Optinen levy
on tallennusvaline, jota luetaan valon heijastumisen avulla. Levylla on pienia kuoppia ja tasaisia alueita, jotka vastaavat
bittitiloja
0 ja 1.
Optiset levyt ovat korvanneet
tietokoneissa
aiemmin yleiset magneettisesti luettavat
levykkeet
seka
pelikonsoleissa
kaytetyt
pelimoduulit
. Levyja kaytetaan
audion
,
videon
ja tietokoneohjelmien tallentamiseen.
Optiset levyt olivat alkuun vain teollisesti valamalla tuotettuja kunnes kirjoittavat laitteet, kuten
CD-R
-levyt, saapuivat kuluttajien ulottuville.
[1]
Varhaiset lukevat asemat kayttivat koteloa (
caddy
) varsinaiselle levylle. Levy asetettiin koteloon ennen itse asemaan laittamista. Koteloa ei kuitenkaan tarvittu CD-levyn oman virheenkorjauksen myota ja kotelot jaivat pois kaytosta.
[2]
Myos
UMD
-levyissa on kaytetty vastaavaa ratkaisua.
Ensimmainen tietokone, jossa CD-ROM asema tuli mukana sisaanrakennettuna, oli vuonna 1989 julkaistu
FM Towns
.
[3]
Aiemmin CD-ROM-laitteet olivat kookkaita ulkoisia oheislaitteita.
[2]
Pelikonsoleissa optiset levyt tulivat aluksi valinnaisena lisavarusteena (
PC Enginelle
vuonna 1988,
Sega Mega-CD
vuonna 1991) jolloin peleissa pystyi olemaan paljon enemman tietoa. Haittana oli, etta pelitilannetta ei voinut naille tallettaa samoin kuin pelimoduuleille, ja konsoleihin tulivat erilaiset ratkaisut
muistikorttien
muodossa.
Kiintolevyjen
yleistyminen mahdollisti suuremman tallennustilan pelaajan edistymiselle.
[4]
[5]
Lisaksi
Wiin
kayttama 12cm:n
DVD
:n kaltainen formaatti seka
Wii U
:n kayttama
Blu-rayn
kaltainen formaatti, jotka eivat ole yhteensopivia naiden kanssa.
Useissa pelikonsoleissa on lisaksi kopiosuojaus niiden kayttamassa formaatissa.
Archival Disc
on Sonyn ja Panasonicin yhdessa kehittama formaatti tiedon sailomiseen pitkia aikoja. Levyt ovat suunnattu datakeskuksien kayttoon.
[6]
Lisaksi on kehitetty magneto-optisia formaatteja kuten
Sonyn
MiniDisc
.