Otto von Habsburg
Oliver Markin ottama valokuva Otto von Habsburgista vuodelta 2006.
Syntynyt	20. marraskuuta 1912 Wartholzin linna , Reichenau an der Rax , Itavalta-Unkari
Kuollut	4. heinakuuta 2011  (98 vuotta) Pocking , Baijeri , Saksa
Hautapaikka	Keisarillinen krypta (ruumis) Pannonhalman benediktiiniluostari (sydan)
Puoliso	Regina von Habsburg
Lapset	Andrea Monika Michaela Gabriela Walburga Karl Georg
Koko nimi	Franz Joseph Otto Robert Maria Anton Karl Max Heinrich Sixtus Xavier Felix Renatus Ludwig Gaetan Pius Ignatius von Habsburg
Suku	Habsburg
Isa	Kaarle I
Aiti	Zita von Bourbon-Parma
Uskonto	roomalaiskatolinen
Ammatti	kirjailija, poliitikko
Nimikirjoitus

Franz Joseph Otto Robert Maria Anton Karl Max Heinrich Sixtus Xavier Felix Renatus Ludwig Gaetan Pius Ignatius von Habsburg ^[1] ( 20. marraskuuta 1912 ? 4. heinakuuta 2011 ^[2] ) eli Itavallan arkkiherttua Otto oli Itavalta-Unkarin viimeinen kruununprinssi, Habsburgien keisarihuoneen paamies vuosina 1922?2007 ja Euroopan parlamentin jasen .

Hanen keisarillinen ja kuninkaallinen korkeutensa; Itavallan keisarillinen prinssi; Unkarin, Kroatian ja Boomin kuninkaallinen prinssi Otto von Habsburg oli Itavallan viimeisen keisarin ja Unkarin viimeisen kuninkaan Kaarle I:n ja Zita von Bourbon-Parman vanhin poika. Itavallan keisarikunta lakkautettiin vuonna 1918 ja Unkarin kuningaskunta ensin vuonna 1918 ja uudestaan 1946. Tasta lahtien Otto von Habsburg itse, hanen sukunsa ja itavaltalaiset legitimistit pitivat hanta laillisena kuningas-keisarina. ^[3]

Otto von Habsburg oli aktiivinen vaikuttaja eurooppalaisessa politiikassa 1930-luvulta alkaen. Hanet tultiin tuntemaan Habsburgien restauraation kannattajana, Euroopan integraation edistajana seka tiukkana natsismin ja kommunismin vastustaja.

Otto von Habsburg puhui sujuvasti saksaa , unkaria , kroaattia , englantia , espanjaa , ranskaa ja latinaa . Hanen aitinsa Zita von Bourbon-Parma opetti pojalleen useita kielia, jotta han voisi myohemmin elamassaan hallita eri maita. ^{[4] [5]} Elamansa aikana Habsburg hyodynsi kielitaitoaan kirjoittamalla noin 40 kirjaa saksaksi, unkariksi, ranskaksi ja espanjaksi. ^[6] Vaikka hanesta tuli vuonna 1918 kansalaisuudeton, oli Otolla kuollessaan Saksan , Itavallan , Unkarin ja Kroatian kansalaisuudet. ^{[7] [8]} Lisaksi hanella oli Monacon, Maltan ja Espanjan passit.

Otto von Habsburg syntyi 20. marraskuuta 1912 Villa Wartholzin keisarillisessa kartanossa Reichenau an der Raxissa , Ala-Itavallan osavaltiossa, Itavallassa . 25. marraskuuta 1912 hanet kastettiin. Wienin arkkipiispa, kardinaali Franz Xaver Nagl toimi kastajana. Hanen kummisetansa oli keisari Frans Joosef I , jota edusti arkkiherttua Frans Ferdinand . Hanen kummitadinsa oli Maria Antonia de Braganza, hanen isoaitinsa aidin puolelta. ^[9] Hanella oli viisi nuorempaa sisarusta.

Oton isa, arkkiherttua Kaarle I nousi valtaistuimelle marraskuussa 1916, jolloin Otosta tuli Itavallan, Unkarin ja Boomin kruununprinssi.

Itavallan parlamentti valitsi uuden kanslerin Saksalaiselle Itavallalle ( Republik Deutschosterreich ) 30. lokakuuta 1918. Unkarissa kaynnistyi seuraavana paivana, 31. lokakuuta 1918 sosiaalidemokraattien johtama krysanteemivallankumous . Kaarle I luopui vallankumouksen pakottamana valtaistuimestaan 11. marraskuuta 1918 ja muutamaa paivaa myohemmin Itavalta julistautui itsenaiseksi tasavallaksi. Unkari seurasi perassa ja julistautui Unkarin demokraattiseksi tasavallaksi 16. marraskuuta 1918.

Kaarle I:n luovuttua valtaistuimestaan marraskuussa 1918 joutui Habsburgien keisariperhe lahtemaan maanpakoon Madeiralle . ^[3] Otto oli 5-vuotias, kun perhe joutui maanpakoon. Samalla Otosta tuli valtioton henkilo . Han kasvoi paaasiassa Espanjassa .

Maanpaosta huolimatta Oton aiti, vakaumuksellinen katolilainen Zita von Bourbon-Parma kasvatti hanesta kunnollista katolilaista hallitsijaa. Hanet kasvatettiin Itavalta-Unkarin aikaisempien kruununperillisien tavoin.

Vaikka Unkari palautettiin monarkiaksi 1. maaliskuuta 1920, ei Kaarle I saanut takaisin valtionpaamiehen asemaansa, vaan amiraali Miklos Horthy hallitsi valtionhoitajana vuoteen 1944 asti.

Kun Kaarle I kuoli vuonna 1922, tuli Otosta kruununperillinen. Itavallan hallitus kuitenkin kielsi Habsburgien keisarisuvun paluun maahan ja takavarikoi suvun maaomistukset ja omaisuuden. Kaarle I on julistettu katolisessa kirkossa autuaaksi ja keisarinna Zitan autuaaksi julistamisen prosessi on kaynnissa.

Ollessaan maanpaossa Otto von Habsburg asui Madeiran ja Espanjan lisaksi Sveitsissa, Belgiassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Han asui 1930-luvulla Belgiassa , jossa han opiskeli yliopistossa . Han arvosteli natsi-Saksan vuonna 1938 suorittamaa Itavallan miehittamista eli Anschlussia . Saksan miehitettya Belgian vuonna 1940 han pakeni Ranskaan , ja kun Ranskakin miehitettiin, han siirtyi Portugaliin. Vuonna 1954 han asettui aloilleen Saksan Baijeriin, Villa Austria -kartanoonsa, jossa asui kuolemaansa asti. Han luopui Itavallan kruunun tavoittelusta vuonna 1961 hakiessaan Itavallan kansalaisuutta. ^[10] Han anoi muutto-oikeutta Itavaltaan ja paasi vierailemaan synnyinmaassaan vuonna 1966, josta lahtien han asui Baijerissa Pockingissa .

Otto von Habsburg avioitui vuonna 1951 prinsessa Regina Helene Elisabet Margarete von Sachsen-Meiningenin (1925?2010) kanssa. Heille syntyivat lapset:

• Andreas Maria, Itavallan arkkiherttuatar (s. 1953), avioitui vuonna 1977 Neippergin kreivi Karl Eugenin (s. 1951) kanssa ja heille syntyi viisi lasta: Philipp (s. 1978), Benedikt (s. 1980), Dominik (s. 1981), Maria Hemma (s. 1983) ja Catharina (s. 1986) ^[11]
• Monica Maria Roberta Antonia Raphaela, Itavallan arkkiherttuatar (s. 1954), avioitui vuonna 1980 Santangelon herttuan, Luis Maria Gonzago de Casanova-Cardenas y Baronin (s. 1950) kanssa ja heille syntyi viisi lasta: Baltasar de Casanova y Habsburgo-Lorena (s. 1981), Gabriel de Casanova y Habsburgo-Lorena (s. 1983), Rafael de Casanova y Habsburgo-Lorena (s. 1986) ja Santiago de Casanova y Habsburgo-Lorena (s. 1993)
• Michaela Maria Madelaine Kiliana Elisabet, Itavallan arkkiherttuatar (s. 1954), 1. avioliitto vuonna 1984 Eric Alba Teran d'Antin, avioero vuonna 1994. Heille syntyivat lapset: Marc Juan Teran d'Antin (s. 1984), Carla Teran d'Antin (s. 1987) ja Justin Christopher Teran d'Antin (s. 1989) 2. avioliitto vuonna 1994 Kageneckin kreivi Hubertus Joseph Alphonse Carl Michael Marian kanssa.
• Gabriella, Itavallan arkkiherttuatar (s. 1956), avioitui vuonna 1978 Christian Meisterin kanssa. Heille syntyivat lapset: Severin Meister (s. 1981), Lioba Meister (s. 1983) ja Alene Meister (s.1986)

• Walburga Maria Franziska Helene Elisabet, Itavallan arkkiherttuatar (s. 1958), avioitui vuonna 1992 kreivi Axel Archibald Douglasin kanssa. Heille syntyi kreivi Moritz Douglas (s. 1994)

• Karl Thomas Robert Maria Franziskus Georg Bahnam , Itavallan arkkiherttua (s. 1961), avioitui vuonna 1993 paronitar Franziska Anne Dolores von Thyssen-Bornemiszan (s. 1958) kanssa. Heille syntyivat lapset: Eleonore Jelena Maria del Pilar Iona, Itavallan arkkiherttuatar (s. 1994); Ferdinand, Itavallan arkkiherttua (s. 1997) ja Gloria, Itavallan arkkiherttuatar (s. 1999)

• Paul George Maria Joseph Dominikus, Itavallan arkkiherttua (s. 1964), avioitui vuonna 1997 Oldenburgin herttuatar Eilika Helene Jutta Clementine von Holstein-Gottorpin (s. 1972) kanssa. Heille syntyivat lapset: Zsofia, Itavallan arkkiherttuatar (s. 2001): Ildiko, Itavallan arkkiherttuatar (s. 2002) ja Karoly Konstantin, Itavallan arkkiherttua (s. 2004) ^{[12] [13]}

Otto von Habsburg toimi Kansainvalisen Paneurooppalaisen Unionin varapuheenjohtajana vuosina 1957?1973 ja puheenjohtajana vuosina 1973?2004. Vuonna 1961 Espanjan valtionhoitaja, El Caudillo ja generalissimo Francisco Franco tarjosi Otto von Habsburgille Espanjan kruunua. Habsburg kieltaytyi kruunusta vedoten siihen, ettei Habsburg-suku ollut hallinnut kyseista kruunua sitten 1600-luvun alun, ja suositteli kuninkaaksi sen sijaan Bourbon-suvun Juan Carlos de Borbonia . ^[14]

Von Habsburg toimi Euroopan parlamentin jasenena ( kristillissosiaali ) vuosina 1979?1999. ^[14] Euroopan parlamentissa Otto von Habsburg edusti rautaesiripun takana olleita Ita-Euroopan maita. Hanella oli keskeinen rooli vuoden 1989 vallankumouksessa paneurooppalaisen piknikin jarjestajana. Myohemmin han tuki vahvasti Ita-Euroopan maiden EU-jasenyytta. ^[15] Tunnustettuna intellektuellina han julkaisi useita politiikkaa ja historiaa kasittelevia teoksia. Hanta on kuvailtu yhdeksi ”eurooppalaisen idean ja Euroopan integraation arkkitehdeista” yhdessa Robert Schumanin , Konrad Adenauerin ja Alcide De Gasperin kanssa. ^[16]

Sukulaisten mukaan arkkiherttua kuoli vuonna 2011 Starnbergjarvella sijaitsevalla huvilallaan rauhallisesti. ^[2] Arkkiherttuan viimeisen toiveen mukaisesti hanen ruumiinsa on haudattu Itavaltaan Keisarilliseen kryptaan , mutta hanen sydamensa haudattiin Pannonhalman benediktiiniluostariin , joka sijaitsee Unkarissa. ^[17]

Otto von Habsburgilla oli kaikkiaan neljan valtion kansalaisuus : syntyperaisesti Itavallan, Unkarin ja Kroatian seka vuodesta 1978 Saksan. Han haki Unkarin kansalaisuutensa palauttamista jo 1980-luvun lopulla, mutta sai sen vasta kommunistihallinnon romahdettua. ^[10]

Arkkiherttuaa pidettiin huumorimiehena: eraan kertomuksen han ihmetteli taksissa Wienin tavallista vilkkaampaa liikennetta. Taksikuski kertoi, etta kaupungissa oli alkamassa jalkapallo-ottelu, ja arkkiherttuan kysyessa, ketka siina pelaavat, taksikuski vastasi " Itavalta?Unkari ". Arkkiherttuan kerrotaan vastanneen tahan vitsikkaasti: "Keta vastaan?" ^[2]

Otto von Habsburgin (Itavallassa laillisesti Otto Habsburg-Lothringen ) vanhin poika Karl Habsburg-Lothringen on itavaltalainen poliitikko .

• Kultainen talja
• Pyhan Tapanin ritarikunta
• Leopoldin ritarikunta

Lahde: ^[18]

Lahde: ^[18]

Otto von Habsburg oli myos lukuisten kaupunkien kunniakansalainen. Naista suurin osa sijaitsi entisen itavalta-Unkarin alueella. ^[21]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto von Habsburg Wikimedia Commonsissa

• Otto von Habsburg Euroopan parlamentin jasenet . Euroopan parlamentti.
• Muistot ? Otto von Habsburg Helsingin Sanomat . 16.7.2011. Viitattu 2.10.2020.
• Arkkiherttua muuttaa alaa , Kuva, 20.07.1938, nro 15, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Itavallan viimeiset paivat. Arkkiherttua Otto pyysi Schuschniggia luovuttamaan hanelle kanslerinviran. Kruununtavoittelijan kirje liittokanslerille , Helsingin Sanomat, 15.01.1939, nro 13, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Japani T?ekki Australia Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Henkilot Deutsche Biographie Trove MEP-hakemisto Muut Europeana SNAC IdRef