Paolo Ia?vili

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paolo Ia?vili

Paolo Ia?vili ( georg. ????? ??????? , P'aolo Ia?vili , 29. kesakuuta 1894 22. heinakuuta 1937 ) oli georgialainen runoilija ja yksi georgialaisen symbolistisen liikkeen johtohahmoista. Neuvostoliiton aikana hanet pakotettiin sovinnaisuuteen ja hanen ystaviaan kuoli Stalinin vainoissa , mika vaikutti haneen syvasti. Ia?vili teki itsemurhan Georgian kirjailijaliiton rakennuksessa.

Ia?vili syntyi Kutaisissa Lansi-Georgiassa, joka kuului silloin Venajan keisarikuntaan . Han sai koulutuksensa Kutaisissa, Anapassa ja Pariisissa . Georgiaan Ia?vili palasi vuonna 1915, ja hanesta tuli yksi Siniset sarvet -symbolistiryhman perustajista ja ideologeista. Han toimitti myos kirjallisuuslehti Tsisperi qantsebia ("Siniset sarvet"). 1920-luvun alussa Ia?vili, "loistava, tyylikas, kultturelli ja viihdytava puhuja, eurooppalainen ja hyvannakoinen", kuten hanen laheinen ystavansa ja kaantajansa Boris Pasternak hanta kuvasi, [1] nousi georgialaisen symbolisminjalkeisen ja kokeellisen runouden johtajaksi. Hanen omistautumisensa mystiikalle ja "puhtaalle taiteelle" hiipui Neuvostoliiton ideologisessa paineessa 1920-luvun lopulla, kun georgian kirjallisuuden klassikot kaytannossa kiellettiin ja Georgian kirjailijaalymysto painostettiin alistumaan sosialistisille dogmille. Monet kirjailijat kaytannossa hiljennettiin, ja Ia?vilista tuli vesivoimainsinoori Valodia D?ikian suhdetoiminnan hoitaja. Kun Lavrenti Berija tuli valtaan, han palautti monia georgialaisia kirjailijoita takaisin hyvaksytyiksi yrittaessaan vetaa heidat neuvostoideologian piiriin. [2] Sosialismin istuttaminen entisiin symbolisteihin oli kivulias prosessi, mutta Ia?vili joutui lopulta sopeutumaan Neuvostoliiton doktriineihin, ja hanen runoudestaan tuli yha ideologisempaa. Berija jopa teki hanesta Transkaukasian SFNT :n keskuskomitean jasenen.

1930-luvun suurten puhdistusten huipulla han yritti epatoivoisesti pelastaa itsensa tunnustamalla "arvostelukyvyn hairionsa" ja toistamalla uskollisuuttaan Stalinille ja Berijalle. Han todisti ja hanen taytyi jopa osallistua julkisiin oikeudenkaynteihin, joissa useita hanen kumppaneitaan erotettiin kirjailijaliitosta, mika kaytannossa tuomitsi heidat kuolemaan. Berijan painostuksesta han leimasi ranskalaisen kirjailijan ja entisen ystavansa Andre Giden "petolliseksi, mustakasvoiseksi trotskilaiseksi rakiksi". Runoilija nujertui taysin, kun hanen ideaalinsa pettivat. Kun Berija vaati Ia?vilia joko tuomitsemaan elinikaisen ystavansa ja symbolistisen runoilijan Titsian Tabidzen tai joutumaan NKVD :n pidattamaksi ja kiduttamaksi, Ia?vili meni Georgian kirjailijaliiton rakennukseen ja ampui itsensa kuoliaaksi 22. heinakuuta 1937. [3] Liiton kokous hyvaksyi lauselman, jossa Ia?vilin sanottiin teeskennelleen kirjailijaa osallistuessaan maanpetturuuteen ja vakoiluun, ja etta hanen itsemurhansa oli "provokatiivinen teko, joka herattaa inhoa ja suuttumusta jokaisessa kunnollisten neuvostokirjailijoiden tapaamisessa". [4]

  • Mikaberidze, Aleksandre: Iashvili, Paolo georgianbiography.com . 2007. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 19.10.2007.
  • Rayfield, Donald: Pasternak and the Georgians. Irish Slavonic Studies , 1982, nro 3, s. 39?46.
  • Rayfiled, Donald: The Death of Paolo Iashvili. Slavonic and East European Review, 68 , 1990, nro 3, s. 631?64.
  1. Lang, David M.:  A Modern History of Georgia , s. 255. London: Weidenfeld and Nicolson, 1962.
  2. Rayfield, Donald:  The Literature of Georgia: A History: 2nd edition , s. 264. Routledge, 2000. ISBN 0-7007-1163-5 .
  3. Tarkhan-Mouravi, George: 70 years of Soviet Georgia rolfgross.dreamhosters.com . 19. tammikuuta 1997.
  4. Barnes, Christopher J.:  Boris Pasternak: A Literary Biography , s. 146. Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-52073-8 .