Pauli Granfelt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pauli Henrik Granfelt ( 9. heinakuuta 1921 Helsingin mlk ? 23. syyskuuta 2005 Helsinki ) oli suomalainen muusikko. Granfelt on eras Suomen kaikkien aikojen kaytetyimmista sessiomuusikoista. Hanet tunnetaan erityisesti viulistina, mutta han soitti myos mandoliinia, trumpettia, vetopasuunaa ja kitaraa lukuisia kertoja levytyksissa, elokuvissa, televisiossa, radiossa ja esiintymislavoilla.

Elama ja ura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pauli Granfelt vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Tapanilassa , jossa hanen isansa Gottfrid Granfelt toimi harrastajapelimannina muun muassa paikallisella Mosabackan lavalla. Myos Gottfrid Granfeltin velipuoli Gunnar Mard oli tunnettu pelimanni. Pauli Granfelt opiskeli vuodesta 1935 lahtien viulunsoittoa Leo Funtekin ja musiikin teoriaa Aarre Merikannon johdolla Sibelius-Akatemiassa (silloisessa Helsingin Musiikkiopistossa), josta han valmistui 1939.

Granfeltin ura alkoi 1930-luvulla tanssikeikoilla Segno- ja White Swing Band -yhtyeissa, josta han siirtyi sen ajan huippukokoonpanoon Eugen Malmstenin johtamaan Rytmi-Poikiin . Toivo Karki ja Granfelt tunsivat toisensa ainakin jo kevaalla 1940 [1] . 1940-luvun alussa alkoivat tyot elokuvamuusikkona (muun muassa Kulkurin valssi , Pekka ja Patka -elokuvat, Suomisen perhe -elokuvat ja Eemeli -elokuvat). Sota-aikana Granfelt oli mukana viihdytyskiertueilla rintamalla yhdessa opiskelutoverinsa Joonas Kokkosen kanssa. Sotien jalkeen han soitti trumpettia Erkki Ahon ja Ossi Aallon big bandeissa [2] . Vuonna 1946 Toivo Karki kiinnitti Granfeltin ensimmaiseen kiertueyhtyeeseensa (muut: Henry Theel laulu, Vilho Aalto kitara, Usko Dahl basso) [3] . Useiden vuosien ajan Granfelt oli soittamassa Karjen kiertueilla seka lukuisissa levytyksissa [4] . 1950-luvulla Granfelt soitti Olavi Virran yhtyeessa. 1960- ja 1970-luvuilla han oli ajoittain mukana myos Kullervo Linnan Humppa-Veikoissa , muun muassa yhtyeen Amerikan-kiertueilla, seka Dallape -orkesterissa.

1950-luvulta lahtien Granfeltia kuultiin lukuisten iskelmatahtien levyilla alkaen Henry Theelista ja Tapio Rautavaarasta Laila Kinnuseen ja Esa Pakariseen . Jos iskelmalevylla oli viuluosuus, sen soittaja oli luultavasti Pauli Granfelt. Granfelt on itse arvioinut olleensa muusikkona mukana kaikkiaan noin 12 000 levytyksessa.

1950-luvulla Granfelt ja harmonikansoittaja Matti Viljanen olivat Olavi Virran yhtyeen kantavia voimia. Pitkilla keikkamatkoilla yhtyeen taitavimmat muusikot Granfelt ja Viljanen harjoittelivat esiintymisten lomassa myos konserttimusiikkia. Toisinaan Viljasen mieltymys alkoholiin koetteli miesten muutoin tiivista ystavyytta. Virran yhtyeen hajottua 1960-luvulla siina soittaneet Granfelt, basisti Alvi Palho ja rumpali Tage Manninen siirtyivat Jorma Juseliuksen yhtyeeseen. [5]

1970-luvulla Granfelt esiintyi Lauantaitanssit -ohjelman studio-orkesterissa ja oli mukana tekemassa Erkki Junkkarisen menestysalbumia Ruusuja hopeamaljassa , jatkoi sitten pitkaan Junkkarisen kanssa. Toivo Karkea kovasti harmitti tekemansa virhearvio Junkkarisesta [6] . Lisaksi Granfelt opetti viulunsoittoa Vantaan musiikkiopistossa, keikkaili Jorma Juseliuksen yhtyeen kanssa ja sovitti PSO -levy-yhtion iskelmia, mm. uusia versioita Karjen savellyksista. Granfeltin yhtyeen solisteina esiintyivat Henry Theelin ja Erkki Junkkarisen lisaksi muun muassa Kauko Kayhko , Arttu Suuntala , Veikko Tuomi , Mikko Jarvinen ja Eija-Sinikka . Eri solistien kanssa yhtyeelle kertyi useita kymmenia albumeja. Esimerkiksi Granfeltin ja Junkkarisen yhteistyon tuloksena syntyi 15 albumia. Yhtye teki lisaksi muutaman albumin ilman laulusolistia seka joitakin tallenteita myos Yleisradion kantanauhoille . Pauli Granfeltin pitkaaikaisia muusikkoystavia ja yhteistyokumppaneja olivat edella mainittujen lisaksi muun muassa harmonikansoittajat Aaro Kurkela ja Seppo Leino , rumpali Tage Manninen , trumpetisti ja kapellimestari Ossi Runne seka kapellimestari Arthur Fuhrmann .

Pauli Granfelt oli mukana Aki Kaurismaen elokuvassa Kauas pilvet karkaavat vuonna 1996.

Presidentti Urho Kekkonen myonsi vuonna 1973 Granfeltille Director musices -arvonimen.

Granfelt on haudattu Malmin hautausmaalle kortteliin 104-5-51.

  1. Maarit Niiniluoto-Toivo Karki:  Siks oon ma suruinen , s. 85. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5435-7 .
  2. Kalervo Karki:  Sydameni savel - Toivo Karki ja hanen musiikkinsa , s. 167. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2 .
  3. Karki 2015, s. 191
  4. Karki 2015, s. 227 ym.
  5. Lasse Erola: Olavi Virta ja hanen maailmansa , s. 118. Helsinki: Ajatus Kirjat Oy, 2005.
  6. Karki 2015, s. 704

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]