Pauli Henrik Granfelt
(
9. heinakuuta
1921
Helsingin mlk
?
23. syyskuuta
2005
Helsinki
) oli suomalainen muusikko. Granfelt on eras Suomen kaikkien aikojen kaytetyimmista sessiomuusikoista. Hanet tunnetaan erityisesti viulistina, mutta han soitti myos mandoliinia, trumpettia, vetopasuunaa ja kitaraa lukuisia kertoja levytyksissa, elokuvissa, televisiossa, radiossa ja esiintymislavoilla.
Pauli Granfelt vietti lapsuutensa ja nuoruutensa
Tapanilassa
, jossa hanen isansa Gottfrid Granfelt toimi harrastajapelimannina muun muassa paikallisella Mosabackan lavalla. Myos Gottfrid Granfeltin velipuoli Gunnar Mard oli tunnettu pelimanni. Pauli Granfelt opiskeli vuodesta 1935 lahtien viulunsoittoa
Leo Funtekin
ja musiikin teoriaa
Aarre Merikannon
johdolla
Sibelius-Akatemiassa
(silloisessa Helsingin Musiikkiopistossa), josta han valmistui 1939.
Granfeltin ura alkoi 1930-luvulla tanssikeikoilla Segno- ja White Swing Band -yhtyeissa, josta han siirtyi sen ajan huippukokoonpanoon
Eugen Malmstenin
johtamaan
Rytmi-Poikiin
.
Toivo Karki
ja Granfelt tunsivat toisensa ainakin jo kevaalla 1940
[1]
. 1940-luvun alussa alkoivat tyot elokuvamuusikkona (muun muassa
Kulkurin valssi
,
Pekka ja Patka
-elokuvat,
Suomisen perhe
-elokuvat ja
Eemeli
-elokuvat). Sota-aikana Granfelt oli mukana viihdytyskiertueilla rintamalla yhdessa opiskelutoverinsa
Joonas Kokkosen
kanssa. Sotien jalkeen han soitti trumpettia
Erkki Ahon
ja
Ossi Aallon
big bandeissa
[2]
. Vuonna 1946 Toivo Karki kiinnitti Granfeltin ensimmaiseen kiertueyhtyeeseensa (muut: Henry Theel laulu, Vilho Aalto kitara, Usko Dahl basso)
[3]
. Useiden vuosien ajan Granfelt oli soittamassa Karjen kiertueilla seka lukuisissa levytyksissa
[4]
. 1950-luvulla Granfelt soitti
Olavi Virran
yhtyeessa. 1960- ja 1970-luvuilla han oli ajoittain mukana myos
Kullervo Linnan
Humppa-Veikoissa
, muun muassa yhtyeen Amerikan-kiertueilla, seka
Dallape
-orkesterissa.
1950-luvulta lahtien Granfeltia kuultiin lukuisten iskelmatahtien levyilla alkaen
Henry Theelista
ja
Tapio Rautavaarasta
Laila Kinnuseen
ja
Esa Pakariseen
. Jos iskelmalevylla oli viuluosuus, sen soittaja oli luultavasti Pauli Granfelt. Granfelt on itse arvioinut olleensa muusikkona mukana kaikkiaan noin 12 000 levytyksessa.
1950-luvulla Granfelt ja harmonikansoittaja
Matti Viljanen
olivat Olavi Virran yhtyeen kantavia voimia. Pitkilla keikkamatkoilla yhtyeen taitavimmat muusikot Granfelt ja Viljanen harjoittelivat esiintymisten lomassa myos konserttimusiikkia. Toisinaan Viljasen mieltymys alkoholiin koetteli miesten muutoin tiivista ystavyytta. Virran yhtyeen hajottua 1960-luvulla siina soittaneet Granfelt, basisti
Alvi Palho
ja rumpali
Tage Manninen
siirtyivat
Jorma Juseliuksen
yhtyeeseen.
[5]
1970-luvulla Granfelt esiintyi
Lauantaitanssit
-ohjelman studio-orkesterissa ja oli mukana tekemassa
Erkki Junkkarisen
menestysalbumia
Ruusuja hopeamaljassa
,
jatkoi sitten pitkaan Junkkarisen kanssa. Toivo Karkea kovasti harmitti tekemansa virhearvio Junkkarisesta
[6]
. Lisaksi Granfelt opetti viulunsoittoa Vantaan musiikkiopistossa, keikkaili Jorma Juseliuksen yhtyeen kanssa ja sovitti
PSO
-levy-yhtion iskelmia, mm. uusia versioita Karjen savellyksista. Granfeltin yhtyeen solisteina esiintyivat Henry Theelin ja Erkki Junkkarisen lisaksi muun muassa
Kauko Kayhko
,
Arttu Suuntala
,
Veikko Tuomi
,
Mikko Jarvinen
ja
Eija-Sinikka
. Eri solistien kanssa yhtyeelle kertyi useita kymmenia albumeja. Esimerkiksi Granfeltin ja Junkkarisen yhteistyon tuloksena syntyi 15 albumia. Yhtye teki lisaksi muutaman albumin ilman laulusolistia seka joitakin tallenteita myos
Yleisradion kantanauhoille
. Pauli Granfeltin pitkaaikaisia muusikkoystavia ja yhteistyokumppaneja olivat edella mainittujen lisaksi muun muassa harmonikansoittajat
Aaro Kurkela
ja
Seppo Leino
, rumpali
Tage Manninen
, trumpetisti ja kapellimestari
Ossi Runne
seka kapellimestari
Arthur Fuhrmann
.
Pauli Granfelt oli mukana
Aki Kaurismaen
elokuvassa
Kauas pilvet karkaavat
vuonna 1996.
Presidentti
Urho Kekkonen
myonsi vuonna 1973 Granfeltille
Director musices
-arvonimen.
Granfelt on haudattu
Malmin hautausmaalle
kortteliin 104-5-51.
- ↑
Maarit Niiniluoto-Toivo Karki:
Siks oon ma suruinen
, s. 85. Helsinki: Tammi, 1982.
ISBN 951-30-5435-7
.
- ↑
Kalervo Karki:
Sydameni savel - Toivo Karki ja hanen musiikkinsa
, s. 167. Tampere: Mediapinta, 2015.
ISBN 978-952-235-888-2
.
- ↑
Karki 2015, s. 191
- ↑
Karki 2015, s. 227 ym.
- ↑
Lasse Erola:
Olavi Virta ja hanen maailmansa
, s. 118. Helsinki: Ajatus Kirjat Oy, 2005.
- ↑
Karki 2015, s. 704
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
|