Muotokuva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rembrandt van Rijn, omakuva vuodelta 1660

Muotokuva kuvaa henkiloa. Se voi olla piirustus , maalaus , veistos tai valokuva . Muotokuvalla voidaan tarkoittaa myos jotain henkiloa kuvaavaa ja selittavaa artikkelia , reportaasia , kirjaa tai television dokumenttiohjelmaa .

Muotokuvassa pyritaan esittamaan henkilon olennaisimpia piirteita, hanen taustaansa, persoonallisuuttaan tai pyrkimyksiaan. Muotokuva pyrkii usein esittamaan myos kuvaamansa henkilon tarkeimmat ja arvostetuimmat puolet, seka kuvaamaan hanen yhteiskunnallista asemaansa . Nain siina usein korostuu aikansa arvostukset.

Konterfeijarit

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vanhentunut ilmaus muotokuvamaalaukselle oli konterfei . Muotokuvamaalareita kutsuttiin konterfeiareiksi ( ransk. contrefait = jaljitella ). Suomen ensimmaisena konterfeijarina pidetaan Jochim Neimania , jonka malleina 1650-luvun alussa oli akatemian professoreita ja muita saatylaisia. Myos suomalainen Elias Brenner tuli kuuluisaksi 1600-luvulla miniatyyrimuotokuvistaan . [1]

Fayumin muumiomuotokuvat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Antiikin Rooman vallan Egyptista , Fayumista ovat peraisin niin sanotut Faijumin muumiomuotokuvat . Ne on tehty ensimmaisesta kolmanteen vuosisadalla puulle vahamaalauksina . Vaikka muotokuvat ovat naturalistisia ja elavan tuntuisia, asiantuntijat ovat arvelleet, etta ne eivat kuvaa henkiloita sellaisena kuin he olivat. Analyysit ovat osoittaneet, etta maalarit kuvasivat kasvoja toistaen ja kaavamaisesti, vaikkakin hius - ja partatyylit vaihtelivat. Muotokuvia on ilmeisesti tyostetty useista perustyypeista lahtien huomioimatta yksityiskohtaisesti yksiloiden kasvojen mittasuhteita, joka antaa kasvoille persoonallisuuden.

Paaartikkeli: Parsuna

Parsuna on Venajalla 1500-luvun lopulla kehitetty muotokuvamaalaustyyppi. Tavallaan se on valivaihe perinteellisen ikonin ja lansimaisen "realistisemman" muotokuvan valilla. Parsunoita luonnehtii seka kokemattomuus naturalistiseen kuvaustapaan, etta myos pitaytyminen ikonien kaksiulotteiseen tyyliin.

Attribuutit ja ikoni

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ihon vari ja muodostus, kasvot , katse ja ilme , seka kadet ovat tavallisia muotokuvan elementteja. Katseen suunta on eras muotokuvan keskeisia sommitteluelementteja. kenen mukaan? Henkilon aseman tunnistamiseksi muotokuvassa esitetaan tavallisesti haneen liittyvia attribuutteja . Ne ovat esineita tai piirteita, jotka liittyvat kuvattuun henkiloon hanen tunnusmerkkeinaan tai symboleinaan ja ne johdattavat katsojan huomion henkilon luonteenominaisuuksiin , toimintaan tai johonkin erityistapahtumaan. lahde?

Tapa, jolla henkilo tavallisesti lansimaissa kuvataan, kehittyi Bysantin taiteessa. lahde? Ikoni onkin esikuva lansimaiselle muotokuvalle aina taman paivan muotokuvamaalaukseen ja valokuvaukseen asti. Henkilo kuvataan joko suurena tai pienena puolikuvana eli rintakuvana, vartalo ja kasvot kohti katsojaa, useimmiten kasvot ja katse avoimina. lahde? Myos attribuutit ja vaatekuosit laskoksineen esitettiin seikkaperaisesti ikonissa.

Aristoteleen muotokuva, kopio Lysippoksen pronssiveistoksesta, 1. tai 2. vuosisata.

Tallainen muotokuvan kuvaamistraditio on vakiintunut lansimaissa. On silti vaikea rajata varsinaista muotokuvaa ja vahemman muodollista kuvaa henkilosta, jota on tapana sanoa henkilokuvaksi. Muotokuvan tarkea ominaisuus lansimaissa on ollut sen tunnistettavuus. lahde?

Muotokuvatyypit

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muotokuva liitetaan usein johonkin tapahtumaan, kuten hallitsijan kruunajaisiin, ylioppilaaksi tuloon , kasteeseen , naimisiin menoon , syntymapaivaan tai elakkeelle siirtymiseen. Muotokuva keskittyy usein yhteen henkiloon. Kaksoismuotokuvassa on kaksi henkiloa, kuten haamuotokuvassakin. Ryhmamuotokuvassa voi olla perhe tai suurempi ryhma. Hallitsijamuotokuvista suosittu on nykyaan valtionpaamiesten tapaamisissa otettava ryhmamuotokuva.

Hallitsijamuotokuvat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hallitsijamuotokuva ei ole pelkastaan taideteos, vaan silla on usein juridinen asema kansallisena tunnuksena, joka kuvaa hallitsijaa vallassaan. Toisin sanoen hallitsijamuotokuvaa pidettiin hallitsijan fyysisena sijaisena hanen ollessaan poissa, eli muotokuvan lasna ollessa myos hallitsija oli lasna. Tama tapa alkoi jo antiikin aikoina, kun keisari Caligula pystytytti patsaansa temppeliinsa ja maarasi patsaan vaatetetuksi paivittain aina samoihin vaatteisiin, mita hanella itsellaan oli kyseisena paivana paalla. Keskiajalla hallitsijan kuollessa hanen tilallaan kaytettiin luonnollista kokoa olevaa nukkea, kunnes seuraaja valittiin. Ranskan kuningas Ludvig XIV :n ollessa sodassa Versaillesin valtaistuinsalissa pidettiin hanen muotokuvaansa. [2]

Johann Heinrich Zedler kirjoitti 1750-luvulla tietosanakirjassaan hallitsijamuotokuvista: "Se esittaa henkiloa niinkuin han olisi itse paikalla, ja siksi kenenkaan istuvan selka ei tulisi olla sita kohti, eika kukaan paitsi suurlahettilas saa tulla paa peitettyna huoneeseen, jossa on istuvan hallitsijan muotokuva." [3]

Muotokuva hallitsijasta, hallitsijamuotokuva nahdaan yleensa virallisena ja tasta poikkeavat kuvat aiheuttavat tavallisesti kohua. Tyypillisia esimerkkeja tasta ovat taidemaalari Rafael Wardin tasavallan presidentti Tarja Halosesta vuonna 2002 maalaama muotokuva, tai valokuvataiteilija Elina Brotheruksen Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Pekka Saurin valokuva raitiovaunussa vuonna 2004. lahde?

Julkista keskustelua heratti myos Sauli Niiniston virallinen presidentin muotokuva kevaalla 2012, jolloin se todettiin voimakkaasti "photoshopatuksi". [4]

Omakuva ja taiteilijamuotokuvat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Paaartikkeli: Omakuva

Omakuva on taiteilijan piirtama, maalaama, valokuvaama tai veistama muotokuva itsestaan. Useat taiteilijan muotokuvat, kuten Vincent van Goghin omakuvat kertovat seka taiteilijan tuotannon, etta persoonallisuuden kehityksesta.

Taidehistoriassa omakuva on niin sanottu renessanssi-ilmio. Omakuvia ei juuri tavata keskiajalla taiteilijan yksilollisyyden ja persoonallisuuden alkaessa korostua renessanssista lahtien. Myos parempien ja halvempien peilien avulla tuli helpommaksi tehda kuva itsestaan. Myos romantiikan taidekasitys korostaa omakuvaa.

Profiilimuotokuvat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eras muotokuvan erityislaji on sivu- eli profiilimuotokuva, jossa henkilo kuvataan sivusta, jolloin hanen fysionomiansa korostuu hieman kuin siluetissa .

Kayttotarkoitukset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muotokuvalla on useita kayttotarkoituksia. Tavallisesti se on muisto tai muistutus henkilosta, joka koskee hanen nykyista tai kuolemaansa edeltavaa olemassaoloa tai asemaa. Omakuva voi olla introspektion, sisaisen itsetarkkailun valine, persoonallisuuden kayttoliittyma.

Muotokuva voi olla myos lahtokohtana kulttia eli palvelevaa kunnioittamista harjoittavalle toiminnalle. Uskonnollisissa , poliittisissa , taiteellisissa tai populaarikulttuurin yhteyksissa tavataan joskus idolatriaa eli kuvainpalvontaa. Tallainen palvova suhtautuminen muotokuvaan on havaittavissa muun muassa lukuisissa uskonnoissa, urheilussa , seka esimerkiksi sosialistisen realismin tai fasismin taiteessa.

Muotokuvasta saattaa tulla niin voimakas henkilon asemaan liittyva symboli, etta sen esittaminen saatetaan kieltaa ja teos voidaan tuhota. Talloin harjoitetaan kuvainraastoa eli ikonoklasmia .

Muotokuvassa voi olla myos huumoria, satiiria tai kritiikkia , kuten karikatyyrissa , jossa tarkoituksellisesti liioitellaan huomiota joko todellisen tai mielikuvituksellisen henkilon johonkin ominaisuuteen tai toimintaan. Esimerkiksi valokuvaajat Cindy Sherman tai Barbara Kruger kayttavat valokuvamuotokuvia myos ilmaisuvalineina kulttuurikritiikkiin.

Muotokuvagalleria

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muotokuva kuvanveistossa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Franz von Stuck (1863?1928), Pygmalion .
Oliver Cromwellin kuolinnaamio.

Pygmalionin ajoista lahtien kuvanveistajat ovat yrittaneet saada teoksensa elamaan. Paan kaantyminen tai avoin suu saattavat olla marmorin pysyvyyden vastakohta. Savi saattaa nayttaa yhta notkealta kuin elava iho.

Aikoinaan kuolinnaamioiden otto vastasi valokuvan tarkkuutta yksityiskohtineen. Ennen valokuvausta veistosten valaminen oli helpompaa kuin maalausten teko, joten sankareita valettiin ja jalleenvalettiin verrattain halpoina painoksina.

Veistos kuvaa malliaan eri tavoin kuin kuva . Sen lasnaolon erilaisuus johtuu osittain siita, etta veistos perustuu elaman todellisiin mittasuhteisiin ja tilaan samalla tavalla kuin todelliset ihmiset. [5]

  1. Jochim Neiman ja Elias Brenner, Vaasa- ja suurvalta-ajan taidehistoriaa, Nikkemedia. ( Arkistoitu ? Internet Archive) Viitattu 1.7.2008.
  2. Typically Munich! . Munchenin kaupunginmuseo, 2010. (englanniksi)
  3. Johann Heinrich Zedler: ”Bild”,  Grosses vollstandiges Universal-Lexicon Aller Wissenschafften und Kunste , s. 1825. 3. nide. Halle-Leipzig: J.H. Zedler, n. 1750. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.2.2011). (saksaksi)
  4. Heidi Lamsa: Kuva Sauli Niinistosta poyristyttaa: "Raskaasti photoshopattu" ? vertaa itse  (artikkeli) Ilta-Sanomat . 17.04.2012. Sanoma News Oy. Arkistoitu 5.5.2012. Viitattu 3.6.2012.
  5. Laura Cumming: Presence: The Art of Portrait Sculpture ? review The Guardian . 3.6. 2012. Guardian News and Media Limited. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]