Meningokokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Meningokokki
Neisseria meningitidis -bakteeri mikroskoopissa
Neisseria meningitidis -bakteeri mikroskoopissa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Bakteerit Bacteria
Paajakso: Proteobacteria
Luokka: Betaproteobacteria
Lahko: Neisseriales
Heimo: Neisseriaceae
Suku: Neisseria
Laji: meningitidis
Kaksiosainen nimi

Neisseria meningitidis
(Albrecht & Ghon 1901) Murray 1929

Seroryhmat
  • Seroryhma A
  • Seroryhma B
  • Seroryhma C

Meningokokki ( Neisseria meningitidis ) on tunnetuin bakteeriperaisen aivokalvontulehduksen eli bakteerimeningiitin aiheuttaja. Meningokokki loydettiin ensimmaisen kerran vuonna 1887, kun Weichselbaum tutki aivokalvontulehduspotilaan aivoselkaydinnestetta [1] .

Rakenne

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Neisseria meningitidis on gramnegatiivisesti varjaytyva usein kapselillinen kokkibakteeri [1] . Se on myos diplokokki , joka viittaa sen kykyyn muodostaa kahden solun pareja. Meningokokkin uloin kerros, eli kapseli, koostuu hiilihydraattiketjuista. Kapselin alla on ulkokalvo, joka sisaltaa proteiineja ja lipopolysakkaridia eli endotoksiinia [1] . Meningokokin ulkokalvon tarkeimpia pintaproteiineja ovat tyypin IV pilukset, joilla bakteeri tarttuu isantasolun pintarakenteisiin. Lisaksi ulkokalvolla on mm. Opa ja Opc -tarttumisproteiineja ja poriinikanavia. Meningokokki kayttaa pintarakenteitaan isantasolun sisalle tunkeutuakseen ja siirtyakseen verenkiertoon. Meningokokki pystyy muuntelemaan bakteerisolun pinnan rakenteita huomattavasti, mika mahdollistaa isannan immuunipuolustuksen valttelyn. [2] Meningokokit voidaan jakaa serologisiin ryhmiin seka sero- , ala- ja immunotyyppeihin kapselin sokeriketjujen ja muiden pintarakenteiden perusteella. Seroryhmia on 13, joista tautien kannalta tarkeimmat ovat seroryhmat A, B, C, X, Y ja W [3] . Suomessa yleisimmat seroryhmat ovat B, C ja Y. Seroryhma maaraytyy bakteerin polysakkaridikapselin perusteella, mihin perustuvat ryhmien A, C, X ja Y konjugaattirokotteet , joissa meningokokkibakteerista eristetyt pintapolysakkaridit on yhdistetty proteiineihin [4] . B seroryhman rokote perustuu meningokokin pintaproteiineihin.

Tunnistaminen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Immuunipuolustuksen vasta-aineet kehittyvat ennen kaikkea kapselin polysakkarideja kohtaan. Varsinkin pienilla lapsilla vasta-aineet kapselipolysakkarideihin kehittyvat hitaasti ja niita myos syntyy vain vahan. Tama osaksi selittaa sen, etta meningokokkitautia on suhteellisesti eniten pienilla lapsilla.

Immuunipuolustuksen valttely

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Meningokokki reagoi isantakehon lammon nousuun lisaamalla immuunijarjestelmalta suojelevien proteiinien tuotantoa. Naihin proteineihin kuuluvat lipopolysakkariidin sialylaatioproteiini (Lst), komplementtijarjestelman inhibiittorin tekija H:ta sitova proteiini (fHbp) ja kapselia biosyntetisoiva proteiini (CssA) [5] . Lammon aiheuttama muutos tapahtuu viesti-RNA tasolla, kun immuunipuolustukselta suojelevien proteiinien ei luettavassa RNA osuudessa oleva hiuspinnirakenne hajoaa ja vapauttaa rakenteessa jumissa olleen ribosomin sitomispaikan [5] . Immuunipuolustusjarjestelmalta suojaamisen nostaminen lammon noustessa on suora evolutiivinen reaktio tulehdusreaktion ja kuumeen nostamaan epatarkkaan mikrobien tappamiseen isannassa. Lampoon reagoiva puolustuksen lisays mahdollistaa meningokokin taudinaiheuttamisen muiden tautien aikana ja jalkeen. On raportoitu, etta influenssa voi olla meningokokkille mahdollinen patogeneesin laukaiseva tekija [5] .

Esiintyminen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saharan etelapuolinen Afrikka on meningokokkitaudin endeemista aluetta, mutta epidemioita voi puhjeta missa tahansa. Meningokokin aiheuttamaa meningiittia on Suomessa vain vahan, noin 50 tapausta vuodessa. Naista meningiiteista 80 prosenttia on B-ryhman aiheuttamia. A- ja C-ryhmien meningokokkeja vastaan on olemassa yhdistelmarokotteita (Meningovax A+C, Mencevax ACWY). B-ryhman meningokokkia vastaan on viime vuosina kehitetty rokotteita (Bexsero [6] , Trumenba [7] ), jotka eivat ole toistaiseksi mukana suomalaisessa rokotusohjelmassa [8] .

Noin 8-25% ihmisista kantavat meningokokkia kurkun ja nielun alueilla oireetta [1] . Nailla ihmisilla meningokokki esiintyy obligaattina kommensaalisena bakteerina. Meningokokki ei selvia isannan ulkopuolella kauaa, eika sita kanna mitkaan muut elaimet, kuin ihmiset. Meningokokki tarttuu lahikontaktissa pisaratartuntana tai kosketusteitse oireilevasta potilaasta tai vaihtoehtoisesti oireettomasta nielunkantajasta [3] . Lahikontaktit lisaavat tartuntariskia, minka takia tiiviit asumisolosuhteet ovat riskitekija altistumiselle [9] . Taman vuoksi altistumisriski kasvaa esimerkiksi varusmiespalveluksessa ja yliopistoasuntoloissa.

Altistustapauksessa meningokokkitaudin ehkaisy perustuu antibioottiprofylaksiin eli estolaakitykseen [3] . Meningokokin kasvu antibioottien aiheuttaman valintapaineen alla voi kuitenkin johtaa antibioottiresistenssin kehittymiseen. Fluorokinolonien ryhmaan kuuluvan antibiootin, siproflokasasiinin resistenssi on yleinen Kiinassa eristetyissa meningokokkikannoissa, jossa sita kaytettiin meningokokkitaudin estolaakityksena vuonna 2005 [10] . Kiinassa esiintyvista meningokokkikannoista yli 70% on omaksunut itselleen resistenssin tuottavan geenimutaation. Resistenssin leviamista meningokokkien seka muiden Neisseria -suvun lajien valilla edistavat sisaanottosignaalisekvenssit, jotka suosivat geenien siirtoa Neisseria- suvun lajien valilla [11] . Antibioottiresistenssiin johtavien geenien on havaittu siirtyneen meningokokkikantoihin kommensaaleilta Neisseria -suvun lajeilta [10] .

Taudit

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Meningokokki aiheuttaa useita erilaisia tauteja, kuten aivokalvontulehdusta, verenmyrkytyksia seka virtsaputken tulehduksia [1] [12] . Meningokokkin aiheuttamista taudeista vaarallisimmat ovat aivokalvontulehdus eli bakteerimeningiitti seka bakteerin aiheuttaman verenmyrkytys ( sepsis ). Naista meningiitti on yleisempi ja helpompi diagnosoida. Se on myos helppohoitoinen ja sen tappavuus on vain 0?3 prosenttia, jos se hoidetaan nopeasti. Hoitamattomana tauti on hengenvaarallinen.

Meningokokki sepsis on vaikeampi tauti, sen tappavuus on jopa 15–80 prosenttia ja sen jalkitaudit ovat pahoja. Meningokokkisepsiksen diagnoosi on pitkalti kliininen, sen oireet ilmaantuvat nopeasti ja potilaan tila usein heikkenee nopeasti. Noin 50 prosentilla meningokokkipotilaista on petekkioita eli hiussuoniverenvuotoja eli alle 3 mm lapimittaisia pienia, punaisia ja tarkkarajaisia verenpurkaumia.

Meningokokki voi aiheuttaa myos keuhkokuumetta , ylahengitystieinfektioita, konjunktiviittia, septista artriittia seka lantionalueen infektioita, kuten virtsatien tulehduksia tai eturauhastulehdusta [1] .

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b c d e f Nadine G. Rouphael, David S. Stephens:  Neisseria meningitidis: Biology, Microbiology, and Epidemiology , s. 1?20. Totowa, NJ: Humana Press, 2012. ISBN 978-1-61779-345-5 , 978-1-61779-346-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.12.2022). en
  2. ↑ Mumtaz Virji: Pathogenic neisseriae: surface modulation, pathogenesis and infection control. Nature Reviews Microbiology , 2009-04, nro 4, s. 274?286. doi : 10.1038/nrmicro2097 . ISSN 1740-1534 . Artikkelin verkkoversio . en
  3. ↑ a b c Meningokokki - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos . Viitattu 13.12.2023.
  4. ↑ Meningokokkirokotteet - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos . Viitattu 29.11.2023.
  5. ↑ a b c Edmund Loh, Elisabeth Kugelberg, Alexander Tracy, Qian Zhang, Bridget Gollan, Helen Ewles, Ronald Chalmers, Vladimir Pelicic, Christoph M. Tang: Temperature triggers immune evasion by Neisseria meningitidis. Nature , 2013-10, 502. vsk, nro 7470, s. 237?240. PubMed: 24067614 . doi : 10.1038/nature12616 . ISSN 0028-0836 . Artikkelin verkkoversio . en
  6. ↑ Uutta laakkeista: B-ryhman meningokokkirokote - Sic! sic.fimea.fi . Arkistoitu 2.8.2016. Viitattu 20.5.2017.
  7. ↑ Meningokokkitaudit - Matkailijan terveysopas - THL / Duodecim www.terveyskirjasto.fi . Viitattu 20.5.2017.
  8. ↑ Lasten ja nuorten rokotusohjelma - Rokottaminen - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos . Arkistoitu 12.6.2017. Viitattu 20.5.2017.
  9. ↑ Mariagrazia Pizza, Rino Rappuoli: Neisseria meningitidis: pathogenesis and immunity. Current Opinion in Microbiology , 2015-02, 23. vsk, s. 68?72. PubMed: 25461575 . doi : 10.1016/j.mib.2014.11.006 . ISSN 1879-0364 . Artikkelin verkkoversio .
  10. ↑ a b Mingliang Chen, Chi Zhang, Xi Zhang, Min Chen: Meningococcal Quinolone Resistance Originated from Several Commensal Neisseria Species. Antimicrobial Agents and Chemotherapy , 27.1.2020, 64. vsk, nro 2, s. e01494?19. PubMed: 31740556 . doi : 10.1128/AAC.01494-19 . ISSN 0066-4804 . Artikkelin verkkoversio .
  11. ↑ Dominique A. Caugant, Martin C. J. Maiden: Meningococcal carriage and disease--population biology and evolution. Vaccine , 24.6.2009, 27 Suppl 2. vsk, nro 4, s. B64?70. PubMed: 19464092 . doi : 10.1016/j.vaccine.2009.04.061 . ISSN 1873-2518 . Artikkelin verkkoversio .
  12. ↑ Yih-Ling Tzeng, Serena Giuntini, Zachary Berman, Soma Sannigrahi, Dan M. Granoff, David S. Stephens: Neisseria meningitidis Urethritis Outbreak Isolates Express a Novel Factor H Binding Protein Variant That Is a Potential Target of Group B-Directed Meningococcal (MenB) Vaccines. Infection and Immunity , 16.11.2020, 88. vsk, nro 12, s. e00462?20. doi : 10.1128/IAI.00462-20 . ISSN 0019-9567 . Artikkelin verkkoversio . en

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meningokokki .
Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Meningokokki&oldid=22354380 ”