Mustakuusi
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Havupuut Pinophytina
Luokka:	Havupuut Pinopsida
Lahko:	Pinales
Heimo:	Mantykasvit Pinaceae
Suku:	Kuuset Picea
Laji:	mariana
Kaksiosainen nimi
Picea mariana ( Mill. ) Britton , Sterns & Poggenb. [1]
Katso myos
Mustakuusi Wikispeciesissa   Mustakuusi Commonsissa
Infobox OK Nimi-testi OK IUCN-testi OK

Mustakuusi ( Picea mariana ) on Pohjois-Amerikan pohjoisosista kotoisin oleva ainavihanta , pienikokoinen havupuu , joka kuuluu kuusten sukuun ja mantykasvien heimoon. ^{[2] [3]} Se on valittu Newfoundlandin provinssipuuksi. ^[4]

Mustakuusi on hidaskasvuinen pensas tai puu, joka alkaa tuottaa siementa 20 vuoden iassa ja elaa tavallisesti 200 vuoden ikaiseksi, mutta joskus jopa 280 vuoden ikaiseksikin. ^[5] Se kasvaa keskimaarin 9?15 metria korkeaksi ja rinnankorkeuslapimitaltaan 15?25 senttimetria paksuksi paitsi levinneisyysalueensa pohjoisreunalla, jossa se jaa yleensa 3?6 metria korkeaksi ja rungoltaan 3?5 senttimetria paksuksi. ^{[2] [5]} Suurimmat luonnosta loydetyt yksilot ovat olleet noin 27 metria korkeita ja 46 senttimetria paksuja ja sijainneet Ontarion savimaavyohykkeella Kanadassa . ^[5]

Mustakuusella on lahelle maanpintaa levittaytyva, laaja juuristo , kapean kartiomainen tai piikkimainen, tiheahko latvus seka lyhyet ja riippuvat haarat, jotka ymparoivat runkoa saannollisina kiehkuroina. ^{[2] [4] [6]} Suoraa runkoa peittaa karhea, hilseileva, punertavanharmaa kaarna . ^{[2] [3]} Kuluvan kesan kasvainranka on ohut, tiheakarvainen ja vaaleanruskea tai punertava. ^{[4] [6]} Karkisilmut ovat harmaanruskeat, pistavakarkiset ja lapimitaltaan 3 millimetria. ^[4] Lehdet ovat himmeita, sinivihreita neulasia , jotka siirottavat eri puolille haaraa. ^[6] Yksittainen neulanen on 6?15 millimetria pitka, tylppakarkinen, lapileikkaukseltaan neliskulmainen ja kauttaaltaan ilmarakojen peittama. ^[4]

Muiden kuusien tapaan mustakuusi on yksikotinen eli samassa yksilossa kasvaa seka hede- etta emikukintoja . ^[3] Kapymaiset kukinnot syntyvat elokuun alkuun mennessa mutta kehittyvat lopullisesti vasta seuraavan vuoden kevaana. ^[5] Latvuksen uloimmissa oksissa sijaitsevat hedekukinnot ovat riippuvat, luumunmuotoiset ja 12?20 millimetria pitkat. ^{[5] [7]} Ne ovat aluksi tummanpunaiset tai sinipunervat mutta muuttuvat kellanruskeiksi siitepolyn muodostuksen jalkeen. ^{[5] [6]} Latvuksen karjessa sijaitsevat emikukinnot ovat pystyt, liereat, 15?25 millimetria pitkat ja vihreat tai sinipunervat. Ne polyttyvat touko?kesakuussa ja kypsyvat nopeasti lahes pallomaisiksi kavyiksi , jotka ovat pituudeltaan 3 senttimetria ja leveydeltaan 2 senttimetria. ^{[4] [5]} Ohuiden ja pyoreakarkisten kapysuomujen alle kehittyy elo?syyskuuhun mennessa ohutkuorisia ja siivekkaita siemenia. ^{[3] [5] [6]} Kavyt sailyvat puussa vuosien ajan ja vapauttavat vahitellen siemenia puun ymparistoon. ^{[5] [6]}

Mustakuusi on kotoisin laajalta alueelta Pohjois-Amerikan pohjoisosista. Sen levinneisyysalueen pohjoisraja seuraa puurajaa ja kulkee Newfoundlandista Pohjois-Quebeciin ja edelleen Kanadan pohjoisosien halki Alaskan lansirannikolle. Etelassa levinneisyysalue ulottuu Rhode Islandista ja Massachusettsista Minnesotaan ja Brittilaisen Kolumbian keskiosiin. Yksittaisia esiintymia on lisaksi Etela-Wisconsinissa , Etela-Michiganissa , Pennsylvaniassa ja New Jerseyssa . ^[2]

Mustakuusi menestyy vahakalkkisessa ja niukkaravinteisessa maaperassa aina 1 500 metrin korkeuteen asti. Yleensa se kasvaa boreaalisen vyohykkeen soilla, erityisesti rameilla ja jokirannoilla, mutta pohjoisempana myos kuivissa kangasmetsissa seka kalliokoissa. ^{[4] [6]} Se risteytyy luonnostaan punakuusen kanssa Nova Scotiassa , New Brunswickissa ja Quebecissa, missa lajien levinneisyydet kohtaavat. ^[2]

Mustakuusen puuaines on vahvaa, suhteellisen kevytta ja variltaan valkoista tai keltaista. ^[5] Se on selluloosan tarkein yksittainen raaka-aine Kanadassa ja taloudellisesti merkittava paperiteollisuudelle myos Isojajarvia reunustavissa Yhdysvaltojen osavaltioissa, erityisesti Minnesotassa. ^{[2] [5]} Sita kaytetaan myos jonkin verran sahateollisuudessa seka joulukuusena . ^[5] Jo ennen teollista kayttoa mustakuusta osattiin hyodyntaa monilla tavoilla: sen juurista tehtiin koytta, pihkasta parantavia voiteita seka kuusenkerkista ja neulasista teeta, jolla torjuttiin keripukkia . ^[2]

Mustakuusi on myos tarkea ravinnonlahde ja pesapaikka villielaimille. Se muodostaa merkittavan osan kanadanpyyn ja lumikenkajaniksen talviravinnosta, ja monet linnut seka pienet nisakkaat syovat sen siemenia. Sen sijaan hirvielaimet ja muut isot nisakkaat eivat kayta sita ravintonaan juuri lainkaan. ^[2]

• Hamet-Ahti, Leena & Palmen, Annikki & Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A.:  Suomen puu- ja pensaskasvio . Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0 .

• Arboretum Mustila: Picea mariana - mustakuusi ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• ITIS: Picea mariana (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Picea mariana (englanniksi)
• Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Picea mariana ^{[ vanhentunut linkki ]} (englanniksi)
• Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Picea mariana (black spruce) (englanniksi)