Muinaisuiguurin kieli on muinaisten uiguurien kayttama turkkilainen kirjakieli. Se tuli tunnetuksi Ita-Turkestanista 1800?1900-lukujen vaihteessa loydettyjen kirjallisten muistomerkkien ansiosta.

Muinaisuiguurin kehityksen uskotaan alkaneen 500-luvun lopussa Orhonjoella nykyisen Mongolian alueella syntyneessa muinaisturkkilaisessa valtakunnassa . 700-luvun puolivalista lahtien uiguurien valtakunnassa kaytettiin turkkilaisiin piirtokirjoitusaakkosiin perustunutta kirjakielta, jonka normit olivat yhteisia kaikille itaisille turkkilaisille. 800-luvun puolivalissa osa uiguuriheimoista muutti Ita-Turkestaniin ja perusti Kot?on valtakunnan, jossa on laadittu suurin osa muinaisuiguurin kirjallisista muistomerkeista. Valtakunnan hajottua 1200-luvun puolivalissa muinaisuiguuria kaytettiin viela pitkaan kulttikielena.

700?1600-luvulta peraisin olevien muinaisuiguurilaisten tekstien kieli kuuluu turkkilaisten kielten uiguurilais-oguusilaiseen ryhmaan. Ne on laadittu etupaassa uiguurilaisella kirjaimistolla . Sen lisaksi on kaytetty manikealaista , syyrialaista (estrangelo), brahmilaista , tiibetilaista seka turkkilaista riimukirjoitusta . Muistomerkit koostuvat etupaassa kaannetyista buddhalaisista ja muiden uskontojen pyhista kirjoituksista. ^[1]

Toisen vuosituhannen alussa kaytetty karahanid-uiguurin kirjakieli ja sen jatkajat seka nykyinen uiguurin kieli eli uusuiguuri poikkeavat huomattavasti muinaisuiguurista. Ne kuuluvat turkkilaisten kielten karlukkilaiseen ryhmaan. ^[2]