Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Moottoroitu varjoliidin on yksi keveimmista itsenaisista moottoroiduista lentolaitteista. Siihen kuuluu siipena toimiva varjo eli varjoliidin, seka varjoliitimeen kiinnitettava moottori valjaineen. Lentaja istuu valjaissa ja moottori potkureineen on lentajan selan takana.

Varjoliidin on aerodynaamisesti jaykistetty kankainen siipiprofiili . Liidin on valmistettu ohuesta ja kestavasta kankaasta. Liitimen etureunassa on tunneliaukot, joista sisaan virtaava ilma pullistaa siiven oikeaan muotoon. Liitimen karkivali on noin 11–13 metria ja leveys keskelta noin 3 metria. Kankaisen siiven alapintaan kiinnitettyja punoksia on 30–50 kappaletta, joten lentajan ja moottorin paino jakautuu useaan kiinnityspisteeseen eika yksittaiseen punokseen kohdistu suuria voimia.

Lentajalla on valjaat, joihin liidin kiinnitetaan pikalukoilla ja kantohihnoilla, moottori seka pelastusvarjo. Lentajan varusteisiin kuuluvat myos kypara, korkeusmittari/variometri, hanskat, nilkkaa tukevat jalkineet seka saanmukainen lentoasu. Varjoliidin varusteineen mahtuu helposti farmariauton takakonttiin.

Moottorina kaytetaan yleensa kaksitahtista polttomoottoria , nelitahtimoottorit ja sahkomoottorit toimivat periaatteessa myos tassa tarkoituksessa, mutta ovat kaytannossa erittain harvinaisia. Moottoria kutsutaan puhekielessa usein paramoottoriksi.

14–28 hevosvoiman moottori on kiinnitetty valjaisiin lentajan selkapuolelle. Moottorin potkuri on valmistettu puusta tai komposiiteista . Potkurin halkaisija on 75–130 senttia, ja sen ymparilla on suojakehikko, joka estaa lentajan tai liitimen punoksien osumisen potkuriin. Moottorin, valjaiden ja varavarjon paino on yhteensa noin 25–40 kiloa, ja tahan lasketaan viela lisaksi polttoaineen paino. Tunnissa moottori kuluttaa noin 3,5 litraa polttoainetta. Polttoainetankin tilavuus on yleensa 10–16 litraa.

Varjoliitimen hinta on noin 2 000–3 500 euroa. Valjaiden hinta pelastusvarjon kanssa on noin 1 000 euroa, moottori taas maksaa noin 4 500 euroa. Lentamisen kustannukset aiheutuvat lahinna polttoaineesta ja huoltokustannuksista.

Lahto- ja laskeutumispaikkana voi olla melkein mika tahansa tasainen alue, kuten pelto tai jarven jaa. Kentalla tulisi olla pituutta vahintaan 150 metria. Lahtopaikan on oltava niin suuri, etta epaonnistunut starttiyritys on mahdollista keskeyttaa turvallisesti. Yleensa lennot tapahtuvat tyynella tai melkein tyynella saalla. Toisaalta tasainen tuuli helpottaa ilmaan paasya, koska silloin ei tarvitse juosta niin nopeasti lahtokiidossa. Yli 4 m/s puhaltava tuuli voi olla usein turbulenttinen. Turbulenttisessa saassa lentaminen voi olla vaarallista.

Lahto tapahtuu aina vastatuuleen. Ennen lentoa liidin levitetaan lahtoalueelle siten, etta ylapuoli asetetaan maata vasten, kantopunokset selvitetaan ja kiinnitetaan valjaisiin. Moottori kaynnistetaan sahkostartilla tai kaynnistinnarusta vetaisemalla.

Aluksi lentaja juoksee moottori tyhjakaynnilla eteenpain, vetaen samalla kantopunoksista kasilla, jolloin ilma paasee siiven etureunan tunneleista sisaan ja liidin nousee pilotin ylapuolelle. Sen jalkeen lisataan kaasua ja juoksunopeutta, vauhti alkaa kiihtya ja samalla liidin alkaa kehittaa nostovoimaa. Moottorin paino ei tunnu enaa hartioilla, silla liidin kannattaa sita. 10–30 metrin juoksun jalkeen lentaja nousee ilmaan.

Laitetta ohjataan siiven takareunaan kiinnitetyista jarrukahvoista vetamalla seka pilotin painopistetta siirtamalla. Ohjainkahvasta vetamalla siiven takareuna kaantyy alas, jarruttaa sen puoleisen siiven kulkua ja liidin kaantyy. Oikealle kaannytaan vetamalla oikeanpuoleisesta ohjainkahvasta seka siirtamalla pilotin painopistetta kaarroksen suuntaan, vastaavasti vasemmalle kaannytaan vetamalla vasemmasta ohjainkahvasta, seka siirtamalla pilotin painopistetta vasemmalle.

Lentonopeus on noin 35–50 kilometria tunnissa ymparoivaan ilmamassaan verrattuna. Talloin puhutaan ilmanopeudesta: vastatuuleen lennettaessa maanopeus on vahemman ja myotatuuleen lennettaessa enemman. Kun kaasua lisataan, liidin nousee ylospain. Vastaavasti kaasua vahentamalla liidin vajoaa alaspain. Liitosuhde on noin 1:6, eli esimerkiksi 100 metrin korkeudelta laskeuduttaessa liidetaan samalla 600 metria eteenpain. Lennot tapahtuvat yleensa muutamien satojen metrien korkeudessa. Lentosaannot maaraavat, etta asutuksen ylla lennettaessa on korkeutta oltava vahintaan 300 metria, muualla vahintaan 150 metria. Noustessa ja laskeutuessa voi tietenkin lentaa matalammalla. Matalalla lentaminen on siina mielessa vaarallisempaa, etta ongelman esiintyessa on vahemman aikaa reagoida tilanteeseen.

Moottorin sammuminen lennon aikana ei ole vaarallista, silla liidin jatkaa lentamista normaalisti, kuitenkin vajoten noin 1,2 m/s. Moottoroidulla varjoliitimella lennetaan aina niin, etta moottorin hairiotilanteessa on mahdollista liitaa lahimmalle laskeutumispaikalle. Yleensa laskeuduttaessa moottori sammutetaan jo ilmassa. Esimerkiksi 300 metrin korkeudesta moottori sammutettuna alas tuleminen kestaa yli 4 minuuttia, ja sielta paasee noin 1,8 kilometrin paassa olevalle laskeutumisalueelle.

Laskeutuminen tapahtuu aina vastatuuleen. Noin 5 metrin korkeudessa aletaan vetaa jarrukahvoista, jolloin vauhti eteenpain hidastuu. Noin (puolen) metrin korkeudessa vedetaan jarrut taysille, jolloin siiven vauhti pysahtyy ja laskeudutaan jaloilleen. Yleensa laskun jalkeen joutuu ottamaan vain muutaman askeleen eteenpain. Aivan tyynella laskunopeus voi olla melko suuri, ja silloin joutuu juoksemaan kovemmin, jotta ei kaadu tai tule maahan istualleen, jolloin moottori on vaarassa vahingoittua.

Lentaminen on melko turvallista, kun toimitaan huolellisesti ja lentosaantoja noudattaen. Laskuvarjohyppyihin verrattuna varjoliidossa on se etu, etta varjo on aina auki, eli varjon avautumattomuus ei ole ongelma. Yleensa onnettomuudet sattuvat paaasiassa huonossa saassa eli kovassa puuskaisessa tuulessa lennettaessa ja epaonnistuneissa laskuissa huonoon paikkaan, esimerkiksi kivikkoon.

Varjon etureuna voi myos ruttaantua puuskaisessa tuulessa tai voimakkaiden ohjausliikkeiden jalkeen. Reagointi epavakaisiin lentotiloihin opetetaan kursseilla. Vaikka varjo ruttaantuukin, niin silti se kannattelee edelleen melko hyvin, ja lentajalla on aikaa tehda korjausliikkeita. Mikali mikaan muu ei onnistu, niin mukana on myos varavarjo. Varavarjon vajoamisnopeus on liidinta suurempi, joten laskeutuminen silla on jonkin verran kovempaa, eika varavarjoa voi kaytannossa ohjata.

Varjoliitimella lentamiseen ei ole erityisia terveysvaatimuksia, normaali terveys ja peruskunto riittaa. Laakarintarkastusta ei vaadita. Omasta terveydentilastaan on kuitenkin annettava vakuutus, jossa kerrotaan, ettei tieda sairastavansa sellaisia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa vaaraa itselle tai muille ilmassa. Lentotoiminta varjoliitimella on ilmailuviranomaisten valvomaa toimintaa. Ennen lentoja taytyy kayda peruskurssi ja oppilaan on suoritettava vaadittavat tentit. Aluksi lennetaan ilman moottoria rinteessa tai hinauksissa.

Ensimmainen taso, eli PP1 sisaltaa teoriakoulutusta ja 5 matalaa lentoa. Taman tarkoituksena on vain antaa oppilaalle kokemusta ja tuntumaa lennoista. Kurssin jalkeen ei viela saa lentaa yksin. Yleensa nama lennot tehdaan joltain rinteelta tai hinauksessa esimerkiksi lentokentalta tai jarven jaalta.

Toinen taso PP2 sisaltaa lisaa teoriaa, seka 40 korkeaa lentoa, ja vahintaan 10 lentopaivaa. Taman kurssin jalkeen oppilaasta tulee itsenainen lentaja, ja han voi lentaa myos yksin rinteilta tai hinauksesta. Yleensa molemmat kurssit suoritetaan perakkain, ja niiden hinnaksi tulee Suomessa noin 1 200 euroa.

Moottorikoulutus voi olla osana peruskurssia tai se voidaan suorittaa erillisena jatkokoulutuksena. Moottorikurssi PP2MO maksaa noin 1 800 euroa PP2-kurssin yhteydessa.

Moottorikoulutus sisaltaa teoriakoulutusta ja vahintaan seitseman onnistunutta lentoa moottorilla. Koska lennot tapahtuvat tyynella tai melko tyynella, niin sopivia lentokeleja voi joutua joskus odottelemaankin. Kaytannossa peruskurssi kestaa vahintaan puoli vuotta, vaikka sen periaatteessa voisikin suorittaa parissa viikossa.

Teoriatunteihin liittyy tietenkin myos tentteja, mutta ne ovat helpohkoja, kunhan lukee kurssimateriaalit. Vaikein lienee ns. tornitentti jossa kysytaan ilmailusaadoksia koskevia kysymyksia, mutta tassa tentattava saa yleensa kayttaa apuna AIP-kansioita ja ilmailukarttaa, joista loytyvat melkein kaikkien tehtavien vastaukset. Tehtavia on 30, joista tunnin aikana taytyy vastata 21:een oikein.

Suomessa on nykyisin lahes 200 moottoroidun varjoliidon harrastajaa, maailmalla kymmenia tuhansia.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta moottoroitu varjoliito .

• Ilmailuliitto
• Varjoliitokerhoja