Ontelokranaatti on suunnattuun rajahdysvaikutukseen perustuva ammus . ^[1] Se on kehitetty erityisesti panssarin lapaisemiseen ja edelleen panssarivaunujen tuhoamiseen. Ammus tai taistelukarki , jossa kaytetaan onteloperiaatetta, voidaan ampua alhaisella nopeudella lapaisyn ollessa tehokas. Ase , ohjus tms. voi nain olla kevyt ja suhteellisen pienikokoinen.

Ontelopanoksia kaytettiin tiettavasti ensi kertaa kevaalla 1940 belgialaisia vastaan. Saksalaiset erikoisjoukot rajayttivat belgialaisen Eben-Emaelin linnoituksen teraksisia suojakupuja kannettavilla ontelopanoksilla. ^[2]

Rakenne ja periaate [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ontelokranaatti koostuu metallisesta kartiosta tai paraboloidista , jota ymparoi rajahdysaine. ^[1] Suunnattu rajahdysvaikutus muodostaa metallista suurinopeuksisen suihkun, jossa on kaasumaista ja sulaa metallia. Suihkun energia syntyy rajahdysaineen detonaatiorintamien yhdistyessa kartion keskiviivalla luoden suuren impulssimomentin. Suihkun paine on miljoonia kp/cm² eli satoja GPa .

Suihku jaetaan kolmeen osaan. Kaasumaisen karkisuihkun nopeus voi olla jopa 20 000 m/s. Kevyena sen teho on heikko. Nestemaisen keskisuihkun nopeus on 2 000?7 000 m/s ollen varsinainen lapaisyn tekeva osa. Jalkisuihku on nopeudeltaan satoja metreja sekunnissa. Jalkisuihkun vaikutus on vahainen hitaan nopeuden vuoksi. Jalkisuihkun hidas metalli voi jaada kiinni syntyneeseen aukkoon muodostaen piikin tai tulpan. ^[1]

Suihkulla ei ole muuta energiaa kuin liike-energia, siksi suihkumetallin tiheydella ja sitkeydella on suuri merkitys. Kartion metallina voidaan kayttaa terasta, alumiinia, tantaalia, kultaa, kuparia, volframia tai koyhdytettya uraania (DU). ^[3]

Ontelokranaatin vakavointi suurinopeuksisella pyorivalla liikkeella, kuten rihlatusta tykista ammuttaessa, synnyttaa keskipakovoiman , joka hajottaa suihkua heikentaen vaikutusta. Nykyaikaisissa panssarivaunuissa kaytetaan sileaputkisia tykkeja ja ammukset ovat pyrstovakavoituja. Ontelokranaatin ampumiseksi rihlatusta tykista on myos kehitetty ratkaisu, jossa rajahde erotetaan muusta ammuksesta laakeroimalla, jolloin se pyorii vain hitaasti tai ei lainkaan. Tallainen on ranskalainen Obus G -kranaatti, jota kaytettiin AMX-30 -vaunun 105 mm Modele F1 -tykissa.

Taistelukaytto ja vastatoimet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Taistelutoiminnassa ontelokranaatilla pyritaan puhkaisemaan esimerkiksi kohteena olevan ajoneuvon panssarointi. Syntyneesta reiasta suihkuaa sisatiloihin suurella paineella sirpaleita ja sulaa metallia, jotka aiheuttavat vammoja miehistolle yhdessa painevaikutuksen kanssa. Osuma ammusvarastoon tai polttoainesailioon tuhoaa yleensa kohteen. Koska suihku on varsin kapea, se voi myos lapaista panssarivaunun aiheuttamatta suurempia vaurioita.

Osumakulma ja panssarin muotoilu vaikuttavat ontelokranaatin lapaisyyn mutta vahemman kuin iskuammuksen. Esimerkiksi lapaisyn ollessa molemmille 200 millimetria panssariterasta 90°:n kulmassa, ontelokranaatti lapaisee 45°:n kulmassa 162 mm ja iskuammus 112 mm. ^[4]

Ontelopanoksia ja nuoliammuksia vastaan panssarivaunut voidaan suojata eri tavoin, yleisimmin reaktiivipanssarilla , aktiivipanssarilla tai muuta aktiivista suojausta kayttaen. Peruspanssarin kasvattaminen johtaa liian suureen vaunun painoon. Reaktiivipanssari on metalli- tai komposiittilaatikko, jonka sisaltama flegmatisoitu rajahdysaine syttyy ontelopanosiskusta lahettaen suihkua vastaan metalli- tai komposiittilevyja. Nama sotkevat suihkun etenemista ja kuluttavat sen lapaisykykya merkittavasti. Panssarointia voidaan kayttaa vain varsinaisissa panssarivaunuissa, joiden peruspanssari on riittava jalkilapaisya ajatellen. Se muodostaa vaaratekijan vaunun ymparilla olevalle miehistolle. Nykyisin esimerkiksi RPG-7 -ontelokranaatti voidaan varustaa kaksoiskarjella (PG-7VR) jonka ensimmainen karki tuhoaa reaktiivipanssarin ja seuraava karki lapaisee panssarin.

Ontelopanos on lentovaiheessaan verrattain helppo torjua nykytekniikalla esimerkiksi lahettamalla sita vastaan erilaisia heitteita, kuten esimerkiksi venalainen Arena . Jarjestelma edellyttaa nopeita tutkia ja kehittynytta muuta elektroniikkaa. Ontelopanoksen teho riippuu voimakkaasti sytytysetaisyydesta. Tata ominaisuutta voidaan hyodyntaa torjunnassa monin tavoin, kuten esimerkiksi ruotsalainen Stridsvagn 103 , jonka etuosaan, ennen panssarointia, on sijoitettu terastangoista rakennettu ”aitapuskuri”.

Muita sovellusalueita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen puolustusvoimat kayttavat ontelokranaatista sovellettua routapanosta avustamaan muun muassa poteron kaivamista talvella. Talloin suunnattu rajahdysvaikutus ohjataan maata kohti, jolloin kuuma kuparisuihku tekee maahan syvyydeltaan vahintaan 40 cm kokoisen kuopan. Taman jalkeen aukkoon asetetaan TNT -panos, joka kuopassa rajahtaessaan rikkoo tehokkaasti roudan sen ymparilta helpottaen kaivamista huomattavasti. Rajahdysaineena routapanoksissa kaytetaan usein aniittia . Pohjamiina ja kylkimiina toimivat eri periaatteella, niissa ei synnyteta karkisuihkua, vaan karkikartiosta muodostetaan ”ammus”, minka nopeus on noin 2 000 m/s. Tasta ampumatarvikkeesta kaytetaan myos nimitysta rajahtamalla muotoutuva ammus (EFP).

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Bauer, Eddy: Toinen maailmansota 1. WSOY, 1973. ISBN 951-005841-8 (koko sarja 6.osaa. )
• Yleinen aseoppi 1970 Oy Lansi-Savo Offset, Mikkeli
• O. Nuutilainen (toim.) Sotilaan kasikirja 1968, 10. uudistettu painos, Oy Lansi-Savo

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Saksalaiset onteloammukset toisessa maailmansodassa . Militarian Maailma nro. 2. Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallisen yhdistyksen jasenlehti.