Otto von Guericke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Otto von Guericke
Henkilotiedot
Syntynyt 30. marraskuuta 1602
Magdeburg
Kuollut 21. toukokuuta 1686
Hampuri
Koulutus ja ura
Tutkimusalue Fysiikka
Tunnetut tyot Tyhjiopumppu

Otto von Guericke ( 30. marraskuuta 1602 Magdeburg ? 21. toukokuuta 1686 Hampuri ) oli saksalainen valtiomies, fyysikko ja insinoori . [1] Han kehitti tyhjiopumppua ja oli varhaisia sahkoilmioiden tutkijoita.

Guericke opiskeli Leydenin yliopistossa lakia ja matematiikkaa. 1627 han aloitti poliittisen uransa Magdeburgissa, mutta joutui pakenemaan 30-vuotisen sodan aikana Ruotsiin, jossa palveli insinoorina Kustaa II Aadolfin armeijassa. Guericke palasi sodan jalkeen Magdeburgiin, ja vuonna 1646 hanet valittiin kaupungin pormestariksi. Han toimi pormestarina 35 vuotta ja poliittisen uransa ohella tutki fysikaalisia ilmioita ja rakensi kojeita.

Guericke oli tutustunut Gilbertin luonnonfilosofisiin teoksiin. Han kiinnostui erityisesti tyhjioon liittyvista selityksista. Vuonna 1650 Guericke kehitti tiettavasti ensimmaisen toimivan tyhjiopumpun. Pumpulla han jarjesti kokeita, jossa tyhjioon viedyt kynttilat sammuivat, hiiret kuolivat ja aani vaimeni. [2] Vuonna 1654 jarjesti kuuluisaksi tulleen demonstraation, jossa kaksi pallonpuolikasta oli asetettu vastakkain ja niiden valille oli muodostettu tyhjio. Pallonpuolikkaita ei saatu erotettua toisistaan edes kuudentoista hevosen voimilla. [3]

Gilbertin tutkimus magnetismin ja kappaleiden ominaisuuksien osalta sai Guericken valmistamaan keinotekoisen pallon, jonka han yritti saada vastaamaan maapalloa koostumukseltaan. Kokeella oli tarkoitus koettaa Gilbertin teoriaa taivaankappaleiden magneettisesta voimasta pysya taivaalla. Guericke kiinnostui kuitenkin toisesta seikasta, hanen tekemansa pallo sinkoili kipinoita, kun sita hieroi kuivalla kadella. Han paatti valmistaa uuden pallon, talla kertaa puhtaasta rikista. Rikkipallolla ilmio voimistui, ja silla saatettiin tehda monia sahkokenttiin liittyvia kokeita, joita Guericke ei kuitenkaan pystynyt selittamaan.

Kokeissaan rikkipallon kanssa Guericke kaytti hoyhenia, lehtia ja muita pienia kappaleita seka pellavalankaa. Han totesi pallon tuottaman veto- tai karkotusvoiman siirtyvan lankaa pitkin. Nain Guericke oli huomaamattaan keksinyt ensimmaisen johtimen . Havaintojaan han ei kuitenkaan osannut hyodyntaa eika antaa niille luotettavaa selitysta.

Guericke kirjoitti kokeistaan kirjan Experimenta Nova Magdeburgica de Vacuo Spacio , joka ilmestyi 1672. Kirja kasittelee seka tyhjioon etta staattiseen sahkoon liittyvia havaintoja. Kirja sai laajaa huomiota aikanaan, ja rikkipallokokeita toistettiin. Francis Hauksbee kehitti rikkipalloa edelleen.

  1. Lindell, Ismo:  Sahkon pitka historia , s. 40?43. "Guericke". Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0 .
  2. Hudson, John:  Suurin tiede ? kemian historia , s. 74. Suomentanut Kimmo Pietilainen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5 .
  3. Kolumbus, Poikien vuosikirja 1967?1968 , s. 85?88. Suomentanut Pentti Jotuni, Reino Tuokko, L. Sneck. WSOY, 1967.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]