Kardinaali Ratzinger oli yksi
vuoden 2005 konklaavin
ennakkosuosikeista. Hanet valittiinkin
Johannes Paavali II
:n seuraajaksi, minka jalkeen hanesta tuli paavi
Benedictus XVI
.
Papabile
on epavirallinen
italialainen
termi, jolla tarkoitetaan mahdollista ennakkosuosikkia paavinvaalissa eli
konklaavissa
. Yleensa sita kaytetaan henkilosta, jolla epaillaan olevan hyvat mahdollisuudet nousta seuraavaksi
paaviksi
.
Ennakkosuosikin valintaa paaviksi ei kuitenkaan voida pitaa selvana. Konklaavin kulun ennustaminen on usein vaikeaa, eika konklaavi valttamatta paady ilmiselvilta vaikuttaviin ratkaisuihin. Usein vaali tuottaa jonkinlaisia yllatyksia valinnoissaan, mita kuvaa Roomassa kaytetty sanonta: "joka menee konklaaviin paavina, tulee ulos kardinaalina".
[1]
Valinnan ennustamattomuutta lisaa paikoin se, etta uuden paavin on saatava kardinaalien kahden kolmanneksen enemmisto puolelleen, ja koska kardinaalikollegio on yleensa paavikysymyksessa jakaantunut, on ennakkosuosikkien vaikea saada tarvittavaa kannatusta kasaan.
[1]
Erimieliset kardinaalit joutuvatkin usein etsimaan eri osapuolia tyydyttavia kompromissiehdokkaita.
[1]
Joissain tapauksissa ennakkosuosikki valitaan paaviksi. 1900- ja 2000-luvulla hallinneista paaveista esimerkiksi Eugenio Pacelli (
Pius XII
), Giovanni Battista Montini (
Paavali VI
) ja Joseph Ratzinger (
Benedictus XVI
) olivat ennakkosuosikkeja ennen konklaavia. Toisaalta konklaavit ovat usein paatyneet myos hyvinkin yllattaviin ehdokkaisiin. Esimerkkeja ovat muun muassa
vuoden 1958 konklaavissa
paaviksi kohonnut Angelo Roncalli (
Johannes XXIII
),
vuoden 1978 ensimmaisen konklaavin
valinta Albino Luciani (
Johannes Paavali I
) ja
vuoden 1978 toisen konklaavin
voittanut Karol Wojtyła (
Johannes Paavali II
).