Tama artikkeli kasittelee professoria. RKP:n poliitikosta kerrotaan artikkelissa
Otto Andersson (kansanedustaja)
ja SDP:n poliitikosta artikkelissa
Otto Andersson (kansanedustaja, 1881?1925)
.
Otto Emanuel Andersson
(
27. huhtikuuta
1879
Vardo
?
27. joulukuuta
1969
Turku
) oli suomalainen
etnomusikologi
ja
kansatieteilija
,
Abo Akademin
professori (1926?1946).
[1]
Otto Andersson syntyi
Ahvenanmaalla
Vardossa. Hanen vanhempansa olivat talollisia, ja isa Anders Otto Andersson oli
herastuomari
. Otto Andersson opiskeli Ahvenanmaan kansankorkeakoulussa
Jomalassa
vuosina 1895?1896 ja suoritti kanttori-urkurin tutkinnon Turussa vuonna 1900. Taman jalkeen han muutti
Helsinkiin
opiskelemaan
Helsingin musiikkiopistoon
. Andersson ei ollut suorittanut ylioppilastutkintoa, mutta han sai
erivapauden
perusteella opiskella
Helsingin yliopistossa
musiikkitiedetta
ja
kansanrunoudentutkimusta
.
Andersson teki useita keruumatkoja
Svenska litteratursallskapetin
apurahalla ja tallensi kansansavelmia ruotsinkielisilla seuduilla Suomessa ja Virossa vuosina 1902?1907. Han oli perustamassa kotiseutuyhdistys
Bragea
mm.
Martin Wegeliuksen
kanssa ja toimi sen puheenjohtajana ja kuoronjohtajana 1906?1926. Yhdistys vaalii kansanperinnetta, ja Andersson perusti yhdistyksen
fonografiarkiston
ja aanitti lauluja ja soitinsavelmia. Hanella oli keskeinen osa suomenruotsalaisessa kulttuuritoiminnassa kuoronjohtajana, sovittajana ja toimihenkilona. Han julkaisi runsaasti kirjoituksia suomenruotsalaisesta kansanperinteesta ja Suomen musiikinhistoriasta (erityisesti 1800-luvusta) ja savelsi motetteja ja romansseja.
Andersson oli myos kiistanalainen hahmo.
Ensimmaisen maailmansodan
jalkeen han vastusti
Ahvenanmaan liittamista Ruotsiin
,mika suututti monta ahvenanmaalaista. Kiistaa aiheutti myos hanen myohaisempi myonteinen suhtautuminen
natsi-Saksaan
.
[2]
Andersson valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1915 ja tohtoriksi vuonna 1923 vaitoskirjallaan
Strakharpan: En studie i nordisk instrumenthistoria
; aineena oli
jouhikko
.
Vuonna 1926 Andersson nimitettiin Abo Akademin musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professoriksi. Han toimi myos yliopiston rehtorina vuodet 1929?1936.
[3]
Han kerasi musiikinhistoriallisia kokoelmia, joiden ymparille perustettiin vuonna 1949 Turun
Sibelius-museo
. Han toimitti useita osia kokoomateokseen
Finlands svenska folkdiktning
. Han aloitti 1950-luvulla myos
Jean Sibeliuksen
elamakerran, mutta hanke ei valmistunut.
[2]
- Johan Josef Pippingskold och musiklivet i Abo 1808?1827
, 1921
- Strakharpan: en studie i nordisk instrumenthistoria
, 1923
- Nuori Pacius ja Helsingin musiikkielama 1830-luvulla
, 1938
- Johanna von Schoultz
, 1939
- Turun Soitannollinen Seura 1790?1808
, 1940
- Finlandsvenska musikfester under femtio ar
, 1947
- Brevvaxling mellan J. J. Pippingskold och J. H. Schroder 1819?1828
, 1953
- Jean Sibelius Amerikassa
, 1955
- Haggman, Ann-Mari: ”Otto Andersson”,
Kansanmusiikki
, s. 451?453. Toimittaneet Anneli Asplund ym. Helsinki: WSOY, 2006.
ISBN 951-0-27708-8
.
- ↑
Otavan Iso Musiikkitietosanakirja
1, s. 120. Otava, Helsinki 1978.
ISBN 951-1-02381-0
- ↑
a
b
Hallsten, Annika: Otto Andersson var folkbildare via folkmusik.
Hufvudstadsbladet
, 11.7.2018, s. 20?21.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
Ellonen, Leena (toim.):
Suomen professorit 1640?2007
, s. 60. Helsinki: Professoriliitto, 2008.
ISBN 978-952-99281-1-8
.
- Andersson, Matts:
Farbror Otto: Over bygden skiner sol
. Helsingfors: Arap Group, 2018.
ISBN 978-952-94-0445-2
.
- Dahlstrom, Fabian: ”Andersson, Otto (1879?1969)”,
Suomen kansallisbiografia, osa 1
, s. 299?301. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003.
ISBN 951-746-442-8
.
Teoksen verkkoversio
.
- Nyqvist, Niklas:
Fran bondson till folkmusikikon: Otto Andersson och formandet av ”finlandssvensk folkmusik”
. Diss. Abo: Abo Akademis forlag, 2007.
ISBN 978-951-765-374-9
.
Teoksen verkkoversio
.
- Andersson, Otto
hakuteoksessa
Uppslagsverket Finland
(2012).
(ruotsiksi)
- Otto Andersson
(
Arkistoitu
? Internet Archive) kokoelmassa
Finlands svenska folkdiktning
. Svenska litteratursallskapet i Finland.
(ruotsiksi)
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|