Oiva Lehto ( 17. toukokuuta 1915 ? 2. marraskuuta 2008 ^[1] ) oli suomalainen kommunistipoliitikko, joka toimi Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) eri johtotehtavissa 1940-luvulta 1980-luvulle. Lehto oli SKP:n varapuheenjohtaja vuodet 1963?1966. 1970-luvulla han oli puolueen ” taistolaisen ” opposition johtajia ja poliittisen toimikunnan jasen.

Turkulainen kommunistinuori Oiva Lehto sai ensimmaisen syytteensa poliittisesta toiminnasta jo 1932, mutta han valttyi tuolloin tuomiolta ollessaan alaikainen . Lehto liittyi SKP:hen vuonna 1934. Sota-ajan han vietti vankilassa turvasailossa . Vapauduttuaan 1944 Lehto ryhtyi organisoimaan puolueensa toimintaa Turussa ja Lapissa. Vuonna 1947 hanet valittiin SKP:n Turun piirisihteeriksi . ^[2]

Turun piirijarjestoa johtaessaan (1947?1956) Lehto ajautui helposti konflikteihin rivikommunistien kanssa. Puolueen ”kovanaamalla” oli esimerkiksi taipumus loytaa ”kavaltajia” omiensa joukosta usein. Han oli kuitenkin puheenjohtaja Aimo Aaltosen luottomies, joka sai puutteistaan huolimatta tarkeita tehtavia. Lehto valittiin SKP:n maaseutusihteeriksi 1956 ja varapuheenjohtajaksi 1963. Edustajakokouksessa 1966 epasuosioon joutunut kaksikko sai kuitenkin lahtea eika Lehtoa valittu edes keskuskomitean jaseneksi. ^[2]

Lehto oli SKP:n opposition tarkeimpia johtajia syrjayttamisestaan lahtien. Maaseutusihteerin tehtavissa jatkanut Lehto aloitti vastatoimenpiteet yhdessa Aaltosen, Lars Junttilan ja Urho Jokisen kanssa. Han onnistui turvaamaan esimerkiksi Turun piirijarjeston pysymisen opposition kasissa. SKP:n osapuolisopimuksessa 1970 Lehto nostettiin takaisin puoluejohtoon ja han kuului poliittiseen toimikuntaan opposition edustajana koko 1970-luvun. ^[2] Lehto kuului samanaikaisesti myos Tiedonantaja -yhdistyksen johtoon. Lehto jai elakkeelle 19. edustajakokouksessa 1981.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]