Nestorin kronikka ( muinaiskirkkoslaaviksi Пов?сть вр?м?нн?хъ л?тъ, ven. Повесть временных лет , Povest vremennyh let , Kertomus menneista ajoista ) on varhainen Kiovan Rusin historiaa kuvaava kirjallinen teos, joka on sailynyt nykypaiviin asti.

Nestorin kronikan kirjoittajana pidettiin pitkaan Kiovan luostarin munkkia Nestoria, jonka vaitettiin koonneen tekstin vanhemmista lahteista 1000-luvun lopulla. Nestorin asema on sittemmin kiistetty ja on katsottu, etta tekstin on koonnut vuoden 1117 tienoilla Kiovan Vydubitskin luostarin igumeni Silvestr . ^[1] Kronikan vanhin sailynyt kopio on laurentiuslainen kokoelma vuodelta 1377, mutta alkuperainen kasikirjoitus saattaa olla ehka jo vuodelta 1095. Teos on julkaistu myos suomeksi vuonna 1994.

Kronikka kertoo slaavilaisen asutuksen leviamisesta vedenpaisumuksen jalkeen, Kiovan hallitsijoista seka Novgorodin ja muiden kaupunkien perustamisesta 800-luvulta vuoteen 1116. Teoksella on paljon merkitysta slaaveille, ja sita pidetaan kansalliseepoksena . ^[2]

Kronikka kertoo, kuinka slaavit saivat alkunsa Nooan pojan, Jafetin , poikien perillisista ja asettuivat nykyisille asuinsijoilleen. Kronikka kertoo myos Kiovan ruhtinaasta Vladimirista , joka opiskeli ja otti selvaa eri uskonnoista. Kronikan mukaan Vladimir valitsi Kiovan uskonnoksi omasta mielestaan uskonnoista parhaan, ja nain ortodoksisuudesta tuli Kiovan ja sittemmin Ukrainan, Valko-Venajan ja Venajan uskonto.

Vuosisatoja vedenpaisumuksen jalkeen nykyisen Venajan alueella asuvat suomalais-ugrilaiset ( tsuudit , merjalaiset , vepsalaiset ) seka slaavit ( sloveenit ja krivit?it ) kyllastyivat epajarjestykseen ja heimosotiin. He kutsuivat johtajikseen kolme veljesta, Rurikin (Hrorek), Sineuksen ja Truvorin russien maasta. Naiden veljesten mukaan novgorodilaiset nimittivat maansa Russkaja zemljaksi , Rusien maaksi . Venajan syntyhistorian tarkein kirjallinen lahde on herattanyt yli sata vuotta kestaneen vaittelyn viikinkien osuudesta Venajan valtion syntyyn. ^[3] Nain kronikka itse kertoo:

≫[Ne nelja heimoa, jotka oli pakotettu maksamaan veroja varjageille ? tshuudit, slaavit, merjalaiset ja krivitshit] ajoivat varjagit takaisin meren taakse, kieltaytyivat maksamasta heille enempaa veroa ja ryhtyivat hallitsemaan itseaan. Mutta heidan keskuudessaan ei ollut lakia, ja heimo nousi heimoa vastaan. Siten heidan valilleen syntyi eripura, ja he alkoivat sotimaan toisiaan vastaan. He sanoivat toisilleen: "Etsikaamme ruhtinasta, joka voi hallita meita ja tuomita meita kuten on tapana." Siten he menivat meren yli varjagien luo, Rusiin. Nama varjagit tunnettiin ruseina, aivan kuten jotkut ovat ruotsalaisia, toiset normanneja ja angleja, ja viela toiset gotlantilaisia, silla heidat nimettiin siten. Tshuudit, slaavit [sloveenit?], krivitshit ja vepsalaiset sanoivat sitten ruseille: "Maamme on suuri ja rikas, mutta siina ei ole jarjestysta. Tulkaa hallitsemaan ruhtinaina, hallitsemaan meita." Kolme veljea sukulaisineen valittiin. He toivat mukanaan kaikki rusit ja muuttivat. Vanhin Rurik asettui Novgorodiin, toinen Sineus Beloozeroon ja kolmas Truvor Izborskiin . Naista varjageista Rusin maa sai nimensa [prozvalas’ Russkaia zemlia]. Siten Novgorodissa asuvat polveutuvat varjagien heimosta, mutta aiemmin he olivat slaaveja.” ^[4] ≫

Kronikassa rusien alkupera ei taysin selvia, mutta heidan arvellaan olleen viikinkeja eli varjageja Skandinaviasta , Roslagenista . Veljeksista vanhin, Rurik, nousi Novgorodin hallitsijaksi. Rurikin kuoltua hanen sukulaisensa Oleg (Helgi) liitti valtakuntaan Kiovan ja siirsi paakaupungin sinne.

• Novgorodin ensimmainen kronikka

• Nestorin kronikka . (Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevit? Lihat?ovin venajankielisesta tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola . Kuvittanut Mjud Met?ev . Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nestorin kronikka Wikimedia Commonsissa