Okinawan taistelu
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
M1A1 Thompson -konepistoolilla aseistettu merijalkavaen sotilas suojaa asemanvaihtoa.
Paivamaara: 1. huhtikuuta ? 21. kesakuuta 1945 Paikka: Okinawa , Japani Lopputulos: Liittoutuneiden voitto
Osapuolet
Liittoutuneet :   Yhdysvallat   Yhdistynyt kuningaskunta (vain laivastolla)	Japani
Komentajat
Simon Bolivar Buckner, Jr. (kaatui) Roy Geiger Joseph Stillwell Chester W. Nimitz Raymond A. Spruance Philip Vian Bruce Fraser	Mitsuru Ushijima (teki itsemurhan) Isamu Ch? Minoru ?ta Keiz? Komura
Vahvuudet
aluksi 180 000, lopulta 548 000 merijalkavaen sotilasta	130 000 sotilasta 24 000 nostovaen sotilasta
Tappiot
12 513 kaatunutta 38 916 haavoittunutta 33 096 haavoittunutta muualla kuin taistelussa 38 laivaa 763 lentokonetta	95 000 kaatunutta 7 400?10 755 vangittua 16 laivaa 7 800 lentokonetta

Okinawan taistelu oli Japanin ja Yhdysvaltain joukkojen valinen taistelu Okinawan saaren hallinnasta toisessa maailmansodassa . Saarella kaytiin Tyynenmeren sodan viimeinen saaritaistelu ja samalla suurin maihinnousutaistelu . Okinawa oli Tyynenmeren sodan verisin taistelu. Tahan vaikutti ensisijaisesti se etta suuri osa Okinawan vaestosta taisteli japanilaisten sotilaiden rinnalla ja vaestoa kaytettiin myos ihmiskilpina. Taman lisaksi jatkuva tykkituli ja valtavat tappiot saivat yhdysvaltalaisissa aikaan sotapsykoosia ja heikkoa taistelutahtoa. Keisarillisen Japanin laivasto menetti taistelussa myos ylpeytensa, taistelulaiva Yamaton .

Vaikka Japanin tappio oli jo vuoden 1945 alkuun mennessa varmistunut, pelattiin Japanin jatkavan taistelua viela useita vuosia. Tyynellamerella karsimistaan takaiskuista huolimatta silla oli tiukka ote Kaakkois-Aasiasta ja se oli vuonna 1944 Kiinassa saavuttanut jopa sotilaallisia voittoja. Japanilaiset harkitsivat omien saartensa evakuoimista ja sodan jatkamista Korean , Mant?urian ja Kiinan tukikohdista. Idasta edenneet yhdysvaltalaiset saavuttivat Iwo Jiman maaliskuussa 1945 ja sita seuraava kohde oli Japanin etelaisin saaristo, Riukiusaaret Formosan ja Kyushun puolivalissa. Suurimmasta saaresta Okinawasta olisi tullut liittoutuneille ponnahduslauta, josta olisi voitu jatkaa itse Japanin paasaarille.

Yhdysvaltain sodanjohdon antama peitenimi Okinawan maihinnousulle oli operaatio Jaavuori. Amiraali Nimitzin komentamalla Yhdysvaltain 5. laivastolla oli tarkea rooli kuljettaa noin 180 000 Yhdysvaltain 10. armeijan sotilasta. Yhdysvaltalaisten tueksi tulivat nelja Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialusta ja yksi taistelulaiva . Ilmaherruudestaan huolimatta yhdysvaltalaiset pelkasivat japanilaisten jatkuvia ilmahyokkayksia. Seka Formosa etta Kyushu olivat edelleen Japanin hallinnassa ja japanilaiset turvautuivat yha enemman kamikaze -hyokkayksiin. ^{[1] [2]}

Okinawaa puolusti 120 000 Japanin 32. armeijan sotilasta ^[3] ja saaren vaesto oli peloteltu epatoivoisiin tekoihin. He uskoivat, etta on parempi tehda itsemurha kuin alistua yhdysvaltalaisten valtaan.

Operaatio alkoi 1. huhtikuuta Kyushun ja Formosan lentotukikohtiin tehdyilla iskuilla, joiden tarkoituksena oli estaa laivastoa uhkaavat ilmahyokkaykset. Silti japanilaiset saivat satoja kamikazelentajia ilmaan. Ne vahingoittivat pahoin muun muassa USS Franklinia , joka oli pakko hinata pois. Brittien teraskantiset laivat kestivat hyokkayksia paremmin kuin yhdysvaltalaisten puukantiset. Naista tapahtumista huolimatta saattoalukset aloittivat hyokkaysta edeltavan sulkutulen. Keraman saareen tehtiin ankkuripaikka hyokkaavalle laivastolle. Saarelta liittoutuneet loysivat 350 itsemurhavenetta, jotka oli pakattu tayteen rajahteita . Nama veneet oli tarkoitettu hyokkaavaa laivastoa vastaan, mutta niiden kaappaaminen poisti ison uhan liittoutuneiden laivoilta.

Samana paivana aloitettiin maihinnousut Okinawalle. Harhautushyokkays tehtiin kaakkoisrannalle, minne japanilaiset keskittivat suuremman voimansa. Todellinen maihinnousu tehtiin Hagusin lansirannalle. Se ei kohdannut vastarintaa, silla japanilaiset aikoivat puolustautua vasta sisamaassa. Kun yhdysvaltalaiset rakensivat sillanpaaasemansa , japanilaiset lahettivat yli 350 itsemurhalentajaa. Yhdysvaltain laivasto menetti kaksi havittajaa ja muutaman pienemman aluksen.

Japani lahetti Okinawalle itsemurhahyokkaykseen myos maailman suurimman taistelulaivan Yamaton , jolle annettiin polttoainetta ainoastaan yksisuuntaiseen matkaan saarille. Sen oli tarkoitus mahdollisuuksien mukaan tuhota yhdysvaltalaisten joukkojen jaanteet, jahka kamikaze-joukot olisivat ensin tuhonneet niista valtaosan, ja sen jalkeen ajaa rantaan ja nain muuntua liikkumattomaksi tykistopatteriksi. Yamato kuitenkin tuhoutui Yhdysvaltain laivaston ilmaiskuissa merella 7. huhtikuuta ollessaan viela kaukana Okinawasta. ^[4]

Kun yhdysvaltalaiset etenivat syvemmalle sisamaahan, he tormasivat ns. Machinato-linjaan, joka oli valtaisa kallioon koverrettu bunkkerien ketju. Niiden tuhoaminen oli hidasta ja verista. Machinato-linja murrettiin 24. huhtikuuta mennessa, mutta pian sen jalkeen yhdysvaltalaiset kohtasivat Shurin linjan. Sen symbolisesti tarkea keskus oli Shurin linna , jonka alla oli tunnelien sokkelo. Se vallattiin 28. huhtikuuta sivustahyokkayksilla ja lopullisesti saaren vastarinta oli murskattu 21. kesakuuta ^[4] , vaikka saaren paakaupunki oli vallattu jo 27. toukokuuta. Koko ajan yhdysvaltalaiset saivat vastaansa jatkuvia itsemurhahyokkayksia, mika kulutti Japanin ilmavoimia, mutta tuhosi myos 21 Yhdysvaltain laivaston alusta.

Yhdysvaltalaisjoukkojen komentaja kenraali Simon Bolivar Buckner, Jr. sai surmansa srapnellin osumasta 18. kesakuuta 1945. Japanilaisten komentaja kenraali Mitsuru Ushijima puolestaan teki seppukun 23. kesakuuta 1945, jolloin kummankaan taisteluun osallistuneen osapuolen ylin komentaja ei selvinnyt siita elossa. ^[4]

Vahintaan 110 000 japanilaista miesta sai surmansa, mahdollisesti 20 000 lisaa, silla yhdysvaltalaiset hautasivat heidat elavina luoliin pitaessaan sita oman hengen vangitsemisyrityksissa vaarantamista parempana vaihtoehtona. ^[5] Yhdysvaltalaisten tappiot olivat 12 520 kaatunutta maavoimista, 2 938 merijalkavaesta ja 4 907 laivastosta. ^[4]

Okinawa oli tarkea voitto liittoutuneille, mutta sen saavuttamisessa oli aiheutunut suuremmat tappiot kuin missaan Tyynenmeren sodan aiemmassa taistelussa. Koetut raskaat tappiot vaikuttivat epailematta myohempaan paatokseen atomipommin kayttamisesta Japania vastaan. ^[4]

• Arni, Erkki:  Taistelu Tyynen meren herruudesta . WSOY, 1964.
• van der Vat, Dan:  The Pacific Campaign . Simon & Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2 . (englanniksi)
• Newark, Tim:  50 taistelua jotka muuttivat maailmaa . (Turning the tide of war: 50 battles that changed the course of modern history, 2001.) Suomennos Veikko Ahola ja Irmeli Kuhlman. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6139-2 .
• Perez, Louis G. (toim.):  Japan at War: An Encyclopedia . ABC-CLIO, 2013. Teoksen verkkoversio . (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Okinawan taistelu Wikimedia Commonsissa

n k m Toinen maailmansota (1939?1945) Osapuolet: Liittoutuneet Akselivallat Tapahtumat Ennen sotaa Ensimmainen maailmansota Pariisin rauhankonferenssi Versailles’n rauha Kansainliitto Venajan sisallissota Kiinan sisallissota Suuri lama Italian?Etiopian sota Reininmaan jalleenmiehitys Kiinan?Japanin sota Espanjan sisallissota Antikomintern-sopimus Anschluss Myonnytyspolitiikka Munchenin sopimus Albanian valtaus Halhin-Golin taistelut Molotov?Ribbentrop-sopimus 1939 Puola Valesota Atlantti (1939?1945) Talvisota (1939?1940) La Plata -joki 1940 Tanska Norja Ranska Dunkerque Britannia Malta Ranskan Indokiina Lantinen aavikko (1940?1943) Operaatiot: Weserubung Menace Compass (1940?1941) 1941 Tobruk Kreikka Irak Kreeta Jatkosota (1941?1944) Kiova Sevastopol (1941?1942) Leningrad (1941?1944) Moskova Pearl Harbor Filippiinit (1941?1942) Hollannin Ita-Intia (1941?1942) Malaija (1941?1942) Thaimaa Burma Operaatiot: Sonnenblume Exporter Barbarossa Countenance Crusader 1942 Salomonsaaret (1942?1945) Singapore Korallimeri Madagaskar Gazala El Alamein I Midway Aleutit (1942?1943) Dieppe Guadalcanal (1942?1943) Stalingrad (1942?1943) El Alamein II Tunisia (1942?1943) Operaatiot: Sininen Soihtu Uranus 1943 Kursk Gilbert- ja Marshallinsaaret (1943?1944) Tarawa Varsovan geton kansannousu Operaatiot: Gomorrah Husky Avalanche 1944 Monte Cassino Anzio Korsun Normandian maihinnousu Saipan Guam Sinimae Varsovan kansannousu Lapin sota (1944?1945) Leytenlahti Ardennit (1944?1945) Budapest (1944?1945) Operaatiot: U-Go Ichi-Go Neptunus Dragoon Bagration Market Garden 1945 Ita-Preussi Dresdenin pommitukset Wien Berliini Praha Iwo Jima Okinawa Mant?uria Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Operaatiot: Bodenplatte Nordwind Veiksel?Oder Ten-G? Sodan jalkeen Yhdistyneet kansakunnat Itavallan miehitysvyohykkeet Saksan miehitysvyohykkeet Oder?Neisse-linja Nurnbergin oikeudenkaynnit Miehitetty Japani Tokion kansainvalinen sotarikostuomioistuin Pariisin rauhansopimus Kylma sota Rautaesirippu Marshall-apu Dekolonisaatio San Franciscon sopimus Saksojen yhdistymissopimus Operaatiot: Keelhaul Paperclip Yleista Politiikka Kolmen vallan sopimus Atlantin julistus Wannseen konferenssi Japanin ja Neuvostoliiton hyokkaamattomyyssopimus Kairon konferenssi Teheranin konferenssi Kairon toinen konferenssi Jaltan konferenssi Potsdamin konferenssi Potsdamin julistus Sodankaynti Enigma Kamikaze Kotirintama Manhattan-projekti Natsi-Saksan ydinohjelma Salamasota Terroripommitus Totaalinen sodankaynti Upotussota Sotarikokset Japani Neuvostoliitto Natsi-Saksa Holokausti Muita tapahtumia Lend-Lease Idan yleissuunnitelma Bengalin nalanhata Slovakian kansannousu Heinakuun 20. paivan salaliitto Sotatoimialueet: Lansirintama (1939?1945) Itarintama (1941?1945) Valimeri, Lahi-ita ja Afrikka (1940?1945) Balkan (1940?1941) Pohjois-Afrikka (1940?1943) Tyynimeri (1941?1945)