Merenpohjaa
keskiselanteen
kohdalla
Merenpohja
on veden peittamaa maata
meren
pohjassa.
Merenpohjan vyohykkeita ovat rannikolta alkaen
mannerjalusta
, mannerrinne, mannerylanko, syvanmeren altaat ja
syvanmeren haudat
.
Mannerjalusta kasittaa rannikkoalueen, jossa meren syvyys on 0?200 metria. Mannerjalustan alueella meren pohja on usein muodoltaan kumpuilevaa. Talta alueelta loytyy
oljy
- ja
mineraaliesiintymia
.
[1]
Mannerjalustan reunasta laskeutuu noin neljan asteen kulmassa mannerrinne. Se ulottuu alueelle, jossa meren syvyys on 2 500 metria.
[1]
Mannerrinteen jalkeen on 100?1000 kilometria levea mannerylanko. Sen jalkeen ovat syvanmeren altaat eli
abyssaalivyohykkeen
alueet, jotka ovat yleisimpia alueita
valtameren
pohjissa. Niiden syvyys on noin 3 000?6 000 metria.
[1]
Merenalaisten vuorten ja ylankojen erottamia syvanmeren tasankoja peittaa valtamerissa tavallisesti ohut mutainen
sedimenttikerros
. Tasankoja syvemmalla on kapeita
syvanmeren hautoja
, joista syvimmat ovat yli kymmenen kilometria syvia.
[2]
[1]
Atlantin
keskella,
Intian valtameressa
ja etelaisella
Tyynellamerella
sijaitsevat laajat ja lahes yhtenaiset
vuoristoketjut
, valtamerten
keskiselanteet
. Keskiselanteiden keskustassa ovat murroslaaksot, uuden
basalttisen
merenpohjan syntyalueet.
[2]
Valtamerten keskiselanteiden korkein kohta on usein huomattavasti korkeammalla kuin merenpohja yleensa. Keskiselanteet muodostuvat basalttikivesta ja niiden keskella on murtumalinjoja. Naiden murtumalinjojen kautta vesimassat paasevat kulkeutumaan keskiselanteiden yli.
[1]
Valtamerten pohjissa on yhteensa yli sata
vedenalaista kanjonia
, mannerjalustan ja mannerrinteen lapi tunkevaa kiilaa.
[1]
Meriekologisessa tarkoituksessa mannerjalustan rannikkoalueesta kaytetaan nimitysta litoraalivyohyke ja hieman rannikkoa kauempana olevasta mannerjalustan alueesta nimitysta sublitoraalivyohyke. Talla alueella auringonvalo ulottuu pohjaan asti. Meriekologisessa mielessa mannerrinnetta kutsutaan batyaalivyohykkeeksi. Kaikkein syvimmat syvanmeren haudat muodostavat hadaalivyohykkeen, johon luokitellaan yli 6 000 metria syvemmat alueet.
[1]
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
Myrberg, Kai & Lepparanta, Matti:
Meret: maapallon siniset kasvot
, s. 20?24. Ursa, 2014.
ISBN 978-952-5985-20-7
.
- ↑
a
b
Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.):
Geographica ? suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat
, s. 474. Konemann, 2003.
ISBN 3-8290-2481-9
.
