Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Meteorologia ( kreik. μετ?ωρον , mete?ron, suom. ilmassa leijuva ja kreik. λ?γο? , logos, suom. oppi ) eli ilmatiede tutkii ilmakehaa ja sen kayttaytymista. Tunnetuin meteorologinen sovellus on saan ennustaminen. Klimatologia tutkii ilmastoa ja sen muutoksia kuten kasvihuoneilmion voimistumista. Ilmakemia tutkii kemiallisia prosesseja ilmakehassa, tarkeimmat sovellukset liittyvat ilmansaasteisiin .

Meteorologian tarkastelemista fysikaalisista prosesseista voidaan mainita

• virtausyhtalot : lahteettoman ja nieluttoman kaasumassan liikkuminen pyorivassa pallokoordinaatistossa
• termodynamiikka : paineen, lampotilan ja tilavuuden kolmiyhteys; alapinnalta lammitetyn/jaahdytetyn kaasumassan kayttaytyminen johon liittyy lisaksi veden haihtumiseen/tiivistymiseen liittyva energiansiirto
• veden olomuodonmuutokset : haihtuminen, tiivistyminen, jaatyminen, harmistyminen, sublimoituminen ja epahomogeenisen aerosolijakauman aiheuttamat pisarakokoon liittyvat ilmiot kuten alijaahtyminen

Ilmaston asiantuntija on meteorologi. Nykyisin meteorologiksi voi Suomessa opiskella Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan fysikaalisten tieteiden laitoksen ilmakehatieteiden osastolla, johon aiemmin itsenainen meteorologian laitos yhdistettiin vuonna 2002 . Meteorologi on ammattinimike, tutkinto on luonnontieteiden kandidaatti tai filosofian maisteri. Myos useimmissa muissa maissa saan ennustamiseen vaaditaan akateeminen loppututkinto. Meteorologit toimivat ilmatieteen laitoksissa, puolustusvoimissa, Ilmailulaitoksessa, saaalan yrityksissa (esimerkiksi Foreca ja Vaisala ) seka saata hyodyntavissa yrityksissa ja laitoksissa ( YLE , Tiehallinto , isot voimayhtiot, Yhdysvalloissa myos kaupalliset TV-asemat).

Koska saa ei tunne valtioiden rajoja, eri maiden ilmatieteen laitokset ovat kansainvalisesti verkottuneita. Korkein kansainvalinen taso on YK:n alainen Maailman ilmatieteen jarjesto - World Meteorological Organisation (WMO).

• Sanan meteorologia otti kayttoon Aristoteles kirjassaan Meteorologica noin vuonna 340 eaa. Kirjassa yhdistyvat saahavainnot pohdiskeluihin saailmioiden alkuperasta. Monet varhaiset saahan liittyvat kirjat etsivat ennusmerkkeja luonnosta. Raamatussa ja ensimmaisissa almanakoissa on saanennustussaantoja. Niitakin vanhempia ovat kansanperinteen selitystarinat esimerkiksi ukkosen synnysta.

• Tieteellinen meteorologia paasi kehittymaan 1600-luvulla mittalaitteiden keksimisen myota. Galilein lampomittari 1607 , Torricellin ilmapuntari 1643 , seka tuuli- ja kosteusmittarit mahdollistivat saannollisten saahavaintojen kirjaamisen eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Krimin sodan aikana voimakas matalapaine kulki poikki Keski-Euroopan, ja tuhosi lopulta Englannin laivaston Mustalla merella. Tahan liittynyt debatti lehdistossa sai aikaan ensimmaiset ponnistukset saatietojen kansainvalisesta vaihdosta.

• Ilmakehan yleisen kiertoliikkeen fysikaalisten prosessien ymmarrys kehittyi 1700- ja 1800-luvulla. Lennattimen keksiminen 1843 oli mullistus saahavaintojen viestittamisessa.

• 1900-luvun alkupuolella Bergenissa kehitettiin norjalainen rintamamalli , joka selitti keskileveysasteiden liikkuvien matalapaineiden yhteydessa havaitut saailmiot. Ylatroposfaarin suihkuvirtauksen tuntemus aiheutti selvia polttoainesaastoja mannertenvalisissa lennoissa, kun ei tarvinnut lentaa voimakkaassa vastatuulessa.

• 1950-luvulta alkaen saan ennustamisen monimutkaiseen fysiikkaan liittyvia yhtaloryhmia voitiin ratkaista tietokoneilla.

• 1960-luvulla kaaosteoria selitti ennustamisen rajoja, ja johti parviennusteiden tutkimiseen.

• 1960-luvun lopulta alkaen satelliitit ovat tuoneet lisatietoja etenkin valtamerialueiden pilvisyydesta, mista voidaan paatella paljon muistakin saailmioista esimerkiksi hurrikaaneista .

• 1970-luvulla ilmansaasteet ja happosateet olivat tarkea tutkimuskohde.

• 1980-luvulla erityissaapalvelut yleistyivat, muun muassa tieston talvikunnossapito ( auraus ja suolaus ), maanviljely, rakennustoiminta, turvetuotanto jne. saivat kukin oman raataloidyn saapalvelunsa. Telefaksi ja maksulliset puhelinpalvelut olivat tata tukevat tietoliikenteen edistysaskeleet. Meteorologian puolella tahan liittyivat edistysaskeleen pienten saailmioiden ja pienilmastojen tutkimuksessa. Aurinko lammittaa turvesuota eri tavalla kuin nurmikenttaa.

• 1990-luvun lopussa huomio kiinnittyi kasvihuoneilmiona tunnetun ilmastonmuutoksen ymmartamiseen, mallintamiseen ja ennustamiseen. Otsonikerroksen oheneminen ja siita seurannut maanpinnalle saapuvan ultraviolettisateilyn lisaantyminen kiinnitti huomiota ylempien ilmakerrosten ja napa-alueiden virtausten tuntemukseen.

• 2000-luvun alussa jalleen tiedonvalitys sysasi ennustamista uuteen suuntaan. Kannykat, laajakaista-internet ja digitelevisio mahdollistavat varikuvien ja pienialaisten ennusteiden jakelemisen myos suurelle yleisolle.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meteorologia .

• Ilmatieteen laitos
• Helsingin yliopisto, Ilmakehatieteiden osasto