mikael Agricola -palkinto (1965)

Aiheesta muualla
Loyda lisaa kirjailijoita Kirjallisuuden teemasivulta

Pentti Ilmari Saarikoski ( 2. syyskuuta 1937 Impilahti ? 24. elokuuta 1983 Joensuu ) [1] oli suomalainen runoilija, prosaisisti ja suomentaja.

Elama ja ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saarikosken vanhemmat olivat Simo ja Elli (o.s. Snellman ) Saarikoski. Hanella oli myos vanhempi veli Ismo ja nuoremmat sisaret Sirkka ja Inkeri. Saarikoski kavi koulua Helsingin normaalilyseossa , jossa hanen koulutovereitaan ja hyvia ystaviaan olivat Matti Klinge ja Anto Leikola [2] .

Saarikoski julkaisi runokokoelmia vuodesta 1958 lahtien tasaisesti kuolemaansa saakka. 1960-luvulla hanen kirjoitustyylinsa alkoi muuttua ja erottautua yha enemman muusta suomalaisesta modernismista . Saarikoski itse kuvaili tyyliaan demokraattiseksi tai dialektiseksi . [3]

Saarikoski pakinoi nimimerkilla Nena Ylioppilaslehteen , Uuteen Suomeen ja Kansan Uutisiin . Pakinat ivasivat kirkkoa, armeijaa, politiikkaa ja kaikenlaista konservatiivisuutta . Saarikoski parodioi virallisen Suomen juhlavaa kapulakielta . Nenan viikoittaiset parodialla savytettyjen kritiikkipakinat ilmestyivat Ylioppilaslehdessa kaksi vuotta. Saarikoskelle ei riittanyt pakinoiminen sanaleikkien ja hauskuttamisen keinoilla, vaan naurun piti hanen mielestaan olla rankaisevaa. Sen ei tarvinnut olla parantavaa eika rakentavaa. [4] Han oli myos aktiivinen kommunisti ja pyrki eduskuntaan vuosina 1966 ja 1970 SKDL :n listoilta, mutta ei tullut valituksi. lahde?

Marraskuusta 1966 tammikuuhun 1967 Saarikoski oleskeli Prahassa . Han muokkasi kokemuksesta omaelamakerrallisen kirjan Aika Prahassa kevaalla 1967. Postuumisti ajasta on julkaistu Prahan paivakirjat vuonna 1998. Prahassa han yllapiti suhdetta syyskuussa 1966 tapaamaansa itasaksalaiseen runoilija Sarah Kirschiin, jonka oli vaikea saada viisumia lanteen. lahde?

Henkilona Saarikoski oli jo ennen termin tutuksi tulemista " julkkis ", jonka tekemisia seurattiin ja joka kertoi mielellaan asioistaan lehdille. Seka hanen henkiloonsa etta tuotantoonsa vaikutti rankka alkoholin kaytto. Se johti delirium-kohtaukseen ja sairaalahoitoon joutumiseen jo vuonna 1968 (ennen kohtausta han ehti maalata Che Guevaran eraan lausahduksen asuntonsa seinaan: "Patria o muerte" ? "Isanmaa tai kuolema"). Silti han ei muuttanut juomatapojaan vaan jatkoi valitsemallaan linjalla aina kuolemaansa asti. Lisaksi hanen viimeinen vaimonsa kertoo Saarikosken polttaneen parhaimmilla paivillaan noin kolme askia North Statea , ja olleen lahes jatkuvasti ainakin parin lasillisen mukaisessa olotilassa (1960-luvulla Saarikoski itse kertoo paivakirjassaan pilanneensa keuhkonsa ja kuntonsa kahdella paivittaisella askilla ja ainakin yhdella tai kahdellakin viinapullolla paivassa). Pekka Tarkan mukaan Saarikoski kuitenkin piti pitkaan myos selvia kausia, jolloin tyoskenteli, mutta viime vuosinaan luopui naista, jolloin kunto huononi nopeasti. lahde?

Saarikosken elamaa on kasitellyt laajasti Pekka Tarkka kaksiosaisessa elamakertateoksessaan. Han arvioi Saarikosken merkityksen suomalaisen kirjallisuuden historiassa erittain suureksi, mutta toteaa taman olleen erittain ristiriitainen persoona. Suhteen julkisuuteen on sanottu saaneen joskus hyvinkin narsistisia savyja. lahde?

Saarikosken arkistoa loytyi Norjasta Mia Bernerin jaamistosta, ja se talletettiin vuonna 2010 SKS:lle . Joukossa on teksteja ja paivakirjoja 1970-luvun loppupuolelta Saarikosken kuolemaan asti. [5]

Tuotanto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saarikosken runotuotannosta on tapana nostaa laadukkaimpina esille erityisesti nuoruuden runot eli ns. kreikkalainen kausi (teokset Runoja , Toisia runoja seka Runot ja Hipponaksin runot ) seka "vanhuuden runot" eli kolmen viimeisen runoteoksen muodostama Tiarnia-sarja. lahde? Runokokoelmaa Mita tapahtuu todella? pidetaan suomalaisen runon kannalta ratkaisevana irtiottona modernistisesta perinteesta. [6] Marxilaisuuden kautta tuolloista ajankuvaa tulkinnut Mita tapahtuu todella? aloitti samalla korostuneen poliittisen vaiheen Saarikosken runotuotannossa. [7]

Saarikosken yritykset kirjoittaa romaani jaivat tuloksiltaan heikoiksi: ainoa Saarikoskelta julkaistu romaaniksi luokiteltava teos Ovat muistojemme lehdet kuolleet on pelkka kollaasitekniikan harjoitelma. Saarikoskea pidetaan kuitenkin eraana Suomen huomattavimmista paivakirjakirjoittajista : han piti paivakirjaa ensin nuoruusvuosinaan 1951?1958 seka vuodesta 1966 kuolinvuoteen 1983 asti. [8] Luovan tyon kuvauksen ja tuolloisen kulttuuri- ja poliittisen elaman taltioinnin ohella paivakirjoissa on esimerkiksi maailmankirjallisestikin harvinaislaatuisia deliriumkohtauksen kuvauksia, jotka on kirjoitettu kohtauksen aikana. [9]

Saarikosken nuoruudenaikaisissa paivakirjoissa tulee esiin uskonnollinen etsinta ennen julkista uraa. Keskisuomalainen -lehden kriitikon Hannu Waaralan mukaan se oli aitoa uskonnollista kamppailua ja pohdiskelua Kierkegaardin hengessa. [10] Saarikoski itse piti paivakirjojaan omana magnum opuksenaan runotuotannon ohella. lahde?

Ruotsin-kaudellaan Saarikoski kasikirjoitti myos kuunnelmia. Han voitti Sokeain kuunnelmapalkinnon 1981 kasikirjoituksestaan Kuikan pelto . [11]

Suomentaja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Reino Helismaa ja Pentti Saarikoski vuonna 1962.

Saarikoski myos suomensi useita kirjoja, kuten Homeroksen Odysseian , Aristoteleen Runousopin , James Joycen Odysseuksen ja J. D. Salingerin romaanin Sieppari ruispellossa . Han kaansi suuren maaran aikalaisproosaa englannista, vaikka ei osannut englantia hyvin. Naita kaannoksia, kuten Sieppari ruispellossa , onkin vaitetty vapaatulkintaisuutensa vuoksi enemman cover -versioiksi alkuperaisista kuin varsinaisiksi kaannoksiksi. [12] Tata vapautta ? ja nimenomaan Siepparin vapaatulkintaa ? kuvaava ilmaisu "Saarikoski-syndrooma" on jaanyt kriittiseen sanavarastoon. Aikalaisproosan kaannosten laatuun vaikuttaa suuresti myos Saarikosken kulloinenkin motivoituneisuus: suuren osan kaannoksista han teki vain rahan vuoksi, ja se nakyy toisinaan suoranaisena hutilointina [13] .

Saarikosken englannista tekemia suomennoksia on yha enemman kritisoitu, kuten H. K. Riikonen huomauttaa. Siepparin lisaksi huomion kohteena on ollut etenkin Herzog mutta myos Joycen Odysseus [14] Suomennos J. P. Donleavyn veijariromaanista The Ginger Man ( Holtiton mies ) jai hanelta kesken, ja sen viimeisteli toinen suomentaja, mutta Saarikoski sai sen nimiinsa [15] kahdessa ensimmaisessa painoksessa. Kolmanteen painokseen kaantajaksi merkittiin Erkki Haglund . [16] Jukka Kemppisen mukaan kustannusmaailmassa tiedetaan, mita kaikkea Saarikoski on saanut nimiinsa. [17]

Martti Anhava siteeraa Otavan kustannustoimittajaa Martta Eskelista, joka toimitti suuren osan Saarikosken proosakaannoksista:

≫Suomentajana Saarikoski oli kupla. Han ei hallinnut englannin kielen idiomeja eika viitsinyt niita opetella. Jos hanelle huomautti kommahdyksista, han sanoi haluavansa rikastuttaa suomen kielta uusilla ilmaisuilla. Han kertoi mielellaan, etta hanella on Websterin sanakirja, mutta kovin usein han ei sita avannut. [18] ≫

Anhava kuitenkin kehuu Sieppari -suomennosta: "Saarikoski sai aikaan elavaisen tulkinnan, joka on innostanut kokonaisia nuorisosukupolvia lukemaan." Han heittaa ajatuksen, etta jos joku olisi tehnyt suomennoksen kieli keskella suuta, teos olisi unohtunut saman tien. Anhavalle itselleenkin Sieppari oli elamys. Sen sijaan Joycen Odyssseuksesta han sanoo, etta teos olisi ansainnut "paneutuvampaa suhtautumista". Saarikoskella oli aikomus tehda siihen korjauksia, siksi uusintapainos sai odottaa toteutumista 15 vuotta ennen uutta painosta. Korjaukset jaivat tekematta, kun Saarikoski ymmarsi tyon ylivoimaisuuden. [19]

Tuomas Anhava oli sita mielta, etta Saarikoskella oli sisasyntyinen tarvelemisen halu. Saarikosken parhaina toina han on maininnut Platonin Gorgiaan ja Faidroksen seka nuoruudenaikaisen Ksenofon -suomennoksen [20] Pekka Tarkan mukaan se kieli, jonka Saarikoski hallitsi parhaiten, oli saksa, mutta han teki saksasta vain kaksi kaannosta: Max Frischin naytelman Tuhopolttajat ja Bertolt Brechtin Pakolaiskeskustelut . [21]


Elokuvakasikirjoittaja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjailijanuransa ohella Saarikoski toimi pariin otteeseen myos elokuvakasikirjoittajana. Han oli yksi kasikirjoittajista Veikko Itkosen elokuvassa Voi veljet, mika paiva (1961) ja kirjoitti dialogin Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran ensimmaiseen elokuvaan Yo vai paiva (1962). [22]

Yksityiselama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saarikoski oli naimisissa neljasti. Hanen vaimonsa ja myos sisaruksensa ovat myohemmin laatineet useita hanen elamaansa kasittelevia teoksia. lahde?

Saarikosken puolisot:

  1. Tuula Saarikoski (o.s. Unkari ) 1958?1964, lapset Helena s. 1958, Juri Saarikoski s. 1961
  2. Leena Larjanko (ei avioliitossa), poika Saska s. 1963
  3. Marjukka Saarikoski (o.s. Mela ), 1964?1966, tytar Hertta Saarikoski s. 1964
  4. Tuula-Liina Varis (o.s. Puuppo ), 1967?1975, tytar Anna Saarikoski-Tahtela s. 1969
  5. Mia Berner

Saarikoski muutti vuonna 1974 [23] Ruotsiin , missa neljannen vaimonsa Mia Bernerin suojissa laatimassaan Tiarnia -sarjassa koki viela lyyrisen nousun, joka heratti hammastysta ja ihastusta. lahde?

Saarikoski on haudattu Heinavedelle Uuden Valamon luostarin hautausmaalle. Elamansa viimeisina vuosina han vietti useita jaksoja hiljentyneena Uudessa Valamossa. [24]

Mita Missa Milloin -vuosikirjan toimituksen vuonna 1987 kokoama raati valitsi Saarikosken yhdeksi Suomen itsenaisyyden ajan 70 vaikuttajasta. [25] Vuonna 2004 jarjestetyssa Suuret suomalaiset -aanestyksessa Saarikoski oli asiantuntijaraadin valitsemalla ennakkolistalla, mutta karsiutui yleisoaanestyksen tuloksena muodostuneelta lopulliselta sadan kaikkien aikojen suurimman suomalaisen listalta. [26]

Teokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Runoja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Runoja . Helsinki: Otava, 1958.
  • Toisia runoja . Helsinki: Otava, 1958.
  • Runot ja Hipponaksin runot . Helsinki: Otava, 1959.
  • Maailmasta . Helsinki: Otava, 1961.
  • Mita tapahtuu todella? . Helsinki: Otava, 1962.
  • Kuljen missa kuljen . Helsinki: Otava, 1965.
  • Aaneen . Helsinki: Otava, 1966.
  • Laulu laululta pois . Helsinki: Otava, 1966.
  • En soisi sen paattyvan . Helsinki: Otava, 1968.
  • Katselen Stalinin paan yli ulos . Helsinki: Otava, 1969.
  • Onnen aika . Helsinki: Otava, 1971.
  • Alue . Helsinki: Otava 1973.
  • Eino Leino - legenda jo elaessaan . Helsinki: WSOY, 1974. (Runomuotoinen henkilokuva)
  • Ja meille jai kiireeton ilta / Kvallen gor sig ingen bradska. Helsinki: Otava, 1975. (Yhdessa Mia Bernerin kanssa)
  • Tanssilattia vuorella. Helsinki: Otava, 1977.
  • Tanssiinkutsu. Helsinki: Otava, 1980.
  • Hamaran tanssit. Helsinki: Otava, 1983.
    • Otava on julkaissut edella mainitut kolme runokokoelmaa Tiarnia -nimisena yhteisniteena vuonna 2012.
  • Nuoruuden runot: Kreikkalainen kausi 1958?1959 . Toimittanut ja jalkisanan kirjoittanut Pekka Tarkka. Otava, 1994. ISBN 951-1-13096-X .
  • Tiarnia-sarja ja muut Ruotsin-kauden runot . Toimittanut ja jalkisanan kirjoittanut H. K. Riikonen. Helsingissa: Otava, 1996. ISBN 951-1-13098-6 .
  • Runot . Toimittanut Mikko Aarne. Helsingissa: Otava, 2004. ISBN 951-1-19325-2 .
  • Runot 1961?66 . Toimittaneet ja jalkisanan kirjoittaneet Janna Kantola ja H. K. Riikonen. Helsingissa: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22600-0 .
Proosateokset
  • Ovat muistojemme lehdet kuolleet . Helsinki: Otava, 1964.
  • Punaiset liput (pamfletti) Helsinki: Weilin + Goos, 1966.
  • Aika Prahassa . Helsinki: Otava, 1967.
  • Kirje vaimolleni . Helsinki: Otava, 1968.
  • Ihmisen aani . Helsinki: WSOY, 1976. (Osa eri tekijoiden Ihmisen aani -kirjasarjaa)
  • Asiaa tai ei . Otava, 1980. ISBN 951-1-05601-8 .
  • Euroopan reuna: Kineettinen kuva . Otava, 1982 (3. painos 1990). ISBN 951-1-07092-4 .
  • Koyhyyden filosofia . Helsinki: Otava, 1986. (Kuunnelmia)
  • Nenan pakinat . Toimittanut ja jalkisanan kirjoittanut Pekka Tarkka. Pakinat julkaistu sanoma- ja aikakauslehdissa 1959?1969. Otava, 1995. ISBN 951-1-13097-8 .
Paivakirjat
  • Nuoruuden paivakirjat . Toim. Pekka Tarkka, Helsinki: Otava, 1984.
  • Prahan paivakirjat . Toim. Pekka Tarkka, Helsinki: Otava, 1998.
  • Juomarin paivakirjat. Toim. Pekka Tarkka, Helsinki: Otava, 1999.
  • Toipilaan paivakirjat . Toim. Pekka Tarkka, Helsinki: Otava, 2001.
  • Suomentajan paivakirjat . Toim. H. K. Riikonen ja Janna Kantola, Helsinki: Otava 2012.
  • Pohjois-Haagan ja Keravan paivakirjat . Toim. Tommi Liimatta, Helsinki: Otava 2019.
Suomennokset

Lauluja Saarikosken teksteihin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pentti Saarikosken runoihin ovat saveltaneet lauluja muun muassa Heikki Sarmanto (kokonaiset albumit Onnen aika ja Salakuljetettu ikoni ), Henrik Otto Donner ( En soisi sen paattyvan , 1970), Tapio Lipponen (lauluyhtye Muksujen cd-kokoelma Viisumi kevaasta syksyyn ? kootut laulut 1966?1970 ) ja Eero Koivistoinen . Yksittaisia lauluja Saarikosken teksteihin on myos monien muiden artistien albumeilla.

Kunnianosoitukset ja palkinnot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Tarkka, Pekka: Pentti Saarikoski: Vuodet 1937?1963 . Otava 1996. - Uusi painos 2014 ISBN 978-951-1-28126-9
  • Tarkka, Pekka: Pentti Saarikoski: vuodet 1964?1983 . Otava 2003. - Uusi painos 2014 ISBN 978-951-1-2841-0
  • Martti Anhava: Merisatakieli lurittelee. Pentti Saarikosken suomennoksista. Parnasso 5/2010 s. 10?12

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Calamnius-sukuseura calamnius.fi . Viitattu 18.12.2010.
  2. ↑ Klinge, Matti (2012). Kadonnutta aikaa loytamassa. Muistelmia 1936-1960 .
  3. ↑ Niemi-Pynttari, Risto: Mita tapahtui todella? Pentti Saarikoski Kirjallisuuden aikajana: Euroopan kirjallisuushistoria . Jyvaskylan yliopisto. Viitattu 7.3.2011.
  4. ↑ Sisatto, Vesa & Halme, Jukka:  Kotimaisia pakinoitsijoita , s. 100?101. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1 .
  5. ↑ Majander, Antti: SKS sai lisaa Saarikosken paivakirjoja. Helsingin Sanomat 2.11.2010, s. C 2.
  6. ↑ Kirjasampo: Mita tapahtuu todella? kirjasampo.fi . Viitattu 25.7.2019.
  7. ↑ Pentti Saarikoski, Paul Auster ja tahto nahda tulevaan yle.fi . Viitattu 21.7.2019.
  8. ↑ Pekka Tarkka:  Pentti Saarikoski. Vuodet 1937?1963 , s. 16. Otava, 2014.
  9. ↑ Pekka Tarkka:  Pentti Saarikoski II. Vuodet 1964?1983 , s. 218. Otava, 2014.
  10. ↑ Pentti Saarikoski: Nuoruuden paivakirjat Keskisuomalainen . Viitattu 21.7.2019. [ vanhentunut linkki ]
  11. ↑ Kuikan pelto : Pentti Saarikosken koyhyyden filosofia . Yle Areena, kuunnelman esittelyteksti. Viitattu 29.1.2024.
  12. ↑ Jokinen, Arto: Pentti Saarikoski: Jumalan onneton narri Aviisi . 1996. Tampereen yliopisto. Viitattu 31.3.2009.
  13. ↑ Pekka Tarkka:  Pentti Saarikoski II. Vuodet 1964?1983 , s. 313. Otava, 2014.
  14. ↑ H. K. Riikonen: Ulysses (pdf)  (s. 124?125) Niin & nain . 3/2012. Viitattu 30.3.2018.
  15. ↑ Petri Liukkonen: Pentti Saarikoski Author's Calendar . (englanniksi)
  16. ↑ Anhava s. 10 alaviite, toim. huom.
  17. ↑ Jukka Kemppinen, Suomennoksista . 4.10.2007
  18. ↑ Anhava s. 10
  19. ↑ Anhava s. 11
  20. ↑ Anhava s. 12
  21. ↑ Anhava s. 12
  22. ↑ Pentti Saarikoski Elonet. , viitattu 18.5.2022
  23. ↑ Jan Kaila: Saarikoski tulee Suomeen viimeistelemaan kirjaansa. (Tilaajille) Helsingin Sanomat , 1.6.1979. Artikkelin verkkoversio .
  24. ↑ Ikuinen muisto: Pentti Saarikoski Valamon luostari. Arkistoitu 15.8.2017. Viitattu 14.8.2017.
  25. ↑ Mita Missa Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988 , s. 197. Helsinki: Otava, 1987.
  26. ↑ Suuret suomalaiset , s. 258. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19538-7 .

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansainvaliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilot
Muut

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pentti_Saarikoski&oldid=22319764 ”