Najaf
(
arab.
??????
,
an-Najaf
) on kaupunki
Irakissa
, 160 kilometria
Bagdadista
etelaan. Se on
Najafin maakunnan
keskus ja yksi
?iiamuslimien
pyhimmista paikoista
. Siella on imaami
Alin
, ?iialaisuuden ensimmaisen imaamin hauta.
[1]
Sinne tulee kolmanneksi eniten islamilaisia pyhiinvaeltajia
Mekan
ja
Medinan
jalkeen.
Irakin sodan
alettua kaupungissa on kayty rajuja taisteluita. Asukkaita kaupungissa oli vuonna 2011 noin 675 000.
[2]
Imaami Alin hautakammio on huomattava rakennus, jossa on
kullattu
kupoli. Sen lahella on Wadi-us-Salaam, rauhan laakso, jonka sanotaan olevan islamilaisen maailman suurin hautausmaa. Hartaat ?iialaiset ulkomaita myoten halusivat tulla haudatuiksi lahelle Imaami Alia, tullakseen kutsutuiksi taivaaseen ensimmaisten joukossa tuomiopaivan koittaessa.
Saddam Hussein
rakennutti monikaistaisen moottoritien Rauhan laakson poikki.
Nakyma Wadi al-Salamin hautausmaalle.
Najaf sijaitsee Etela-Irakin keskiosassa
Eufratjoen
lansihaarasta lounaaseen. Matkaa maan paakaupunki Bagdadiin on noin 140 kilometria ja Irakin toiseen ?iialaisten pyhaan kaupunkiin noin 80 kilometria. Kaupunki on rakennettu ylangolle laajan alangon ylapuolelle. Kaupungin nimi
Najaf
tarkoittaa arabiaksi korkealla sijaitsevaa paikkaa, jolla ei ole vesilahdetta. Najaf on aavikkokaupunki ja silla onkin usein ongelmia vesihuollon kanssa.
[3]
Imaami Alin hautakammion perusti 700-luvulla
abbasidihallitsija
Harun ar-Rashid
paikalle, jonka han uskoi olevan
Ali ibn Abi Talibin
hauta. Ali murhattiin vuonna 661
Kufassa
ja hanet haudattiin paikkaan jonka hanen perheensa ja seuraajansa pitivat salassa. Legendan mukaan Harun ar-Rashid lahti koirineen metsastamaan Kufan ulkopuolelle ja saapui matalalle kohoamalle maastossa, jonne hanen koiransa eivat suostuneet seuraamaan takaa ajettua kaurista. Tuolloin han paatti paikan olevan Alin hauta ja rakennutti hautakammion. Taman jalkeen paikalle muutti joukko uskonoppineita, jotka tekivat siita
?iialaisuuden
levittamisen keskuksen. 1000-luvulla paikalle muutti
Bagdadista
karkotettu
Shaykh al-Ta’ifah al-Tusi
, jonka seuraajina nykyiset ?iialaiset uskonoppineet pitavat itseaan. 1400-lukuun mennessa Najaf oli ottanut Kufan paikan ?iialaisuuden keskuksena. Sen kilpailijaksi kasvoi kuitenkin nopeasti ?iialaisten
safavidien
Persia
ja etenkin
Qomin
kaupunki. 1600-luvulle mennessa Najaf oli menettanyt merkityksensa ja oli paljolti raunioina.
[3]
Kaupungin onni kaantyi 1700-luvun puolella Persian kustannuksella. Safavidien heikkeneminen ajoi muuttajia Persiasta Irakiin ja Najafiin. Vuosisadan puolivalilla
Najdista
tulleet
wahhabilaiset
piirittivat kaupunkia kaksi kertaa. Uhan takia kaupungin persialaiset uskonoppineet alkoivat kaannyttaa alueen asukkaita ?iialaisuuteen tukea saadakseen. Suuri osa Etela-Irakin arabiheimoista kaantyi tuona aikana ?iialaisuuteen. Kaupunki rikastui ja siita tuli
Karbalan
ohella Bagdadin kanssa kilpaileva valtakeskus. Kaupunki piti edelleen ylla suhteita Persiaan ja tukivat maata siella synnyttya
Venajan
ja
brittien
vastaisia liikkeita 1900-luvun alussa.
Ensimmaisen maailmansodan
aikana kaupungin asukkaat kapinoivat
Osmanien valtakuntaa
vastaan ajaen nama kaupungista vuonna 1915. Britit etenivat kaupunkiin elokuussa 1917. Kaupungin brittikuvernoori murhattiin vuonna 1918 ja kaupunki oli mukana kansannousussa britteja vastaan vuonna 1920. Britit kukistivat kapinan piirittamalla kaupungin ja katkaisemalla sen vesihuollon.
[3]
Itsenaisessa Irakissa Najafia hallinneet uskonoppineet huolestuivat maan sekulaarista kehityksesta. He alkoivatkin jarjestaytya yhtena johtohahmonaan
Muhammad Baqir as-Sadr
. Vuosien 1964-68 valilla Irakin keskushallinto eparoi heikentaa uskonoppineiden valtaa. Tuona aikana he sallivat esimerkiksi
ajatollah Khomeinin
maanpaon Iranista Najafiin.
Baath
-puolueen vallankaappauksen jalkeen vuonna 1968 tilanne muuttui. He rajoittivat kaupungin kauppaa ja sinne virtaavien pyhiinvaeltajien maaraa, karkottivat ulkomaalaiset uskonnon opiskelijat ja pyrkivat voittamaan alueen heimot Bagdadin puolelle. Vuodesta 1974
Saddam Hussein
alkoi rajoittaa uskonnollisia menoja Imaami Husainin muistopaivana, jolloin menojen osanottajien oli tapana kavella Najafista Karbalaan. Vuonna 1977 menot yritettiin kieltaa kokonaan, mika johti mellakoihin ja Baath-puolueeseen liittymisen kieltaneeseen
fatwan
as-Sadrilta. Myohemmin Saddam yritti voittaa kaupunkia puolelleen lahjuksilla rakentamalla uusia rakennuksia ja korjaamalla vanhoja. Han myos vieraili Alin haudalla vuonna 1979.
[3]
Khomeinin palattua Iraniin
vallankumouksen
jalkeen han vetosi Irakin ?iialaisiin pyytaen naita osallistumaan mielenosoituksiin Baath-puoluetta vastaan islamilaisen valtion tuomiseksi Irakiin. As-Sadr puolsi kamppailua hallintoa vastaan ja hanet pidatettiin ja surmattiin Bagdadissa vuonna 1980. Tuhansia hanen kannattajiaan pidatettiin ja surmattiin Najafissa ja muualla maassa. Irakin karsittya tappion
Persianlahden sodan
jalkeen vuonna 1991 kaupungissa syntyi kapina, jonka tasavaltalaiskaarti kuitenkin kukisti verisesti. Vuonna 1992 hallinto tunnusti
Muhammad Sadiq as-Sadrin
suurajatollahina toivoen, etta tama olisi ohjailtavissa. Vuodesta 1998 han alkoi kuitenkin tehda pesaeroa itsensa ja hallinnon valilla. Vuonna 1999 hanet murhattiin Najafissa perjantairukousten jalkeen. Hanta pidetaan edelleen merkittavana hahmona
Sadr Cityssa
, Bagdadin ?iialaisessa kaupunginosassa.
[3]
Saddamin kukistuttua
Irakin sodan
jalkeen maahan tulivat
amerikkalaisten
ja brittien miehitysjoukot. Vuonna 2004 heidan ja najafilaisen uskonoppineen Muhammad Sadiq as-Sadrin komentaman
Mahdin armeijan
valilla kaytiin kiivaita taisteluja. Mahdi-armeijan tukikohta kaupungissa oli Wadi as-Salaamin hautausmaa, jolla kaydyissa taisteluissa kuoli 300 taistelijaa. Nykyisin kaupungin johtohahmo on
ajatollah Sistani
, joka muutti kaupunkiin alun perin Iranista.
[3]
Vuonna 2014 han vetosi seuraajiinsa ja pyysi naita liittymaan taisteluun
Isis
-jarjestoa vastaan.
[4]