Pakettiauto on auton korimalli , joka on suunniteltu kevyiden tavaroiden, pakettien, laitteiden seka muunlaisten pienten ja keskisuurten tavaroiden kuljettamiseen. Pakettiautojen yksi yleisimmista tarkoituksista on erilaisten huolto- ja palvelutoimien tavaroiden kuljetus ja sailytys. Avolavallisia pakettiautoja kutsutaan lava-autoiksi . Pakettiauton ohjaamoon mahtuu yleensa kuljettajan lisaksi yksi tai kaksi matkustajaa. Pakettiauton suurin sallittu kokonaismassa on lainsaadannon mukaan 3 500 kilogrammaa. ^{[1] [2]} Tata suuremmat ’pakettiautot’ luetaan kevytkuorma-autoiksi ja niiden kuljettamiseen vaaditaan C-luokan ajo-oikeus. Vuoden 2012 lopussa Suomen autokannasta 11 prosenttia oli pakettiautoja. ^[3]

Autovalmistajat ovat kehittaneet myos pienista henkiloautomalleistaan pakettiautoversiota, jolloin auton takapenkiston tila ja peraosa on kasvatettu pakettiautoluokitukselta vaadittaviin mittoihin. Esimerkkeja tallaisista versioinneista ovat muun muassa Opel Corsa Van ja Ford Fiesta Van . Henkiloauto on myos tietyin edellytyksin mahdollista muuttaa ja rekisteroida pakettiautoksi. Nain tehdaan lahinna verotuksellisista syista. Suomessa tunnettuja esimerkkeja ovat olleet niin sanotut piilofarmarit 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ja korotetulla katolla varustetut farmariautot 1980-luvulla. ^[4] Myos tila-auton voi tietyin edellytyksin muuttaa pakettiautoksi. Vastaavasti pakettiauto on saatettu versioida tai siita voidaan rakentaa pikkubussi , jolloin se rekisteroidaan matkustajapaikkojen maarasta riippuen henkilo- tai linja-autoksi . Henkiloauto voi maksimissaan olla rekisteroity kahdeksalle matkustajalle ja kuljettajalle ^[5] . Yleista on myos pakettiauton muuttaminen matkailuautosi . Matkailuauto on ”erikoistehtavaan valmistettu” M-luokan (henkiloauto / linja-auto) ajoneuvo. Uuden auton autoverosta vapautuminen edellyttaa vahintaan 2 500 kilogramman omamassaa, 1,85 metrin korkeutta majoitustilassa vahintaan 0,4 metrin leveydelta 1,3 metrin matkalla auton pituussuunnassa. Henkiloauton kayttovoimavero (’dieselvero’) laskee merkittavasti muutettaessa se matkailuautoksi. Muutoksen edellytyskset ovat edella mainittujen lisaksi tukevasti kiinnitetty majoitustilan lammitin, keittomahdollisuus, sailytystiloja, istuimia, makuusija (voidaan muodostaa penkeista) seka poyta, joka saa olla helposti poistettavissa. Tila-auton voi samoin edellytyksin muuttaa matkailuautoksi. Dieselkayttoisen tila-auton (henkiloauto) muuttaminen pienentaa ’tila-auton’ vuotuista kayttovoimaveroa. ^[6]

Euroopassa tunnettuja pakettiautomalleja ovat Ford Transit , Mercedes-Benz Vito , Toyota Hiace , Fiat Ducato , Volkswagen Transporter , Citroen Jumper seka Peugeot Expert ja Partner . Pohjois-Amerikassa kaytetympia ovat yhdysvaltalaiset raskaammat pakettiautot, kuten Chevrolet Express ja Ford Econoline .

Suomessa kaytossa olleiden pakettiautojen maarasta on vaikea saada tasmallisia tietoja ennen vuotta 1940, jolloin ne alettiin tilastoida moottoriajoneuvorekisterissa omana ryhmanaan. Vuonna 1922, jolloin autot maarattiin rekisteroitaviksi, pakettiautoja lienee ollut koko maassa 70?80 kappaletta. Lahes kaikki silloiset pakettiautot olivat saksalaisvalmisteisia. Siihenastisten tilastojen perusteella rajanveto pakettiautoista henkilo- ja kuorma-autoihin on ollut epamaaraista. Pakettiautokanta lahti kasvuun 1920-luvun aikana ja muuttui vuoteen 1939 mennessa kaytannossa kokonaan amerikkalaiseksi. ^[7]

Vuonna 1950 Suomessa oli rekisterissa hieman yli 3 000 pakettiautoa. Vuoteen 1959 mennessa pakettiautojen maara oli noussut lahes 20 000 kappaleeseen, mutta vain pieni osa niista oli ammattikaytossa, koska niita oli hankittu korvaamaan tuontisaannostelyn alaisina olleita henkiloautoja. Pakettiautojen tuontisaannostely purettiin vuonna 1957, mutta henkiloautojen osalta vasta vuonna 1962. Niin kutsutusta piilofarmarivillityksesta vuosina 1967?1971 kertoo se, etta vuoden 1969 lopussa rekisterissa oli 56 707 pakettiautoa, joista ammattikaytossa oli vain 1 218. 1950- ja 1960-luvulla pakettiautokanta muuttui valtaosaltaan eurooppalaiseksi ja suurimmat tuontimaat olivat Britannia , Lansi-Saksa ja Ranska . Japanilaiset pakettiautot saapuivat Suomeen 1960-luvun loppupuolella ja niiden osuus lahti ripeaan kasvuun 1970-luvun aikana. Dieselmoottori yleistyi pakettiautojen voimanlahteena 1970-luvulta lahtien. Tahan vaikutti toisaalta vuosien 1973?1974 oljykriisi , toisaalta moottoritekniikan kehittyminen laiskoina ja savuttavina pidettyjen dieselautojen tullessa suorituskykyisemmiksi ja vahapaastoisemmiksi. Vuonna 1986 enaa kolmannes Suomen pakettiautoista kulki bensiinilla. ^[8]

Suomessa tunnettuja pakettiautoja ovat olleet Citroen HY (1948?1981), Volkswagen Transporter (vuodesta 1950), Bedford CA (1952?1969) ja CF (1969?1987), Chevrolet Chevy Van (vuodesta 1964), Ford Transit (vuodesta 1965), Toyota Hiace (vuodesta 1973), Fiat Ducato (vuodesta 1981) ja Mercedes-Benz Sprinter (vuodesta 1995). ^[9]

Pakettiautot olivat Suomessa pitkaan vapaita vuonna 1958 saadetysta autoverosta , jolla puolestaan rasitettiin henkiloautojen ostajia. Pakettiautot katsottiin luonteeltaan hyotyajoneuvoiksi, joita hankittiin tavarankuljetukseen ja siten talouselamaa hyodyttamaan. Pakettiautoiksi rekisteroityjen farmariautojen tavaratilaan saatiin kuitenkin tietyin edellytyksin asentaa lisaistuimia ”tilapaista henkilokuljetusta varten”. Tama mahdollisuus poistui vuonna 1971 tehdyn lainmuutoksen nojalla. ^[10]

Vuonna 1971 maarattiin autoverosta vapaan avolavapakettiauton lavan vahimmaispituudeksi 150 senttimetria. Vuonna 1976 Korpivaara Oy toi Suomen markkinoille pienen Toyota Timangi -avolavapakettiauton, jonka lavan pituus ylitti juuri ja juuri kriittisen rajan ja jolle pystyttiin siksi jarjestamaan edullinen myyntihinta (12 850 markkaa). Timangin myynti kaytannossa loppui miltei alkuunsa, kun verovapaan pakettiauton lavan minimipituus korotettiin 185 senttimetriin jo kevaalla 1977. Myohemmin eraiden muiden pakettiautojen, kuten Moskvit? Elite Pickupin, lavaa pidennettiin sen verran, etta ne saatiin rekisteroidyiksi verovapaina. ^[11]

1980-luvun lopulla huomattiin, etta Suomessa kaytetty verovapaan pakettiauton tavaratilan mittaustapa mahdollisti farmariauton tavaratilan korottamisen suksiboksin tapaisella lisaosalla, joka yhdistettiin aukolla alkuperaiseen tavaratilaan. Talla tavoin hyvaksyttiin pakettiautoiksi esimerkiksi Citroen BX :n farmarimalli ja Mitsubishi Space Wagon . Myos suuri maara kookkaita amerikkalaisvalmisteisia farmariautoja saatiin rekisteroidyiksi pakettiautoina. Tama porsaanreika tukittiin vuonna 1990 tiukentamalla saannoksia tavaratilan mittaustavasta. Samalla kaikkein pienimpien pakettiautojen, kuten Suzuki Carryn ja Toyota Liteacen myynti Suomessa tyrehtyi. ^[12]

Uusien pakettiautojen verovapaus lakkautettiin kokonaan vuonna 1993. ^[13]

Pakettiauton ajoneuvokohtaiseksi nopeusrajoitukseksi maarattiin 70 km/h vuonna 1955. Vuoden 1965 alusta lahtien pakettiauton suurimmaksi sallituksi ajonopeudeksi tuli moottoritiella 80 km/h, muualla 70 km/h. Heinakuun 1968 alussa pakettiautojen ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus korotettiin 90 km/h:iin, mutta laskettiin 80 km/h:iin heinakuun 1973 alussa. ^[14] Vuonna 1988 saadettiin pakettiauton ajoneuvokohtaiseksi nopeusrajoitukseksi ilman peravaunua 100 km/h, mikali auto oli otettu kayttoon vuonna 1981 tai myohemmin ja sen omapaino oli enintaan 1 800 kilogrammaa, muutoin 80 km/h. ^[15]

Pakettiautojen valmistusta Suomessa on kokeiltu 1950-luvulta lahtien, mutta laajamittaiseen sarjatuotantoon ei ole toistaiseksi paadytty. 1950-luvulla Suomessa tehdyt pakettiautot olivat kokeiluluonteisesti koottuja ulkomaisia autoja, eika omaa suunnittelua juuri ollut. Tallaisia autoja olivat saksalaiseen DKW -pakettiautoon pohjautunut Donau ja brittilainen Trojan . ^[16]

Ensimmaiseksi suomalaiseksi pakettiautoksi on rekisteritilastoihin merkitty Valmetin Linnavuoren tehtaalla vuonna 1959 koottu Valmet PA -pakettiauto, jonka moottori ja voimansiirron komponentit olivat ulkomaisia, mutta kori Valmetin suunnittelijoiden kasialaa. Ulkonaoltaan auto muistutti saksalaista Ford Taunus Transitia . Valmiiden autojen maarasta ei ole taytta varmuutta, mutta rekisteritilastosta paatellen vain yksi auto valmistui. Auto oli Valmetin omassa kaytossa vuoteen 1964, jolloin se myytiin. ^[16]

Volkswagenin maahantuoja Wihuri valmisti Teijon tehtaalla Perniossa reilut 100 kappaletta Teijo-pakettiautoa vuosina 1975?1976. Vuosina 1990?1998 koottiin Jarvenpaassa Subaruun pohjautuvia sahkokayttoisia Elcat -pakettiautoja, joiden paakayttaja oli Posti . ^[17]

Tama artikkeli tai osio on keskenerainen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Merkinnan syy: historia puuttuu

• Korpela, Kari & Kalenoja, Hanna:  Paketti-, linja- ja kuorma-autokannan rakenne, energiankulutus ja paastot . Tampereen teknillinen korkeakoulu, liikenne- ja kuljetustekniikka, 1238?2108; 27. Tampere: Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1998. ISBN 952-15-0059-X . (suomeksi)
• Lehtomaki, Kirsti (toim.):  Pakettiraketit . Mobilia-vuosikirja 2016. Kangasala: Mobilia-saatio. ISBN 978-952-67739-4-0 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta pakettiautot Wikimedia Commonsissa