Rembrandt van Rijn, omakuva vuodelta 1660
Muotokuva
kuvaa henkiloa. Se voi olla
piirustus
,
maalaus
,
veistos
tai
valokuva
. Muotokuvalla voidaan tarkoittaa myos jotain henkiloa kuvaavaa ja selittavaa
artikkelia
,
reportaasia
,
kirjaa
tai
television
dokumenttiohjelmaa
.
Muotokuvassa pyritaan esittamaan henkilon olennaisimpia piirteita, hanen taustaansa,
persoonallisuuttaan
tai pyrkimyksiaan. Muotokuva pyrkii usein esittamaan myos kuvaamansa henkilon tarkeimmat ja arvostetuimmat puolet, seka kuvaamaan hanen
yhteiskunnallista asemaansa
. Nain siina usein korostuu aikansa arvostukset.
Vanhentunut ilmaus muotokuvamaalaukselle oli
konterfei
. Muotokuvamaalareita kutsuttiin konterfeiareiksi (
ransk.
contrefait
=
jaljitella
). Suomen ensimmaisena konterfeijarina pidetaan
Jochim Neimania
, jonka malleina 1650-luvun alussa oli akatemian professoreita ja muita saatylaisia. Myos suomalainen
Elias Brenner
tuli kuuluisaksi 1600-luvulla
miniatyyrimuotokuvistaan
.
[1]
Antiikin Rooman
vallan
Egyptista
, Fayumista ovat peraisin niin sanotut
Faijumin muumiomuotokuvat
. Ne on tehty ensimmaisesta kolmanteen vuosisadalla puulle
vahamaalauksina
. Vaikka muotokuvat ovat
naturalistisia
ja elavan tuntuisia, asiantuntijat ovat arvelleet, etta ne eivat kuvaa henkiloita sellaisena kuin he olivat. Analyysit ovat osoittaneet, etta maalarit kuvasivat kasvoja toistaen ja kaavamaisesti, vaikkakin
hius
- ja
partatyylit
vaihtelivat. Muotokuvia on ilmeisesti tyostetty useista perustyypeista lahtien huomioimatta yksityiskohtaisesti yksiloiden kasvojen mittasuhteita, joka antaa kasvoille persoonallisuuden.
Parsuna
on Venajalla 1500-luvun lopulla kehitetty muotokuvamaalaustyyppi. Tavallaan se on valivaihe perinteellisen ikonin ja lansimaisen "realistisemman" muotokuvan valilla. Parsunoita luonnehtii seka kokemattomuus naturalistiseen kuvaustapaan, etta myos pitaytyminen ikonien kaksiulotteiseen tyyliin.
Ihon
vari ja muodostus,
kasvot
, katse ja
ilme
, seka
kadet
ovat tavallisia muotokuvan elementteja. Katseen suunta on eras muotokuvan keskeisia sommitteluelementteja.
kenen mukaan?
Henkilon aseman tunnistamiseksi muotokuvassa esitetaan tavallisesti haneen liittyvia
attribuutteja
. Ne ovat esineita tai piirteita, jotka liittyvat kuvattuun henkiloon hanen tunnusmerkkeinaan tai
symboleinaan
ja ne johdattavat katsojan huomion henkilon
luonteenominaisuuksiin
, toimintaan tai johonkin erityistapahtumaan.
lahde?
Tapa, jolla henkilo tavallisesti
lansimaissa
kuvataan, kehittyi
Bysantin
taiteessa.
lahde?
Ikoni
onkin esikuva lansimaiselle muotokuvalle aina taman paivan muotokuvamaalaukseen ja
valokuvaukseen
asti. Henkilo kuvataan joko suurena tai pienena puolikuvana eli rintakuvana,
vartalo
ja kasvot kohti katsojaa, useimmiten kasvot ja katse avoimina.
lahde?
Myos attribuutit ja vaatekuosit laskoksineen esitettiin seikkaperaisesti ikonissa.
Aristoteleen
muotokuva, kopio
Lysippoksen
pronssiveistoksesta, 1. tai 2. vuosisata.
Tallainen muotokuvan kuvaamistraditio on vakiintunut lansimaissa. On silti vaikea rajata varsinaista muotokuvaa ja vahemman muodollista kuvaa henkilosta, jota on tapana sanoa henkilokuvaksi. Muotokuvan tarkea ominaisuus lansimaissa on ollut sen tunnistettavuus.
lahde?
Muotokuva liitetaan usein johonkin tapahtumaan, kuten hallitsijan kruunajaisiin,
ylioppilaaksi tuloon
,
kasteeseen
,
naimisiin menoon
,
syntymapaivaan
tai
elakkeelle
siirtymiseen. Muotokuva keskittyy usein yhteen henkiloon. Kaksoismuotokuvassa on kaksi henkiloa, kuten haamuotokuvassakin.
Ryhmamuotokuvassa
voi olla perhe tai suurempi ryhma. Hallitsijamuotokuvista suosittu on nykyaan
valtionpaamiesten
tapaamisissa otettava ryhmamuotokuva.
Hallitsijamuotokuva ei ole pelkastaan taideteos, vaan silla on usein juridinen asema kansallisena tunnuksena, joka kuvaa hallitsijaa vallassaan. Toisin sanoen hallitsijamuotokuvaa pidettiin hallitsijan fyysisena sijaisena hanen ollessaan poissa, eli muotokuvan lasna ollessa myos hallitsija oli lasna. Tama tapa alkoi jo antiikin aikoina, kun keisari
Caligula
pystytytti patsaansa temppeliinsa ja maarasi patsaan vaatetetuksi paivittain aina samoihin vaatteisiin, mita hanella itsellaan oli kyseisena paivana paalla. Keskiajalla hallitsijan kuollessa hanen tilallaan kaytettiin luonnollista kokoa olevaa nukkea, kunnes seuraaja valittiin. Ranskan kuningas
Ludvig XIV
:n ollessa sodassa
Versaillesin
valtaistuinsalissa pidettiin hanen muotokuvaansa.
[2]
Johann Heinrich Zedler
kirjoitti 1750-luvulla tietosanakirjassaan hallitsijamuotokuvista: "Se esittaa henkiloa niinkuin han olisi itse paikalla, ja siksi kenenkaan istuvan selka ei tulisi olla sita kohti, eika kukaan paitsi suurlahettilas saa tulla paa peitettyna huoneeseen, jossa on istuvan hallitsijan muotokuva."
[3]
Muotokuva hallitsijasta, hallitsijamuotokuva nahdaan yleensa virallisena ja tasta poikkeavat kuvat aiheuttavat tavallisesti kohua. Tyypillisia esimerkkeja tasta ovat taidemaalari
Rafael Wardin
tasavallan presidentti
Tarja Halosesta
vuonna 2002 maalaama muotokuva, tai valokuvataiteilija
Elina Brotheruksen
Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan
Pekka Saurin
valokuva raitiovaunussa vuonna 2004.
lahde?
Julkista keskustelua heratti myos Sauli Niiniston virallinen presidentin muotokuva kevaalla 2012, jolloin se todettiin voimakkaasti "photoshopatuksi".
[4]
Omakuva on
taiteilijan
piirtama, maalaama, valokuvaama tai veistama muotokuva itsestaan. Useat taiteilijan muotokuvat, kuten
Vincent van Goghin
omakuvat kertovat seka taiteilijan tuotannon, etta persoonallisuuden kehityksesta.
Taidehistoriassa omakuva on niin sanottu renessanssi-ilmio. Omakuvia ei juuri tavata keskiajalla taiteilijan yksilollisyyden ja persoonallisuuden alkaessa korostua
renessanssista
lahtien. Myos parempien ja halvempien peilien avulla tuli helpommaksi tehda kuva itsestaan. Myos
romantiikan
taidekasitys korostaa omakuvaa.
Eras muotokuvan erityislaji on sivu- eli profiilimuotokuva, jossa henkilo kuvataan sivusta, jolloin hanen
fysionomiansa
korostuu hieman kuin
siluetissa
.
Muotokuvalla on useita kayttotarkoituksia. Tavallisesti se on muisto tai muistutus henkilosta, joka koskee hanen nykyista tai kuolemaansa edeltavaa olemassaoloa tai asemaa. Omakuva voi olla introspektion, sisaisen itsetarkkailun valine, persoonallisuuden kayttoliittyma.
Muotokuva voi olla myos lahtokohtana
kulttia
eli palvelevaa kunnioittamista harjoittavalle toiminnalle.
Uskonnollisissa
,
poliittisissa
,
taiteellisissa
tai
populaarikulttuurin
yhteyksissa tavataan joskus
idolatriaa
eli kuvainpalvontaa. Tallainen palvova suhtautuminen muotokuvaan on havaittavissa muun muassa lukuisissa uskonnoissa,
urheilussa
, seka esimerkiksi
sosialistisen realismin
tai
fasismin
taiteessa.
Muotokuvasta saattaa tulla niin voimakas henkilon asemaan liittyva symboli, etta sen esittaminen saatetaan kieltaa ja teos voidaan tuhota. Talloin harjoitetaan kuvainraastoa eli
ikonoklasmia
.
Muotokuvassa voi olla myos huumoria,
satiiria
tai
kritiikkia
, kuten
karikatyyrissa
, jossa tarkoituksellisesti liioitellaan huomiota joko todellisen tai mielikuvituksellisen henkilon johonkin ominaisuuteen tai toimintaan. Esimerkiksi valokuvaajat
Cindy Sherman
tai
Barbara Kruger
kayttavat valokuvamuotokuvia myos ilmaisuvalineina kulttuurikritiikkiin.
-
Fayumin muumiomuotokuva 1.-3. vuosisata.
-
Andrei Rubljov,
Kristus
1410.
-
Jan van Eyck
,
Giovanni Arnolfinin ja hanen vaimonsa Giovanna Cenamin haamuotokuva
, 1434. Kaksoismuotokuva.
-
Domenico Ghirlandaio,
Giovanna Tornabuonin muotokuva
, 1488.
-
Hans Holbein nuorempi,
Henrik VIII
:n muotokuva, 1540
-
Tuntemattoman tekijan
Elisabet I:n
kruunajaismuotokuva, 1558.
-
Simon (Pimen) Fjodorovit? U?akov,
Prinssi Mikael Skopin-?uiski
, noin 1650.
-
Elisabeth Vigee-Lebrun,
Omakuva olkihatussa
, 1782.
-
Paul Delaroche
,
Napoleon havinneena Fontainebleaussa
, 1845.
-
Felix Nadar
, omakuva, 1854.
-
-
-
-
Winston Churchill
joulukuussa 1941.
-
Mao Zedongin
muotokuva Pekingin Kielletyn kaupungin portin ylapuolella, kuvattu joulukuussa 1990.
-
Elvis Presley
vuonna 1970.
-
Pirjetta Brander,
Portrait of Poet
Kari Aronpuro
, 1999, 90 × 120 cm, akryyli vanerille.
-
Barack Obaman
virallinen muotokuva, 2009.
Franz von Stuck
(1863?1928),
Pygmalion
.
Oliver Cromwellin
kuolinnaamio.
Pygmalionin
ajoista lahtien
kuvanveistajat
ovat yrittaneet saada teoksensa elamaan. Paan kaantyminen tai avoin suu saattavat olla marmorin pysyvyyden vastakohta. Savi saattaa nayttaa yhta notkealta kuin elava iho.
Aikoinaan
kuolinnaamioiden
otto vastasi
valokuvan
tarkkuutta yksityiskohtineen. Ennen valokuvausta veistosten valaminen oli helpompaa kuin maalausten teko, joten sankareita valettiin ja jalleenvalettiin verrattain halpoina painoksina.
Veistos kuvaa malliaan eri tavoin kuin
kuva
. Sen lasnaolon erilaisuus johtuu osittain siita, etta veistos perustuu elaman todellisiin mittasuhteisiin ja tilaan samalla tavalla kuin todelliset ihmiset.
[5]
-
Mustaihoinen nuorukainen kadet taakse sidottuna. Loydetty Fayumista,
Memfiksen
lahelta Egyptissa, 2. tai 1. vuosisata eaa., pronssi.
-
Marcellus
(tunnettiin aikaisemmin Germanicuksena, 1 vuosisata jaa., 5. Veistoksen malli on viidennelta vuosisadalta eaa., paa korvattu roomalaisella muotokuvalla.
-
Veistos dynastian prinssista ilman kruunua. Kreikan taiteen helleeniselta ajalta 3. Ja 2. vuosisadalta eaa., pronssi.
-
Herakleeksi
pukeutunut keisari
Commodus
. Rooman kuvanveisto.
-
Pohjois-afrikkalaisen miehen rintakuva, noin 150?300.
-
Tuntematon kuvanveistaja, Madame Clotildena tunnettu Marie Adelaide Clotilde Xaviere de France (1759?1802), 1700-luku, Sevresin keramiikkaa.
-
Jean-Louis Lemoyne (1665?1755),
Jules Hardouin-Mansartin
rintakuva
, 1703.
-
Antonio Canova
,
Letizia Ramolino
, Napoleonin aiti, 1804?1807.
-
Pyhan Andrzej Bobolan rintakuva Pyhan Marian basilikan ovessa, Krakovassa.
-
James A Wehn,
Intiaanipaallikko Seattlen rintakuva
, 1912, kipsi, puu, maali.
-
Joop van Kralingen, Terrakottapaa.
-
Nainen ja lapsi
, 1850?1885, Phemba.
-
Paul Loiseau-Rousseau (1861?1927), Salem, Sudanin neekeri, 1897, marmori ja pronssi.
-
William E. Artis (1914?1977), Tohtori Louis Wright.
-
Antony Gormley
,
Iron: Man
, 1993.