Eiffel-torni
on yksi Pariisin tunnetuimmista nahtavyyksista.
Pariisin syndrooma
on arkikielinen nimitys eraasta turistien kokemasta
kulttuuri?okin muodosta
. Tyypillisesti tallaista kulttuurisokin muotoa kokevat
japanilaiset
turistit
Pariisissa
. Sen sanotaan johtuvan siita, etta korkeiden odotusten jalkeen kaupungin todellisuus, toykeat tarjoilijat ja likaiset kadut tuottavat karvaan pettymyksen. Japanin Pariisin suurlahetysto joutuu vuosittain avustamaan noin 20:ta japanilaista.
[1]
Japanin Pariisin-suurlahetystolla on jopa erilliset, kellon ympari toimivat hatapuhelimet tata syndroomaa varten. Syndrooman oireet voivat olla psyykkisia tai fyysisia, kuten esimerkiksi ahdistus, kasitykset uhriksi joutumisesta, ennakkoluulot ja vihamielisyys muita kohtaan ja joskus jopa hallusinaatiot.
[1]
1980-luvulla Ranskan Sainte-Annen sairaalakeskuksessa tyoskenteleva japanilainen psykiatri Hiroaki Ota loi kasitteen, jonka han nimesi "Pariisin oireyhtymaksi".
[2]
Han myos julkaisi samannimisen kirjan vuonna 1991.
[3]
Vuonna 1998 japanilainen psykiatri Katada Tamami Nissein sairaalasta kirjoitti tapauksesta, jossa japanilainen maanisdepressinen potilas koki taman Pariisin oireyhtyman.
[4]
Hotel-Dieu de Paris
-sairaalan laakari Youcef Mahmoudianin mukaan Pariisin oireyhtyma ei olekaan pelkastaan matkustajan oireyhtyma, vaan han esitti, etta se on pikemminkin
psykopatologiaan
liittyva ilmio, joka on sidoksissa matkustamiseen.
[5]
Mahmoudianin teoria perustuu siihen, etta Pariisin vierailu voi aiheuttaa jannitysta, mika saa sydamen lyomaan nopeammin. Tama nopeutunut sydamen syke voi puolestaan aiheuttaa
huimausta
ja
hengenahdistusta
, mika voi johtaa
hallusinaatioihin
. Tama ilmio muistuttaa (vaikka syyt ovat painvastaiset) italialaisen psykiatrin Graziella Magherinin kuvaamaa
Stendhalin syndroomaa
, joka liittyy intensiivisiin taidekokemuksiin, vaikka siinakin esiintyy hallusinaatioita.
[6]
Vaikka
BBC
raportoi vuonna 2006, etta Japanin Pariisin suurlahetystolla oli kaytossa "24 tunnin puhelinlinja vakavasta kulttuurishokista karsiville",
[2]
Japanin suurlahetysto kiistaa tallaisen puhelinlinjan olemassaolon.
[7]
Lisaksi Japanin Pariisin suurlahetyston Miyuki Kusama kertoi vuonna 2006
The Guardianille
, etta "oireyhtyma ilmeni vuosittain noin 20 tapauksessa ja oli havaittu useiden vuosien ajan". Han mainitsi myos, etta suurlahetysto oli tuon vuoden aikana avustanut ainakin neljaa Japanin kansalaista.
[8]
Kuitenkin vuonna 2011 suurlahetysto selvensi, etta vastoin aiempia mediailmoituksia, he eivat enaa kotiuta Japanin kansalaisia, jotka karsivat Pariisin oireyhtymasta.
[9]
Vaikka Pariisissa vierailee vuosittain noin 1,1 miljoonaa japanilaista turistia
[10]
, raportoitujen Pariisin oireyhtymatapausten maara on suhteellisen pieni. Eraassa aikakauslehdessa (tarkka nimi ei ole tiedossa) on tehty erottelu kahdenlaisiin tapauksiin: ensinnakin niihin, joilla on ollut aiempia psykiatrisia ongelmia, ja toiseksi niihin, joilla ei ole taustallaan sairaushistoriaa ja jotka karsivat viivastyneesti ilmenevasta
posttraumaattisesta stressihairiosta
.
[11]
Youcef Mahmoudianin Slate.fr-haastattelussa mainitaan, etta vuosittain noin viisikymmenta matkailijaa joutuu sairaalaan, ja naista vain kolmesta viiteen on japanilaisia.
[12]
Ranskalainen sanomalehti
Liberation
julkaisi vuonna 2004 artikkelin, jossa ranskalais-japanilaisen laaketieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Mario Renoux ilmaisi nakemyksensa Pariisin oireyhtymasta. Renoux totesi, etta tiedotusvalineet ja matkailumainonta ovat paaosin vastuussa taman oireyhtyman synnysta.
[13]
Vuonna 2014
Bloomberg Pursuits
kertoi, etta oireyhtyma vaikutti myos muutamaan miljoonaan vuosittain Pariisissa kayvaan kiinalaisturistiin. Ranskassa toimivien kiinalaisten matkatoimistojen yhdistyksen (Association Chinoise des Agences de Voyages en France) puheenjohtaja Jean-Francois Zhou sanoi, etta "kiinalaiset romantisoivat Ranskaa, he tuntevat ranskalaista kirjallisuutta ja ranskalaisia rakkaustarinoita... Mutta jotkut heista paatyvat kyyneliin ja vannovat, etteivat koskaan palaa takaisin."
[14]
Artikkelissa viitattiin Pariisin matkailutoimiston vuonna 2012 tekemaan kyselyyn, jossa turvallisuus ja siisteys saivat huonot pisteet, ja todettiin myos, etta Pariisin poliisiprefektuurin verkkosivusto on saatavilla englannin ja ranskan lisaksi myos kiinaksi.
[15]
Kaannos suomeksi
Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli:
en:Paris syndrome