Operaatio Battleaxe
Osa lantisen aavikon taisteluita
Intian 4. jalkavakidivisioonan sotilaat kuorma-autoa
Paivamaara: 15. ? 17. kesakuuta 1941 Paikka: Kyrenaika , Libya Lopputulos: Akselivaltain voitto
Osapuolet
Liittoutuneet :   Yhdistynyt kuningaskunta   Intia	Akselivallat :   Saksa   Italia
Komentajat
Archibald Wavell Noel Beresford-Peirse Arthur Coningham	Erwin Rommel
Vahvuudet
25 000 miesta noin 190 panssarivaunua 98 havittajalentokonetta 105 pommikonetta	13 200 miesta 196 panssarivaunua 130 havittajalentokonetta 84 pommikonetta
Tappiot
969 kaatunutta, haavoittunutta tai vangittua 91-98 kevytta panssarivaunua 36 lentokonetta	noin 678 kaatunutta, haavoittunutta tai vangittua 12 panssarivaunua 10 lentokonetta
Lantisen aavikon taistelut Italian hyokkays Egyptiin - Compass - Bardia - Kufra - Sonnenblume - Bardia - Tobruk - Brevity - Scorpion - Battleaxe - Flipper - Crusader - Gazala - Bir Hakeim - 1. El Alamein - Alam Halfa - Agreement - 2. El Alamein - El Agheila

Operaatio Battleaxe oli brittilaisen 8. armeijan operaatio toisessa maailmansodassa 15.?17. kesakuuta 1941, minka tavoitteena oli Kyrenaikan itaosien valtaaminen akselivaltain joukoilta. Eraana merkittavana tavoitteena oli samalla vapauttaa Tobrukissa piiritettyina olevat joukot.

Operaatio oli ensimmainen toisen maailmansodan taistelu, jossa merkittava Saksan asevoimien osasto osallistui puolustustaisteluun. Operaatio ei ollut menestys brittijoukkojen hyokatessa voimakkaaseen puolustusryhmitykseen. Hyokanneet joukot menettivat yli puolet hyokkaykseen lahteneista panssarivaunuista jo ensimmaisena paivana ja kolmesta hyokkayskiilasta ainoastaan yksi saavutti menestysta. Toisena paivana osa lantisella sivustalla olleista joukoista joutui vetaytymaan, mutta keskusta torjui onnistuneesti saksalaisten vastahyokkayksen. Kolmantena paivana britit vetaytyivat juuri ajoissa, joten saksalaisten saarrostus epaonnistui.

Operaation epaonnistuttua vaihdettiin Lahi-idan joukkojen komentajaksi kenraali Archibald Wavellin tilalle Claude Auchinleck.

Taustaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1941 Erwin Rommelin komentama Saksan Afrikan armeijakunta saapui operaatio Sonnenblumessa Tripoliin vahvistamaan Italian Pohjois-Afrikassa olevia joukkoja ja maaliskuun lopulla joukot valtasivat brittien etuvartion El Agheilan. Helpon voiton seurauksena Rommel aloitti taysmittaisen hyokkayksen, joka huhtikuun puoleen valiin mennessa oli edennyt aina Sallumiin Egyptiin. Liittoutuneiden ainoa Libyassa oleva tukikohta oli saarrettu Tobrukin satamakaupunki, joka oli vahvojen akselivaltain joukkojen saartama.

Joukot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Akselivallat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Halfayan solasta, joka oli vallattu 27. toukokuuta, tehtiin puolustuksen keskus. Sollumin ja Halfayan solan valiselle alueelle muodostettiin taisteluosasto, johon kuuluivat tukikohta Halfaya: Jalkavakirykmentti 104:n I pataljoonan 1., 3. ja 4. komppania, yksi kevyt ja yksi raskas ilmatorjuntapatteri (I/ilmatorjuntarykmentti 33: 4 kpl 88mm ilmatorjuntatykkeja) seka Italian 2. kenttatykistorykmentin I patteristo (8 kpl 100/17 haupitsia). Lisaksi keskustaan oli ryhmitetty Italian 62. jalkavakirykmentin II pataljoona. Oikea sivusta oli heikosti miehitetty, mutta hyvin miinoitettu. Etuvartio oli Bir el Siweiyatissa. Tukikohta Qalalaan ryhmitettiin vahvennettu 6. keidaskomppania, jolla oli vahvennuksena neljalla 100/17 -haupitsilla varustettu patteri seka yksi tai kaksi jalkavakijoukkuetta. ^[1]

Tukikohta 208:n, joka sijaitsi kahdeksan kilometria Fort Capuzzosta lanteen, miehityksena oli moottoripyorapataljoona 15:n 4. konekivaarikomppania, raskas ilmatorjuntapatteri (I/Ilmatorjuntarykmentti 33, 2 x 2 cm ja 4 x 88 mm) seka yksi 50 mm ja kolme 37 mm panssarintorjuntatykkia panssarijaakaripataljoona 33:sta. Tukikohta 206:n, joka sijaitsi kahdeksan kilometria Fort Capuzzosta etelaan, miehityksena oli komppania moottoripyorapataljoona 15:sta vahvennuksenaan kaksi patteria kenttatykistorykmentti 33 I patteristosta ( 8 x 10,5 cm leFH), kolme 37 ja kolme 50 millimetrin panssarintorjuntatykkia panssarijaakaripataljoona 33:sta seka nelja 2 cm ilmatorjuntatykkia ilmatorjuntarykmentti 33:n I patteristosta. ^[2]

Ryhmityksen syvyyteen oli valmisteltu tukikohdat Capuzzo miehityksenaan vahvennettu jalkavakikomppnia, Musaid miehityksenaan jalkavaki- ja kranaatinheitinkomppaniat seka Ober Sollum miehityksenaan jalkavaki- ja kranaatinheitinkomppaniat. Capuzzossa oli vahvennuksena kaksi 37/45 panssarintorjuntatykkia seka yksi 2 cm ilmatorjuntatykki ja kahdessa muussa tukikohdassa panssarintorjuntajoukkueet varustettuina 47/32 panssarintorjuntatykein. Kaikki joukot olivat Italian 61. ja 62. jalkavakirykmenteista. 61. rykmentin I pataljoona loppuosa miehitti Bardian ymparistossa olevat vanhat puolustusasemat. Triedustelupataljoona 33 teki valvontatukikohdan Sidi Suleimaniin, minka tehtavana oli valvoa liittoutuneiden toimia. ^[2]

Toisen linjan muodosti liikkuva jalkavakireservi, jonka muodostivat moottoripyorapataljoona 15:n loppuosa, kenttatykistorykmentti 33:n 3. patteri (4 x 10,5 cm leFH) seka yhdeksan 2 cm ilmatorjuntatykkia ilmatorjuntarykmentti 33:n I patteristosta. Kolmas elementti puolustusjarjestelyissa oli Capuzzon etelapuolelle sijoitettu panssariosasto, johon kuuluivat panssarirykmentti 8, jalkavakipataljoona 104:n 2. komppania, komppania moottoripyorapataljoona 15:sta, komppania panssarijaakaripataljoona 33:sta seka raskas ja kevea ilmatorjuntapatteri ilmatorjuntarykmentti 33:n I patteristosta. Panssarirykmentin I pataljoonan kalustona oli 13 PzKpfw II, 18 PzKpfw III ja 8 PzKpfw IV -panssarivaunua. Rykmentin toisen pataljoonan vahvuudesta ei ole tietoa, mutta oletettavasti se oli suurempi kuin ensimmaisen. ^[3]

Loppuosa Saksan 15. panssaridivisioonan joukoista oli Ras el Mdauuarin tasangolla Tobrukin lounaispuolella. Panssarirykmentti 5 seka Saksan 5. kevyt divisioona varmistivat Tobrukin saartoa. Panssarirykmentti 5:n vahvuus oli 15. kesakuuta 39 PzKpfw II, 38 PzKpfw III ja 19 PzKpfw IV -panssarivaunua, mutta osa kalustosta kuului kuitenkin panssarirykmentti 8:lle. ^[4]

Liittoutuneet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tiikeri-saattueen saavuttua 12. toukokuuta Aleksandriaan sai Egyptissa olevat joukot panssarivaunutaydennyksen, mika mahdollisti Battleaxen aloittamisen. Saattueessa toimitettiin kaikkiaan 238 panssarivaunua, joista 21 kappaletta oli keveita Mark VIC -vaunuja, 15 kappaletta Mk IVA Cruiser -vaunuja ja 67 Mk VI Cruise -vaunuja seka 135 Matilda II - jalkavaentukivaunuja. Vaunumaara kuitenkin hieman laski, kun kuusi Matildaa ja 16 Mk VIB -vaunua siirrettiin 16. toukokuuta Kreetalle. Lisaksi nelja Matildaa kuljetettiin toukokuun lopulla Tobrukiin. ^[4]

Liittoutuneiden joukkoina olivat brittilainen 7. panssaridivisioona , Intian 4. jalkavakidivisioona seka Intian 11. jalkavakiprikaati . ^[5]

Taistelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saksan 15. panssaridivisioona ilmoitti 15. kesakuuta kello 6.15 liittoutuneiden tunnusteluhyokkayksista Sollumissa. Hyokkaykset rantatiella torjuttiin tykistotulella. ^[6]

Tama artikkeli tai osio on keskenerainen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Merkinnan syy: taistelut ja joukot kuvaamatta

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Jentz, Thomas L.:  Tank Combat in North Africa The Opening Rounds Operations Sonneblume, Brevity, Skorpion and Battleaxe February 1941 - June 1941 . A Schiffer Military History Book, 1998. ISBN 0-7643-0226-4 . (englanniksi)
• Fish, Kevin:  Panzer Regiment 8 in World War II: Poland, France, North Africa . Atglen, Pennsylvania: Schieffer Military History, 2008. ISBN 978-0-7643-3087-2 . (englanniksi)
• Hartmann, Bernd:  Panzer in the Sand The History of Panzer-Regiment 5 Volume One 1935-41 . Pen & Sword Books, 2010. ISBN 978-1-84884-505-3 . (englanniksi)

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]