Palovaroitin on paloturvallisuuslaite, joka reagoi ilmassa olevaan savuun voimakkaalla halytysaanella tai valkehtivalla valolla. Useimmat varoittimet toimivat joko optisen tarkkailun tai ionisaation avulla tai molemmilla. Yleisesti kotitalouksissa kaytettavat palohalyttimet perustuvat tulipalossa syntyvien hiukkasten havaitsemiseen. Halytin voi perustua myos lammon , infrapunasateilyn tai palo kaasujen havaitsemiseen. Tavalliset palovaroittimet eivat tunnista hakaa (hiilimonoksidi). Markkinoilla on myos nestekaasun tunnistavia ja yhdistettyja palo-/hiilimonoksidi-varoittimia. Kuulovammaisille on saatavissa tarinalla ja valolla varustettuja palovaroittimia. Myos wasabin kayttoa palovaroittimissa on tutkittu Japanissa, koska sen sisaltamat allyyli-isotiosyanaatit arsyttavat aerosolimuodossa sieraimia ja varoittavat nukkuviakin henkiloita vaarasta. ^{[1] [2]}

Yleensa varoittimet toimivat samalla paristolla jopa kolme vuotta, mutta ne tulisi tarkastaa ainakin kerran vuodessa. Hyvana muistisaantona on tarkastaa paristojen kunto hatanumeropaivana 11.  helmikuuta (11.2.)

Palovaroitin on Suomessa pakollinen joka huoneistossa (myos kesaasunnoissa). ^[3] Kuitenkin vain noin kuudessa taloudessa kymmenesta on palovaroitin. Palovaroittimen hankkiminen, asentaminen ja toimintakunnosta huolehtiminen on asukkaan vastuulla.

Vuonna 2000 palovaroittimet saadettiin pakollisiksi pelastustoimilaissa. 1.2.2009 jalkeen rakennusluvan saaneilla asuinrakennuksilla tulee olla sahkoverkkoon kytketty palovaroitin, joka on akku- tai paristovarmennettu sahkokatkosten varalle. Palovaroittimia tulee olla jokaisessa kerroksessa vahintaan yksi alkavaa 60 m ² kohden. ^[4]

Havitettava palovaroitin on toimitettava asianmukaiseen keraykseen.

• Palovaroitin kiinnitetaan kattoon korkeimpaan kohtaan, koska savu nousee ensin katonrajaan.
• Varoitin on sijoitettava yli 50 cm:n paahan seinasta, nurkasta ja kattopalkista.
• Varoitinta ei tule asentaa esimerkiksi tuuletusikkunoiden tai koneellisen ilmanvaihdon tuloaukkojen laheisyyteen.
• Jos valvottavassa tilassa on koneellinen ilmanvaihto, on varoitin sijoitettava poistoilmaventtiilien laheisyyteen (ei tuloilmaventtiilin alueelle).
• Useampikerroksisessa asunnossa on asennettava joka kerrokseen vahintaan yksi palovaroitin.
• Palovaroitinta ei kannata asentaa keittioon, koska ruoanlaitosta syntyvat karyt voivat aiheuttaa turhan halytyksen.
• Suositeltavaa on, etta jokaisessa makuuhuoneessa ja kaikilla poistumisreiteilla on palovaroitin.
• Yhden palovaroittimen tehokas toiminnallinen alue kattaa noin 60 m².

Yleisesti hiukkasten havaitseminen palovaroittimessa perustuu sen sisaltamaan heikkoon, noin 40 kilobecquerelin amerikium -241 alfa-sateilylahteeseen. Alfasateily on ionisoivaa sateilya . Palovaroittimessa sateilylahteen lahella on pieni ilmarako, jossa oleva ilma ionisoituu sateilyn vaikutuksesta ja muuttuu heikosti sahkoa johtavaksi, minka vuoksi ilmaraon kautta kulkee heikko sahkovirta. Savu sisaltaa pienhiukkasia , jotka ilmarakoon kulkeutuessaan sitovat osan ilman ioneista, jolloin kammiossa kulkeva heikko sahkovirta hairiintyy. Pienhiukkasten vaikutuksesta virtaa kuljettavien ilma- ionien maara siis pienenee ja sahkonjohtavuus ilmaraossa laskee. Silloin palovaroitin laukaisee halytyksen.

On myos olemassa optisia palovaroittimia, jotka havaitsevat ("nakevat") savun sen sisaltaman noen ja muiden pienten ilmassa leijuvien partikkeleiden perusteella (ks. kuva oikealla). Naiden halyttimien pahin heikkous on herkkyys ilman epapuhtauksille, mista saattaa seurata aiheettomia halytyksia (Reagoi mm. sahkotupakasta tulevaan "savuun").

Ionisoiva palovaroitin reagoi optista palovaroitinta paremmin nopeasti leimahtavaan paloon, kuten esimerkiksi sahkopaloon. Tasta syysta suositellaan ionisoivia palovaroittimia asennettavaksi makuuhuoneisiin ja optisia palovaroittimia eteisiin ja muihin yleistiloihin, joissa ne havaitsevat hitaasti kytevasta palosta asuntoon leviavan savun. ^[5]

1960-luvulla kehitettiin lahinna korkeisiin tehdas- ja varastohalleihin tarkoitettu infrapunasateilya havaitseva palovaroitin (tyyppiesimerkki L M Ericssonin "Fireye"), joka halytti tulen muodostaman infrapunasateilyn perusteella.

Nykyaan harvinaiseksi kaynyt malli sisaltaa lamposulakkeen , jonka toiminta perustuu herkasti sulavaan juotosmetalliin, joka sulaessaan katkaisee jannitteen tai sahkovirran kulun, jolloin halytys aktivoituu. Sittemmin on kehitetty toisentyyppisia lampohalyttimia, joiden toiminta perustuu bimetallitermostaattiin .

Myos sprinklerit , joiden toiminta perustuu siihen, etta tulipalon kuumuus saa niiden lasikapselit rikkoutumaan ja laukaisemaan veden virtauksen, toimivat samalla halyttimina: sammutusaineen johtopaineen laskeminen suutinten auetessa aiheuttaa automaattisen halytyksen.

Pelastuslaitos saa usein vaaria palohalytyksia. Yleisimpia syita vaarille halytyksille ovat esimerkiksi vanhentuneet paristot, vesihoyry, poly, pakkanen, aerosolit ja ruuan kary.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta palovaroitin .

• STUK ? Mika on palovaroittimen toimintaperiaate? Mita sateilya se lahettaa?
• Tukes ? Pelastustoimen laitteiden maahantuojat ja valmistajat ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Paloilmoittimen suunnittelu- ja asennusohje ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Tukes ? Palovaroitin sahko- ja elektroniikkalaitteena ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Tukes ? Pelastustoimen laitteiden valmistajien ja maahantuojien yhteystietorekisteri ( Arkistoitu ? Internet Archive) (doc)
• Spek ? palovaroittimesta