Painoasiain ylihallitus oli vuosina 1865?1919 toiminut suomalainen keskusvirasto, joka valvoi ennakkosensuuria Suomessa . Sen edeltaja oli vuosina 1828?1865 toiminut Sensuuriylihallitus .

Viraston tehtava oli ennaltaehkaista kielletyn tai sopimattoman materiaalin julkaiseminen ennakkotarkistamalla kaikki Suomessa julkaistu tai maahan tuotu kirjallisuus seka valvomalla kirjastoja ja kirjakauppoja . Silla oli painoasiamiehia eli sensoreita kaikissa kaupungeissa, joissa sijaitsi kirjapainoja tai joissa julkaistiin sanomalehtia. Kaikkeen julkaisutoimintaan seka kirjakauppojen ja -painojen perustamiseen tuli pyytaa Painoasiain ylihallituksen lupa, ja se myos rankaisi mahdollisista rikkomuksista.

Ennakkosensuuri ei koskenut tieteellisia tai virallisluontoisia julkaisuja eika viitta painoarkkia laajempia teoksia, mutta niita voitiin asettaa julkaisukieltoon jalkeenpain, jos niiden sisalto osoittautui sopimattomaksi. ^[1]

Painoylihallituksen valtuuksia supistettiin vuonna 1891 siirtamalla uusien julkaisulupien myontaminen Suomen kenraalikuvernoorille . Jo vuodesta 1885 alkaen kenraalikuvernoorilla oli ollut oikeus lakkauttaa sanomalehtia. Vuonna 1899 kenraalikuvernoori Nikolai Bobrikov perusti lisaksi painoylihallituksen rinnalle ”sensuurikomiteana” tunnetun neuvottelukunnan, jonka oli maara tarkistaa sensuuriviranomaisten sallimia julkaisuja, silla Bobrikovin mielesta suomalaiset sensorit olivat liian sallivia. Bobrikovin kautena sensuurikomitea tosiasiassa johti sensuuria Suomessa. ^[1]

Ennakkosensuuri oli Suomessa lakkautettuna vuodet 1865?1867, mutta kaynnistyttyaan uudelleen se kuului Painoasiain ylihallituksen valvontaan. Vuoden 1919 painovapauslaki kielsi ennakkosensuurin lopullisesti, jolloin viraston toiminta paattyi ja painovapauden valvonta siirtyi oikeusministeriolle .

^[2]

• Tietoa painoasiain ylihallitukseen liittyvista lahteista (Arkistolaitos)
• Raimo Savolainen: Keskusvirastolinnakkeista virastoarmeijaksi: Senaatin ja valtioneuvoston alainen keskushallinto Suomessa 1809?1995 . Edita, Helsinki 1996.