Matias Corvinus
(
unk.
Matyas Hunyadi
, s.
24. helmikuuta
1443
? k.
6. huhtikuuta
1490
) oli
Unkarin kuningas
eli
Matias I
vuosina
1458
?
1490
. Matias oli mainetta saavuttaneen sotapaallikko
Janos Hunyadin
poika ja nousi Unkarin ensimmaiseksi unkarilaissyntyiseksi kuninkaaksi sitten
Arpadien hallitsijasuvun
sammumisen. Hallitsijana Matias saavutti suuren jalkimaineen puolustaen maataan ulkopuolisia uhkia vastaan ja rajoittaen perinteisesti valtaa pidelleiden paronien ja magnaattien valtaa. Hanen kaudellaan toteutettiin myos monia hallinnollisia ja taloudellisia uudistuksia, minka lisaksi
Budasta
muodostui merkittava taiteiden ja oppineisuuden keskus. Matiaksen jalkimaineeseen on toisaalta vaikuttanut hanen kuolemaansa seurannut Unkarin alennustila, joka teki tyhjaksi Matiaksen uudistukset ja visiot.
Matias eli unkarilaisittain Matyas syntyi
Transilvanian
Kolozsvarissa eli
Cluj-Napocassa
nykyisessa
Romaniassa
24. helmikuuta 1443. Hanen isansa
Janos Hunyadi
oli mainetta saavuttanut
unkarilainen
sotapaallikko, ja Matias oli isansa kahdesta pojasta nuorempi.
[1]
Janos Hunyadi oli tullut tunnetuksi etenkin sodissa
Osmanien valtakuntaa
vastaan, mutta han kuoli
ruttoon
vuonna 1456 otettuaan yhden huomattavimmistaan voitoista
Belgradin piirityksessa
. Janoksen kuoltua hanen poliittiset vastustajansa ja etenkin Cillein suku alkoivat toimia Hunyadeja vastaan.
Ulrich Cillei
yritti ottaa haltuunsa Matiaksen isoveljen
Lazlo Hunyadin
omistaman
Nandorfehervarin
linnan. Tuloksena oli kahakka Hunaydien kannattajien kanssa, ja Ulrich sai surmansa. Kahakan jalkeen kuningas
Lazlo V
antoi mestauttaa Lazlon ja Matias vangittiin. Etenkin alempi aateli suosi Hunyadeita, ja kuninkaan toiminta oli johtaa kapinaan Unkarissa. Kuningas pakeni vangitun Matiaksen kanssa
Prahaan
, jossa Lazlo V kuoli vuonna 1457. Edellisen kuninkaan kuoltua uusia ehdokkaita kuninkaaksi oli useita. Unkarilaiset magnaatit kannattivat Puolan kuningas
Kasimir IV
:ta,
Saksin herttua
Wilhelmia, keisari
Fredrik III
:ta seka joitakin unkarilaisia
magnaatteja
. Alempi aatelisto halusi kuitenkin Unkarille unkarilaisen kuninkaan, ja Matiasta kannatettiin hanen kuuluisan isansa ja veljensa kohtalon takia. Valtiopaivien viela valitessa kuningasta vuonna 1458 tuhannet aateliset kokoontuivat
Tonavan
jaalle, jolla Matias huudettiin kuninkaaksi.
[2]
Valtaistuimelle vuonna 1458 noussut Matias otti nimekseen Corvinus eli korppi
sukunsa
vaakunan mukaan.
[2]
Matias oli Unkarin kuninkaista ensimmainen, joka oli noussut asemaansa aatelistosta hallitsijasuvun ulkopuolelta.
[1]
Han oli myos Unkarin ensimmainen unkarilaissyntyinen kuningas sitten
Arpadien hallitsijasuvun
sammumisen. Alaikaisella kuninkaalla oli aluksi holhoojahallitus, joka teki suunnitelmia esimerkiksi naimakaupoista
Boomin
Podierbrad-hallitsijasuvun kanssa. Tultuaan taysi-ikaiseksi han kuitenkin siirsi holhoojansa syrjaan ja torjui ajatuksen naimakaupoista. Neuvonantajakseen Matias otti aiemmin opettajanaan toimineen humanististen aatteiden kannattajan
Janos Vitezin
, joka nimitettiin
Esztergomin
arkkipiispaksi ja kansleriksi. Virkamiehiksi otettiin tyypillisten magnaattisukujen jasenten lisaksi alemman aatelin ja jopa porvariston jasenia, jotka olivat nain riippuvaisia asemassaan kuninkaasta ja noudattivat taman tahtoa. Vitezin neuvojen mukaisesti Matias alkoi myos kasvattaa kuninkaan valtaa Unkarin paroneihin nahden.
Kuninkaan toiminta heratti luonnollisesti myos vastustusta. Osa unkarilaisista alkoi tukea keisari Fredrik III:ta vastakuninkaana, ja kruununperimyksesta syttyi sota. Paavi
Pius II
valitti lopulta vuonna 1463 solmitun rauhan, jonka mukaan Matias tunnustettiin Unkarin kuninkaaksi mutta perimysoikeus siirtyisi keisarin
Habsburgien
suvulle, jos Matias ei saisi omia perillisia. Matias sai lunnaita vastaan myos takaisin Unkarin
Pyhan Tapanin kruunun
, jota han kaytti kruunajaisissaan vuonna 1464. Rauha keisarin kanssa merkitsi kuninkaalle taman vallan vakiintumista Unkarissa.
[2]
Unkari kavi Matiaksen valtakaudella useita sotia. Han jatkoi esimerkiksi isansa sotia Osmanien valtakuntaa vastaan. Paavi Pius II oli valmistellut ristiretkea turkkilaisia vastaan, mutta naiden suunnitelmien rauettua Unkari oli sodassa yksin. Sodassa saavutettiin kuitenkin voittoja tasta huolimatta. Strategisesti tarkea
Jaican linna
valloitettiin ja osa
Bosniaa
liitettiin Unkariin.
Pal Kinizsin
saavutettua huomattavan voiton
Kenyermez?n taistelussa
Transilvaniassa
vuonna 1479
Moldavia
ja
Valakia
uudistivat uskollisuudenvalansa Unkarin kuninkaalle. Enempiin voittoihin Unkarin voimavarat eivat riittaneet, vaan Matias kaantyi puolustuskannalle.
Adrianmerelta
Szatmariin
saakka rakennettiin kaksinkertainen linnoitusten ketju, joka riitti pysayttamaan turkkilaisten etenemisen Eurooppaan seuraavan puolen vuosisadan ajaksi. Raja-alueella tehtiin jatkuvia ryosto- ja havitysretkia puolin ja toisin, mutta turkkilaisten huomio kaantyi
Vahaan Aasiaan
ja
Krimille
.
Matias kavi sotia myos lannessa, jossa han tavoitteli
Boomia
,
Itavallan perintomaita
ja jopa
Saksan keisarin
kruunua. Unkarilla oli tallakin suunnalla vastustajansa, ja yritettyaan vallata Boomin han ajautui sotaan keisaria ja
Puolan
Jagelloja
vastaan. Vuonna 1478 solmitussa
Olmutzin rauhassa
Maari
,
Sleesia
ja
Lausitz
liitettiin Unkariin kuninkaan elinajaksi, mutta Jagellojen hallitseman Boomin valtaaminen ei onnistunut. Jonkin verran menestysta saavutettiin myos keisaria vastaan.
Wien
vallattiin vuonna 1485, ja unkarilaiset hallitsivat paria vuotta myohemmin koko
Ala-Itavaltaa
.
[2]
Matias oli luonut sotiaan varten liittolaiset mukaan lukien yli 100 000 miehen armeijan, joka koostui kurinalaisista ja hyvin koulutetuista palkkasotureista. Armeijan yllapito oli kuitenkin erittain kallista. Unkari sai jonkin verran taloudellista tukea
Venetsialta
ja paavilta, mutta rahoituksen turvaamiseksi unkarilaisten talonpoikien verotusta kiristettiin aarimmilleen.
[2]
Verotuksen kiristamisen ohella tehtiin verotukseen ja talouteen liittyvia uudistuksia. Taloudellisia muutoksia vastustettiin, ja kapinat uhkasivat ajoittain hallinnon ohella jopa kuninkaan valtaistuinta.
[1]
Talousuudistusten lisaksi uudistettiin lainsaadantoa ja tuomioistuimia. Mahtimiesten valtaa rajattiin ja korruptiota pyrittiin kitkemaan hallinnosta. Hallinnolliset tehtavat paatyivat usein Italiassa humanistisen koulutuksen saaneille ammattivirkamiehille siina, missa vastaavat tehtavat oli aiemmin annettu usein paroneille ja prelaateille.
Renessanssin
kulttuuri kukoisti myos tieteita ja taiteita tukeneen Matiaksen hovissa. Kuninkaalla ei ollut kuitenkaan varaa luopua kokonaan magnaateista, jotka eivat koskaan siirtyneet taysin kuninkaan puolelle. Heidan kannatuksensa takaamiseksi magnaateille jaettiin maaomaisuuksia ja piispanvirkoja.
[2]
Matias kuoli Wienissa 6. huhtikuuta 1490.
[1]
Han sai jalkimaineen rakastettuna hallitsijana, joka turvasi kansan herrojen mielivaltaa vastaan. Myos Unkarin ulkoinen mahti oli hanen kaudellaan suurimmillaan, ja Matiasta on pidetty Unkarin viimeisena kansallisena kuninkaana. Maata painoi suuri verotaakka, mutta toisaalta Unkari oli saastynyt ulkoisten uhkien havitykselta. Matiaksen maineeseen suurena hallitsijana vaikutti myos hanen kuolemansa jalkeinen alennustilan kausi Unkarissa. Matias oli toivonut seuraajakseen poikaansa
Janos Corvinusta
, mutta kruunua tavoittelivat myos Habsburgien keisari Fredrik III:n poika
Maksimilian
ja Jagellonien Boomin kuningas
Vladislav
. Magnaatit saivat nyt valittua helposti ohjailtavana pitamansa Vladislauksen kuninkaan seuraajaksi valtiopaivilla. Matiaksen perustama vahvaan kuninkaanvaltaan perustunut jarjestelma romahti, kuten romahti Matiaksen visioima suuri Keski-Euroopan liittouma turkkilaisia vastaan.
[2]
- ↑
a
b
c
d
Lajos Elekes:
Matthias I
Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.9.2018.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
Juhani Huotari ja Olli Vehvilainen:
Unkari ? Maa, kansa, historia
, s. 67?71. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.
ISBN 951-746-252-2
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|