Nuoli on kasi- tai varsijousen tai vastaavan ampuma-aseen ( esim. nykyiset pneumatiikkaan perustuvat laitteet seka vanhan ajan ballistat, skorpionit ym. mekaaninen tykisto ) ammus .

Nuolen paaosat ovat nuolivarsi, nuolenkarki ja sulitus. Nuolen tyypista ja kaytetyista materiaaleista riippuen siihen voi kuulua erilaisia lisaosia kuten etuvarsi, karkiadapteri, erillinen nokki, erilaisia rihmauksia ym. Nuolivarsi tehtiin aiemmin puusta , bambusta tai ruo’osta ja nykyaan usein myos alumiinista tai hiilikuidusta . Nuolivarren pituuden ja jaykkyyden tulee vastata sen aseen ominaisuuksia, jolla se on tarkoitus ampua ja lisaksi aseen kayttajan vetopituutta seka nuolen karjen painoa.

Nuolen etupaahan on kiinnitetty alun perin kivesta , obsidiaanista tai luusta , nykyaan metallista valmistettu nuolenkarki . ^[2] Nuolenkarkia on aikojen kuluessa kehitelty hyvin monenlaisia metsastykseen , sodankayntiin ja urheiluammuntaan . Saman sarjan nuolien karkien tulee olla keskenaan samanpainoiset, jotta osumapiste nuolien valilla ei muutu. Karjen painoa muuttamalla voidaan muuttaa nuolen lento-ominaisuuksia. On tarkeaa, etta nuolenkarki on asetettu suoraan suhteessa nuolivarteen. Etenkin leveat metsastyskarjet ohjaavat muuten nuolta sivuun suunnasta.

Nuolen tyvipaassa on yleensa janneura eli hahlo. Nykyaan monet harrastajat kayttavat tasta anglismia 'nokki' ( engl. 'nock' = 'lovi' ). Nykyaikaisissa nuolissa nokki on useimmiten erillinen, muovinen kappale, jossa on hahlo jousenjannetta varten. Etuna tassa on, etta vaurioitunut osa voidaan vaihtaa helposti uuteen. Nokki voidaan tehda myos erillisena kappaleena sarvesta tai viilata hahlo suoraan varren puuhun vahvistaen se rihmauksella tai voidaan kayttaa sarvisaleesta puisen varren loveen liimalla kiinnitettya vahviketta.

Nokin etupuolella sijaitsevat sulat, jotka usein kiinnitetaan hieman vinoon, jolloin ne saavat nuolen pyorimaan pituusakselinsa ympari pitaen sen suunnassaan lennon aikana. Luonnonsulat aiheuttavat luonnollisen koveruutensa ansiosta taman saman ilmion, ns. rotaatiovakavoinnin, vaikka ne olisi kiinnitetty suoraankin. Kaytettaessa luonnonsulkia on kaikki samassa nuolessa kaytettavat sulat otettava linnun samanpuoleisesta siivesta. Sulkia on useimmiten kolme, mutta toisinaan vain kaksi, joskus nelja tai enemmankin. Alun perin kaytettiin yksinomaan luonnonsulkia, mutta nykyaan kaytetaan usein myos muovisia, etenkin kilpa-ammunnassa. Luonnonsulkien kastuminen sateessa tai sumussa aiheuttaa muutoksen osumapisteeseen, joten ne kasitellaan nykyaan usein suoja-aineella. Varsijousen nuolissa on kaytetty aikoinaan myos puu-, nahka- ja pergamenttisulkia.

Kasi- tai varsijousen ammuksesta, jossa leikkaavan teran sijasta on tylppa, nuijamainen karki kaytetaan nimitysta vasama ( synonyymit kolkkanuoli ja mukkanuoli). Vasamaa kaytetaan pien- ja turkisriistan metsastyksessa seka maastoharjoittelussa ja sen etuina tassa kaytossa on pienempi rikkoutumistodennakoisyys ohiammuttuna, halpuus seka se, etta sen ei ole tarkoitus tunkeutua nahan lapi, jolloin turkis jaa ehjaksi. Ammuttaessa esimerkiksi oravaa tai lintua korkealle puuhun vasama ei myoskaan nauliudu runkoon tai oksiin teravakarkisen nuolen tavoin vaan putoaa maahan. Vasaman kohdevaikutus perustuu yksinomaan iskuun, samoin kuin haulikon haulipanoksenkin. Vasaman paat tehtiin ennen kovasta puusta tai hirvensarven kruunusta (pyoreasta tyviosasta), nykyaan yleensa kumista.

Sana ”nuoli” voi tarkoittaa myos graafista merkkia, jota kaytetaan osoittamaan suuntaa tai viittaamaan johonkin. Yksinkertaisimmillaan se on viiva, jonka karjessa on kolmio, karki kohti osoitettavaa suuntaa. Monimutkaisempi merkki voi sisaltaa enemmankin yksityiskohtia ja olla tunnistettava kuva jousen nuolesta.

• Nuolikotelo

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nuoli Wikimedia Commonsissa