Onni Henrik Maattanen
(
10. helmikuuta
1908
Ilomantsi
?
13. kesakuuta
2010
Joensuu
) oli
Mannerheim-ristin
ritari n:o 119 ja ainoa 100 vuotta tayttanyt ritari. Sodan jalkeen Maattanen toimi maanviljelijana Ilomantsin
Maukkulassa
vuoteen 1979 saakka. Hanelle on myonnetty
talousneuvoksen
arvonimi. Maattanen asui Joensuussa.
Talvisodassa
Maattanen palveli lahella kotiseutuaan
Ilomantsin
lohkolla toimien komppanianvaapelina. 13. joulukuuta 1939 han haavoittui lievasti
Oinassalmella
.
Jatkosodassa
Maattasesta tuli
kaukopartiomies
Osasto Kuismasen riveihin. Ritarinimitykseensa 1. elokuuta 1943 mennessa ErP 4:n kaukopartionjohtaja, vaapeli Maattanen oli ehtinyt suorittaa 16 partiomatkaa. Maattanen oli mukana esimerkiksi Petrovski Jamin huoltokeskuksen tuhoamisretkella.
Ritarinimityksen perusteluissa mainitaan hanen yhtena ominaisuutenaan mielenmaltti. Tama ilmeni hieman erikoisella tavalla hanen haavoittuessaan eraalla partiomatkalla. Maattanen salasi haavoittumisensa ja toimi partiossa loppumatkan ajan tavalliseen tapaan. Toiset saivat tietaa vammasta vasta partion palattua tukikohtaan.
Maattasen viimeinen partiomatka on kuuluisa. Seitseman miehen partio toimi
Karhumaen
etelapuolella syyskuussa 1944. Muonan loppuessa partio yritti saada yhteyden yksikkoonsa taydennyksen tilaamista varten, mutta yhteytta
Kyynel-radiolla
ei saatu. Yksi partion miehista oli lisaksi kuumeessa. Kun vastaus viimein saatiin, viesti kuului:
Sotatoimet loppuneet tulkaa kotiin niin kuin paasette
. Paluumatka kavellen olisi vienyt kolme viikkoa. Seuraavassa yhteydessa partiolle kuitenkin luvattiin noutolento. Lento oli poikkeuksellinen, koska se tapahtui Neuvostoliiton puolelle ilman lupaa aselevon ollessa jo voimassa.
Hanet ylennettiin ylivaapeliksi 24. helmikuuta 1968.
Kun Maattanen taytti 10. helmikuuta 2008 100 vuotta, hanen syntymapaiviaan juhlittiin
Pohjois-Karjalan Prikaatissa
. Paikalla oli lahes 400 kutsuvierasta. Juhlapuheen pitanyt Ita-Suomen sotilaslaanin komentaja
kenraalimajuri
Jukka Pennanen
luonnehti Maattasta poikkeukselliseksi sotilaaksi ja ihmiseksi. Pennanen valitti myos
Puolustusvoimain komentajan
amiraali
Juhani Kaskealan
seka
puolustusministeri
Jyri Hakamiehen
tervehdyksen ja onnittelut Maattaselle.
Mannerheim-ristin ritareista paikalla olivat
Tuomas Gerdt
ja
Pentti Iisalo
. Myos Iisalo piti juhlapuheen Maattaselle. Iisalo kuoli itse 8 kk myohemmin samana vuonna. Neljas elossa ollut ritari
Heikki Nykanen
ei paassyt osallistumaan juhliin.
Maattanen asui kotonaan 97-vuotiaaksi asti ja asui sen jalkeen joensuulaisessa sairaskodissa aina kuolemaansa saakka. Maattanen kuvaili vointiaan viela hyvaksi 100-vuotissyntymapaivansa aattona. Han ei kuitenkaan enaa osallistunut
Itsenaisyyspaivan vastaanotolle
.
Maattanen kuoli 102-vuotiaana sairaalassa Joensuussa.
[1]
- Hurmerinta, Ilmari (toim.):
Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli
. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien saatio, 2008.
ISBN 978-952-92-3268-0
.
- Karhunen, Joppe:
Taistelujen miehet : Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista
. Porvoo : WSOY, 1972.
ISBN 951-0-00639-4
.
- Makela, Jukka L.:
OsKu : Tiedustelua ja kaukopartiointia valirauhan ja jatkosodan ajoilta
. Porvoo, Helsinki : Werner Soderstrom Osakeyhtio, 1966. ISBN puuttuu kirjasta.
- Tikkanen, Pentti H.:
Marskin kaukopartioritarit : Kaukopartiopataljoonan eli Erillisen Pataljoona 4:n Mannerheim-ristin ritarit
. Hameenlinna: Karisto, 1995.
ISBN 951-23-3482-8
.
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.):
Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941?1945, 4. painos
. Ajatus kirjat, 2004.
ISBN 951-20-6224-0
.