Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Soitinnus (myos instrumentaatio , orkestrointi , orkestraatio ) on musiikkitermi , joka tarkoittaa savellyksen aanten jakamista eri soittimille . Se on saveltamistyon viimeinen luomisvaihe, jossa teos sovitetaan tietynlaisen orkesterin soitettavaksi. Soitinnuksen avulla voidaan vaikuttaa orkesterin tuottaman aanen variin ja lapikuultavuuteen, eri soitinryhmien yhteissoiton piirteisiin ja soinnin tasapaino-ongelmiin.

Soitinnus vaatii saveltajalta soitinten teknisten ja soinnillisten ominaisuuksien tarkkaa tuntemusta. Naita ovat muun muassa tietyn soittimen aaniala ja sointivari, soittotekniikan kuten hengityksen ja nappailyn tuomat rajoitukset, tehosteiden kuten pizzicaton ja glissandon mahdollisuus seka soitinten nuotinnoskaytannot . Joskus soitinnus (instrumentaatio) ja orkestraatio kasitetaan erillisiksi termeiksi; talloin soitinnus kasittelee yksittaiselle soittimelle kirjoitettavan musiikin tekniikoita ja orkestraatio taman lisaksi orkesterin tasapainoon ja kokonaissointiin liittyvat seikat.

Soitinnus juontaa juurensa 1400-luvulle, jolloin eraat soitinyhtyeet oli jaettu kahteen ryhmaan: musica alta (’aanekas soitto’) sisalsi esimerkiksi vaskipuhaltimet ja patarummut ja musica bassa (’hiljainen soitto’) taas puupuhaltimet ja jousisoittimet. Sita ennen yhtyeissa oli yleensa tyydytty soittamaan niilla soittimilla, joita kulloinkin oli tarjolla. Saveltajat alkoivat merkita nuotteihin soitinnusohjeita varhaisbarokin aikana 1500-luvun lopulla. Barokin aikana syntyi myos concerto grosso , jossa merkittavaa oli eri soitinryhmien valinen vastakohtaisuus. Klassismin aikana soitinnuksen tuli olla tyylikasta, mika osaltaan antoi leimansa aikakauden musiikkiin. Romantiikan koittaessa Ludwig van Beethoven lisasi soitinnuksessaan orkesterin sointiin voimaa ja raakuutta. Soitinten ja sita kautta sinfoniaorkesterin kehittyessa saveltajat saivat soitinnukseensa runsaasti uusia mahdollisuuksia. Muita tunnettuja orkestroijia ovat olleet esimerkiksi Hector Berlioz , Franz Liszt , Richard Wagner , Nikolai Rimski-Korsakov , Richard Strauss , Gustav Mahler ja Maurice Ravel .