|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Soitinnus
(myos
instrumentaatio
,
orkestrointi
,
orkestraatio
) on
musiikkitermi
, joka tarkoittaa
savellyksen
aanten jakamista eri
soittimille
. Se on saveltamistyon viimeinen luomisvaihe, jossa teos sovitetaan tietynlaisen
orkesterin
soitettavaksi. Soitinnuksen avulla voidaan vaikuttaa orkesterin tuottaman aanen
variin
ja lapikuultavuuteen, eri soitinryhmien yhteissoiton piirteisiin ja soinnin tasapaino-ongelmiin.
Soitinnus vaatii saveltajalta soitinten teknisten ja soinnillisten ominaisuuksien tarkkaa tuntemusta. Naita ovat muun muassa tietyn soittimen
aaniala
ja sointivari, soittotekniikan kuten hengityksen ja nappailyn tuomat rajoitukset, tehosteiden kuten
pizzicaton
ja
glissandon
mahdollisuus seka soitinten
nuotinnoskaytannot
. Joskus soitinnus (instrumentaatio) ja orkestraatio kasitetaan erillisiksi termeiksi; talloin soitinnus kasittelee yksittaiselle soittimelle kirjoitettavan musiikin tekniikoita ja orkestraatio taman lisaksi orkesterin tasapainoon ja kokonaissointiin liittyvat seikat.
Soitinnus juontaa juurensa 1400-luvulle, jolloin eraat soitinyhtyeet oli jaettu kahteen ryhmaan:
musica alta
(’aanekas soitto’) sisalsi esimerkiksi vaskipuhaltimet ja patarummut ja
musica bassa
(’hiljainen soitto’) taas puupuhaltimet ja jousisoittimet. Sita ennen yhtyeissa oli yleensa tyydytty soittamaan niilla soittimilla, joita kulloinkin oli tarjolla. Saveltajat alkoivat merkita nuotteihin soitinnusohjeita
varhaisbarokin
aikana 1500-luvun lopulla. Barokin aikana syntyi myos
concerto grosso
, jossa merkittavaa oli eri soitinryhmien valinen vastakohtaisuus.
Klassismin
aikana soitinnuksen tuli olla tyylikasta, mika osaltaan antoi leimansa aikakauden musiikkiin.
Romantiikan
koittaessa
Ludwig van Beethoven
lisasi soitinnuksessaan orkesterin sointiin voimaa ja raakuutta. Soitinten ja sita kautta sinfoniaorkesterin kehittyessa saveltajat saivat soitinnukseensa runsaasti uusia mahdollisuuksia. Muita tunnettuja orkestroijia ovat olleet esimerkiksi
Hector Berlioz
,
Franz Liszt
,
Richard Wagner
,
Nikolai Rimski-Korsakov
,
Richard Strauss
,
Gustav Mahler
ja
Maurice Ravel
.