Paiutet
ovat
Pohjois-Amerikan alkuperaisasukkaita
. He kuuluivat alun perin
uto-asteekkilaiseen kielikuntaan
ja olivat laheista sukua muun muassa
shoshoneille
seka
uteille
.
Paiutet jakaantuivat historiallisella ajalla kahteen murteellisesti toisistaan eroavaan ryhmaan, jotka tunnettiin pohjoisina ja etelaisina paiuteina. Pohjoisen kansanhaara asui nykyisessa
Oregonissa
,
Idahossa
ja
Kalifornian
pohjoisosissa. Etelaiset ryhmat kansoittivat osia
Utahista
,
Nevadasta
ja
Arizonasta
.
[2]
Nykyaan suurin osa paiuteista asuu Nevadan, Idahon ja Kalifornian itaosan reservaateissa.
Paiutet elivat alkuaan
metsastyksella ja kerailylla
, mutta 1700-luvulla etelainen kansanosa omaksui
maanviljelyn
. Pohjoiset paiutet laajensivat metsastysmatkojaan vuoristosta
Suurten tasankojen
reunamille hevoskulttuurin myota.
1800-luvun puolivalissa tehdyt kultaloydot
Nevadassa
ja
Oregonissa
lisasivat pohjoisten paiutejen ja uudisasukkaiden valisia erimielisyyksia 1860-luvun aikana. Saman vuosikymmenen lopulla paiutet suostuivat asettumaan heille perustettuihin reservaatteihin. Oregonin paiutet osallistuivat sotiin Yhdysvaltoja vastaan viela 1870-luvun lopulla. Tuolloin kapinoitsijoiden puolelle asettunut paiute-paallikko Winnemuccan tytar
Sarah Winnemucca
vetosi hallitukseen heimotoveriensa auttamisessa. Myohemmin Sarah piti esitelmia eri puolilla Yhdysvaltoja ja tuli tunnetuksi intiaanien oikeuksien puolestapuhujana. Vuonna 1883 han kirjoitti kirjan
Life Among The Paiutes, Their Wrong and Claims
.
[3]
Vuonna 1889 paiutejen henkimies
Wovokan
kehittama ympyratanssi heratti suurta mielenkiintoa eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Kaukaisten intiaanikansojen lahettilaat tulivat tutustumaan tanssin sanomaan.
Kristinuskoon
nojaava ja kuolleitten henkiin heraamista ennustava tanssi muutti muotoaan kulkeutuessaan heimolta toiselle ja se tunnettiin paremmin nimella
henkitanssi
. Henkiliikkeen seurauksena syntyneet
Etela-Dakotan
valkoisen vaeston ja
lakota-intiaanien
erimielisyydet johtivat
Wounded Kneen veriloylyyn
joulukuussa 1890.
Paiutein suurimpana asutuskeskuksena toimiva
Pyramidjarven
reservaatti sijaitsee noin 50 kilometria koilliseen
Renon
kaupungista
Nevadassa
.
Liittovaltion hallitus
myonsi alueen paiuteille vuonna 1959. Reservaatin pinta-ala on 1922 km², josta neljasosa on veden peitossa. 1900-luvun aikana Pyramidjarven pinta laski 24 metria, ja koko vesisto uhkaa hiljalleen kuivua. Suurimpana syyna kuivumiseen on laheisten kaupunkien vedentarve.
[4]
Toistaiseksi jarvi takaa riittavan kalakannan. Reservaatin asukkaiden talous perustuu suurimmalta osalta kalastukseen, erilaisiin vuokratuloihin ja karjanhoitoon.
[5]
Muut paiutein reservaateista sijaitsevat
Kaliforniassa
,
Idahossa
,
Arizonassa
,
Utahissa
ja
Oregonissa
. Osan reservaateista paiutet jakavat yhdessa
shoshonien
kanssa. Jonkun verran paiuteja asuu myos hajallaan reservaattien ulkopuolella. Varsinkin Utahien paiutejen terveydenhoito ja koulutus ovat parantuneet huomattavasti 20 viimeisen vuoden aikana. Sadat nuoret opiskelevat julkisissa kouluissa reservaattinsa ulkopuolella ja yha useammat ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon.
[6]
Jotkut paiute-heimot ovat tarkkoja syntyperastaan ja vaativat, etta yhteisoon kuuluvien suonissa on virrattava ainakin puolet heimoverta.
[7]
- Andersson, Rani-Henrik & Henriksson, Markku:
Intiaanit: Pohjois-Amerikan alkuperaiskansojen historia
. Helsinki: Gaudeamus, 2010.
ISBN 978-952-495-162-3
.
- Holt, Ronald:
Beneath These Red Cliffs: An Ethnohistory of the Utah Paiutes
. Utah State Univ Press, 2006.
ISBN 978-0874216370
.
(englanniksi)
- Virrankoski, Pentti:
Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit: Intiaanikansojen kulttuuri ja historia Rio Grandelta Yukonjoelle
. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 605. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994.
ISBN 951-662-536-3
.
- Waldman, Carl:
Encyclopedia of Indian Tribes
. Checkmark Book, 2006.
ISBN 978-0816062744
.
(englanniksi)