Olof Peter Swartz
(
21. syyskuuta
1760
Norrkoping
,
Ruotsi
?
19. syyskuuta
1818
Tukholma
) oli ruotsalainen kasvitieteilija ja akateemikko. Han oli
Carl Linnen
oppilas
Uppsalan yliopistossa
, jossa hanesta tuli laaketieteen tohtori. Vuosina 1783?1786 han matkusti Pohjois- ja Etela-Amerikassa tutustuen myos
Lansi-Intian
saaristoon. Han teki merkittavaa
putkilokasvien
,
sammalten
ja
sienten
ja
jakalien
tutkimusta ja jasentelya Ruotsissa, mutta huomattavassa maarin myos Amerikassa. Hanesta tuli
Bergiuksen puutarhan
intendentti 1791 ja vuonna 1813 hanet nimitettiin
Karoliinisen instituutin
luonnonhistorian professoriksi. Han nautti suurta kansainvalista arvostusta ja oli jasenena muun muassa
Saksan kansallisessa tiedeakatemia Leopoldinassa
[1]
,
Baijerin tiedeakatemiassa
[2]
seka yhdysvaltalaisessa
American Academy of Arts and Sciences
'ssa.
[3]
Swartz oli myos tuottelias, hanen teoksiinsa kuuluu muun muassa
Methodus museorum
(1781),
Nova genera et species plantarum
(1791) ja
Dispositio systematica museorum frondosum Sueciae
(1800) seka kolmiosainen
Flora Indiæ occidentalis
.
[4]
[5]
[6]
Swartzin nimeamien kasvien tieteellisen nimen perassa kaytetaan
auktorilyhennetta
Sw.
.
[7]
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|