Paul Robin Krugman
(s.
28. helmikuuta
1953
New York
)
[1]
on
yhdysvaltalainen
taloustieteilija
. Han sai vuonna 2008
Nobelin taloustieteen palkinnon
kansainvalisen kaupan
ja
talousmaantieteen
tutkimuksen kehittamisesta.
[1]
Krugman on
kansantaloustieteen
ja
kansainvalisten suhteiden
emeritusprofessori
Princetonin yliopistossa
. Han on kirjoittanut useita kirjoja ja satoja artikkeleita. Lisaksi Krugman on kirjoittanut
The New York Timesiin
,
Fortuneen
ja
Slateen
.
[2]
Krugman suoritti kandidaatin tutkinnon
Yalen yliopistossa
1974 ja vaitteli tohtoriksi
MIT:ssa
vuonna 1977.
[3]
Krugman tyoskenteli apulaisprofessorina Yalen yliopistossa vuosina 1977?1980 ja MIT:ssa vuosina 1980?1984. Vuosina 1982?1983 han oli
Ronald Reaganin
hallinnon taloudellisen neuvonantajaryhman jasen, minka jalkeen han toimi professorina MIT:ssa (1984?1994 ja 1996?2000) ja
Stanfordissa
1994?1996 ennen siirtymistaan Princetoniin vuonna 2000.
[3]
Vuonna 1991 Krugman sai
American Economic Associationin
myontaman
John Bates Clark -mitalin
.
[3]
George W. Bushin
ensimmaisella presidenttikaudella Krugmanin arvioitiin nousseen
New York Timesin
kolumneillaan, kirjoillaan ja puheillaan Yhdysvaltojen opposition keulakuvaksi. ”Demokraattijohtaja
John Kerryn
esiintuloon 2004 asti Paul Krugmanista oli kaytannollisesti katsoen tullut Amerikan oppositiojohtaja ? epatavallinen asema akateemiselle taloustieteilijalle”, arvioi uutistoimisto
SBS
31. maaliskuuta 2004.
[4]
Krugman arvosteli jatkuvasti muun muassa Bushin talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Hanen mukaansa Bushin politiikka suurensi kuilua rikkaiden ja koyhien valilla.
lahde?
Krugman vaati ”uutta
New Dealia
”, vahemman sotilasmenoja ja enemman sosiaali- ja laakeohjelmia.
[5]
Krugman arvosteli kolumneissaan toistuvasti
George W. Bushin
hallintoa. Vuonna 2008 puhjenneeseen finanssikriisiin johtaneesta menosta han varoitteli vuosia etukateen.
[6]
Krugman pitaa
vuokrasaantelya
esimerkkina huonosta taloudenpidosta, joka hyvista tarkoituksistaan huolimatta johtaa vahaisempaan asuntojen rakentamiseen, korkeampiin vuokriin ja rakennusten kurjistumiseen, kun omistajilla ei ole kunnon taloudellista kannustinta pitaa huolta vuokra-asunnoista.
[7]
Vieraillessaan
Sitran
tilaisuudessa Helsingissa syyskuussa 2009 Krugman suhtautui pessimistisesti lahiajan talousnakymiin, mutta piti yhta tekijaa toivoa herattavana: jos maailmassa sitouduttaisiin ilmastomuutoksen torjuntaan eli hiilidioksidipaastojen vahentamiseen, se saattaisi lisata investointeja uuteen tekniikkaan ja luoda perustaa talouden elpymiselle.
[8]
Krugmanin mukaan Yhdysvaltojen demokratian perusajatus on kansakunta ilman jyrkkia luokkaeroja. Se ei tarkoita tasapaisyytta muttei pyri eliitin ja kansalaisten suureen kuiluun. Keskiluokkainen yhteiskunta ei synny automaattisesti talouskehityksesta vaan se taytyy luoda poliittisin toimin.
1930-luvun laman
jalkeen lansimaissa rakennetussa hyvinvointiyhteiskunnassa tuloerot kaventuivat kaikissa ryhmissa, rikkaiden verot, sosiaaliturva, tyottomyysturva ja vahva ammattiyhdistys eivat romuttaneet taloutta vaan se johti kestavimpaan talousnousuun historiassa.
[9]
Krugmanin mukaan suuri
tulojen eriarvoisuus
yhteiskunnassa johtaa vaistamatta suureen sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Taloustieteilijoiden tutkimusten mukaan yhdenvertaisuutta ei saavuteta kasvottomilla markkinavoimilla vaan poliittisen vallan tasapainolla.
[10]
Teoksen
The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century
johdannossa on
Rules of reporting
eli toimitusperiaatteet: Miten kertoa tarina? Periaatteita voivat kayttaa kaikki, jotka pyrkivat ymmartamaan uutisia. Krugmanin ohjeet toimittajille:
[11]
- Ala oleta, etta poliittisissa ehdotuksissa on jarkea suhteessa vaitettyihin tavoitteisiin. Todellisten paamaarien tutkimisessa ei ole mitaan hullua. Vehkeily ei ole eparealistista, vaikka paamaarat olisivat melko avoimia.
- Ala oleta tavallista poliittista saantojenmukaisuutta. Valta pyrkii hallitsemaan mediaa puheenaiheita manipuloimalla. Koska valta ei hyvaksy jarjestelmaa, se ei hyvaksy muiden oikeutta kritiikkiin. Ilman kritiikkia ei ole vapaita vaaleja eika sananvapautta.
- Oleta vastahyokkays kritiikkiin.
- Ala usko, etta tavoitteilla on rajat.
- Satunnainen teoreetikko ja muita viesteja synkean tieteen saralta
. (The accidental theorist and other dispatches from the dismal science, 1998.) Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Tietosanoma, 1999.
ISBN 951-885-172-7
.
- Lama - talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot
. (The Return of Depression Economics and the Crises of 2008) Suomentanut Jyri Raivio. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2009.
ISBN 978-952-5557-27-5
.
- Paul Krugman:
Lopettakaa tama lama nyt!
. (End This Depression Now!). Suomentanut Anni Lassila. HS Kirjat, 2021.
ISBN 9789525557503
.
- ↑
a
b
Plaul Krugman
Nobelprize.org
. Viitattu 12.1.2016.
(englanniksi)
- ↑
Paul R. Krugman
Woodrow Wilson School of Public & International Affairs. Viitattu 12.1.2016.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
Curriculum Vitae: Paul Krugman
Princeton University. Viitattu 12.1.2016.
(englanniksi)
- ↑
Paul Krugman - The Fly in Bush’s Ointment
("Until the emergence of Democrat leader John Kerry, Paul Krugman had virtually become the leader of the opposition in America, an unusual position for an academic economist.") 31.3.2004. SBS. Viitattu 12.1.2016.
(englanniksi)
- ↑
The Conscience of a Liberal: New York Times Columnist Paul Krugman on Healthcare, Tax Cuts, Social Security, the Mortgage Crisis and Alan Greenspan
Democracy Now!
. 17.10.2007. Viitattu 12.1.2016.
(englanniksi)
- ↑
Timo Hakkarainen:
Seppanen listaa lamasyylliset
Iltalehti.fi
. 30.1.2009. Viitattu 31.1.2009.
- ↑
Reckonings; A Rent Affair
query.nytimes.com
. June 7, 2000.
- ↑
Juhana Rossi:
Krugman: Elpyminen voisi alkaa ilmastonmuutoksen torjunnasta
Helsingin Sanomat
. 21.9.2009. Viitattu 22.9.2009.
- ↑
Paul Krugman: The Conscience of liberal, WW Norton 2007, s. 246, 17, 62.
- ↑
Paul Krugman: The Conscience of a Liberal, WW Norton 2007, s. 246 ja 46.
- ↑
The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century, 2003, s.13-19.
1969:
Frisch
,
Tinbergen
1970:
Samuelson
1971:
Kuznets
1972:
Hicks
,
Arrow
1973:
Leontief
1974:
Myrdal
,
Hayek
1975:
Kantorovit?
,
Koopmans
1976:
Friedman
1977:
Ohlin
,
Meade
1978:
Simon
1979:
Schultz
,
Lewis
1980:
Klein
1981:
Tobin
1982:
Stigler
1983:
Debreu
1984:
Stone
1985:
Modigliani
1986:
Buchanan
1987:
Solow
1988:
Allais
1989:
Haavelmo
1990:
Markowitz
,
Miller
,
Sharpe
1991:
Coase
1992:
Becker
1993:
Fogel
,
North
1994:
Harsanyi
,
Nash
,
Selten
1995:
Lucas
1996:
Mirrlees
,
Vickrey
1997:
Merton
,
Scholes
1998:
Sen
1999:
Mundell
2000:
Heckman
,
McFadden
2001:
Akerlof
,
Spence
,
Stiglitz
2002:
Kahneman
,
Smith
2003:
Engle
,
Granger
2004:
Kydland
,
Prescott
2005:
Aumann
,
Schelling
2006:
Phelps
2007:
Hurwicz
,
Maskin
,
Myerson
2008:
Krugman
2009:
Ostrom
,
Williamson
2010:
Diamond
,
Mortensen
,
Pissarides
2011:
Sargent
,
Sims
2012:
Roth
,
Shapley
2013:
Fama
,
Hansen
,
Shiller
2014:
Tirole
2015:
Deaton
2016:
Hart
,
Holmstrom
2017:
Thaler
2018:
Nordhaus
,
Romer
2019:
Banerjee
,
Duflo
,
Kremer
2020:
Milgrom
,
Wilson
2021:
Card
,
Angrist
,
Imbens
2022:
Bernanke
,
Diamond
,
Dybvig
2023:
Goldin
|
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|