Mataramin sulttaanikunta
1586–1755
lippu
Valtiomuoto	Sulttaanikunta
Monarkki	Gedhe Pamanahan (ensimmainen) Pakubuwono III (viimeinen)
Ylin ministeri	Raden Adipati Natakusuma (1730-l.) [1]
Vakiluku (1734)	n. 2 miljoonaa [1]
Uskonnot	islam
Seuraaja(t)	Yogyakartan sulttaanikunta Surakartan sulttaanikunta
Infobox OK

Indonesian historia

Varhaiset kuningaskunnat

Tarumanagara (358-669)
Kalingga (500–600-luku)
Srivijaya (650–1377)
Sailendra (800–900-luku)
Sunda (669–1579)
Mataram (752–1006)
Bali (914–1908)
Kahuripan (1006–1045)
Kediri (1045–1221)
Singhasari (1222–1292)
Majapahit (1293–1500)

Sulttaanikuntien aika

Samudera Pasai (1267–1521)
Ternaten sulttaanikunta (1257–1914)
Gowan sulttaanikunta (1300–1946)
Malakan sulttaanikunta (1400–1511)
Sulun sulttaanikunta (1405–1915)
Cirebonin sulttaanikunta (1445–1677)
Demakin sulttaanikunta (1475–1548)
Acehin sulttaanikunta (1496–1903)
Pagaruyungin kuningaskunta (1500–1825)
Bantenin sulttaanikunta (1526–1813)
Banjarin sulttaanikunta (1526-1860)
Mataramin sulttaanikunta (n. 1586–1755)
Surakartan sulttaanikunta (1745–1946)
Yogyakartan sulttaanikunta (1755[–1945])
Siakin sulttaanikunta (1725–1946)
Delin sulttaanikunta (1814–1946)
Riau-Linggan sulttaanikunta (1824–1911)

Kolonialismin aika

Alankomaiden Ita-Intia (1800–1949)
Lanfangin tasavalta (1777–1885)

Itsenaisyyden aika

Indonesian vallankumous (1945–1950)
Syyskuun 30. paivan liike (1965)

n · k · m

Mataramin sulttaanikunta oli Keski- Jaavan sisaosia hallinnut valtakunta, joka oli olemassa 1500-luvun loppupuolelta vuoteen 1755. Se oli Indonesian viimeinen aidosti itsenainen sulttaanikunta ennen hollantilaisten siirtomaakautta.

Mataramin valtakunnan olemassaolo paattyi vuonna 1755 Giantin sopimukseen , jossa se jaettiin Pakubuwono III:n hallitsemaan Surakartaan seka Hamengkubuwono I:n hallitsemaan Yogyakartaan . ^[2]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mataramin ensimmainen hallitsija oli Gedhe Pamanahan . Hanen hallintokautensa ajankohdasta ei ole varmuutta. Tarinan mukaan han olisi saanut Mataramin alueen hallittavakseen teoistaan Pajangin hallitsijan Pangeran Adivijayan palveluksessa ja suistettuaan taman vihamiehen Aria Penangsangin hevosen selasta kaksintaistelussa. Han pystytti palatsinsa ja paakaupunkinsa Kotagedeen Yogyakartassa , minne alkoi saapua uudisasukkaita tyoskentelemaan hanen mailleen. ^{[3] [4]}

Gedhe Pamanahamia seurasi Mataramin hallitsijana hanen poikansa Panembahan Ingalaga eli Senapati ( suom. Kenraali ) – lisanimensa han sai Pajangin sulttaani Adivijayalta. Haneen on liitetty laajalti myyttisia elementteja, kuten koko Mataramin dynastian luominen myyttisen Nyai Roro Kidulin hahmon kanssa tapahtuneen kohtaamisen jalkeen ^[5] , ylevat esi-isat Majapahitin valtakunnan hallitsijoiden piirissa seka voittoisat sotaretket. Senapatin johtamana Mataramin mahti tuntui Jaavalla kaikkialla hindulais-buddhalaisesta Pasuruanista Cireboniin , mutta maan ei onnistunut alistaa valtaansa rannikkovaltioita kuten Surabayaa. Historioitsija H. J. de Graaf luonnehti Senapatia tyranniksi, jolla oli sotaonnea, mutta joka ei saanut aikaan mitaan rakentavaa kehitysta. ^[6]

Panembahan Krabyak [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Senapatin poika Panembahan Krabyak nousi Mataramin valtaistuimelle taman kuoleman jalkeen vuonna 1601. Hanen valtakautensa koostui lahinna Mataramin puolustamisesta ja koossa pitamisesta. Alkuun valtakuntaa riepoi Panembahan Krabyakin sota Demakissa vaikuttavaa kapinallista vanhempaa veljeaan Pangeran Pugeria vastaan. Alankomaalaisen merisotilaan Jacob van Heemskerckin miesten tukemana Pangeran Puger voitti ensimmaisen yhteenoton, mutta Panembahan Krabyak voitti hanet lopulta vuonna 1604. Hiukan myohemmin toinenkin hanen veljistaan, Panaraganissa vaikuttava Pangeran Jayaraja, nousi kapinaan hanta vastaan tavoitellen Mataramin kruunua. Konfliktin kulusta on tietoa hyvin vahan, mutta se oli ilmeisesti lyhyt. ^[7]

Panembahan Krabyakin valtakaudella Mataramin ja Surabayan valinen konflikti jatkui. Panembahan Krabyakin ei ollut mahdollista valloittaa raskaasti linnoitettua kaupunkivaltiota, joten tata ei missaan vaiheessa edes yritetty. Sotaa kaytiin sen sijaan lahinna molempien puolten tekemien ryostoretkien muodossa. ^[7]

Agung [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Panembahan Krabyakin vanhin poika Ransang, joka myohemmin tunnettiin nimella Agung , peri kruunun vuonna 1613. ^[8] Han oli ensimmainen Mataramin hallitsijoista, joka otti virallisesti kayttoon arvonimen "sulttaani", mika tapahtui vuonna 1641. ^{[9] [10]}

Agungia pidetaan suurimpana indonesialaisena sotapaallikkona sitten 1400-luvun. Hanen valloituksistaan ensimmainen oli strategisesti tarkea Wirasaban kaupunki vuonna 1615. Mataram sai sen valloitettuaan paasyn Brantasjoen laakson alaosiin, mista oli mahdollista kontrolloida yhteyksia jokilaakson ja itaisen Jaavan valilla. Surabaya vastasi tahan hyokkayksella, jonka Agung torjui tammikuussa 1616 – taman mahdollisti hanen valiaikaisesti Pajangilta saamansa uskollisuuden vakuutus. Tata seurasi joukko voittoisia sotia Jaavan valtioita vastaan: Lasem valloitettiin 1616, Pasuharan ja kapinaan noussut Pajang 1617, Tuban 1619, kunnes vain Surabaya oli jaljella. Viisivuotisen piirityksen paatteeksi myos se antautui lopulta vuonna 1625 Agungin katkaistua veden tulon kaupunkiin patoamalla joen. ^{[9] [11]}

Mataram oli nyt keskisen Jaavan valtias – idassa oli viela Blambangan ja lannessa Banten , mutta kummastakaan ei ollut haastamaan Mataramin mahtia. Lannessa Cirebon antoi hanelle kunnianosoituksia ja prinsessan aviopariksi vuonna 1625. Blambangan kukistui lopulta vuonna 1640. ^{[9] [12] [13]}

Agungin valtakauden aikana Hollannin Ita-Intian kauppakomppania alkoi saada jalansijaa Jaavalla. Agung ei alkuun suuremmin piitannut tasta kehityksesta, vaan keskittyi paikallisten valtioiden hallintaansa saamiseen eurooppalaisten vallan haastamisen sijasta. Vuosina 1628–1629 han yritti valloittaa hollantilaisten hallitseman Batavian aikeenaan kukistaa taman jalkeen myos Banten, mutta epaonnistui yrityksessaan. ^{[1] [9] [10] [13]}

Amangkurat I ja II [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Amangkurat I eli Sunan Tegalwangi, joka seurasi Agungia Mataramin sulttaanina, oli hallitsijana aarimmaisen julma ja vallanhimoinen. Han ei ollut isansa tavoin sotilaallisesti kyvykas, vaan lujitti valtaansa lahinna uhkailemalla ja salamurhaamalla vastustajiaan. ^[14]

Ensimmainen vallankaappausyritys Amangkurat I:ta vastaan tehtiin 1647, jolloin hanen veljensa Pangeran Alit johti joukon syvasti uskonnollisia muslimeja kuninkaallisen palatsin luo valloittaakseen sen. Amangkuratin joukot kuitenkin torjuivat hyokkayksen, ja prinssi Pangeran Alit sai kyseisessa taistelussa surmansa. ^[15] Toinen vallankaappausyritys tapahtui vuonna 1661, jolloin Amangkuratin poika Adipati Anom yritti syosta isansa vallasta. ^[16]

Vastarinta Amangkuratin itsevaltaista hallintoa vastaan johti lopulta kapinaan vuonna 1674. Kapinan paallikkona oli prinssi Trunajaya , jonka isan Amangkurat oli teloittanut vuonna 1656 ^[16] ja jonka vaitettiin olevan ylevaa Majapahit-syntyperaa. Mataramin vasallina ollutta Maduran saarta hallinneen Trunajayan onnistui tukijoidensa ja Makassarista paenneiden merirosvojen tuella valloittaa laaja osa Jaavan itapuolta. Han asettui taman jalkeen Kediriin . ^{[15] [17]}

Trunajayan kapinalliset onnistuivat lopulta vuonna 1677 valloittamaan Amangkuratin hovin, mista tama pakeni ^[10] ja luovutti kruununsa pojalleen, joka oli ollut kapinaliikkeen takana. Hallitsijanimen Amangkurat II ottanut uusi sulttaani sai hollantilaisilta apua kapinaliikkeen lopettamiseksi ja surmasi lopulta kruununtavoittelijaksi ryhtyneen Trunajayan omakatisesti taman jaatya vangiksi. Myos Amangkurat II:n veli, sulttaaniksikin julistautunut Pangeran Puger , alistui lopulta taman valtaan marraskuussa 1681. ^{[15] [16] [18] [19]}

Amangkurat II:n hallitsijakauden loppua kohden valit hollantilaisiin viilenivat jalleen, osittain siksi, etta han pyrki suojelemaan hollantilaisia vastustavia makassarilaisia ja balilaisia. Vuonna 1686 hovissa Kartasurassa lisaksi tapettiin 75 hollantilaista, jotka olivat tulleet neuvottelemaan uudelleen Mataramin ja hollantilaisten valisia sopimuksia. ^[1] Lantisella Jaavalla puhkesi balilaisen Surapatin johtama orjakapina , mika heikensi Mataramia merkittavasti, ja valtakunnasta alkoi jalleen erkaantua alueita. Amangkurat II pyysi hollantilaisilta apua valtaansa lujittaakseen, mutta nama kieltaytyivat. ^[16]

Amangkurat III ja ensimmainen perimyssota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Amangkurat II kuoli 1703, ja hanen poikansa Sunan Mas seurasi hanta hallitsijanimella Amangkurat III . Han joutui jo seuraavana vuonna setansa Pangeran Pugerin johtaman ja hollantilaisten tukeman kapinan kohteeksi, osittain siksi, etta hollantilaiset uskoivat hanen vehkeilevan Surapatin kanssa heita vastaan. Kauppakomppania tunnusti Pangeran Pugerin Mataramin sulttaaniksi 7. heinakuuta 1704, ja lokakuussa samana vuonna han otti hallitsijanimen Pakubuwono I . Alkoi ensimmainen Jaavan kolmesta perimyssodasta. ^{[18] [19] [20]}

Ahtaalle ajettu Amangkurat III ilmoitti vuonna 1708 olevansa valmis neuvotteluihin, mutta hollantilaiset vangitsivat hanet ja karkottivat hanet perheineen Ceylonille . Samoin tehtiin myos Surapatin kapinaan osallistuneille jalkelaisille. ^{[20] [21]}

Hallitsijat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Gedhe Pamanahan (? – n. 1575)
• Senapati (1582 (?) –1601)
• Panembahan Krapyak (1601–1613)
• Agung (1613–1646)
• Amangkurat I (1646–1677)
• Amangkurat II (1677–1703)
• Amangkurat III (1703–1704)
• Pakubuwono I (1704–1719)
• Amangkurat IV (1719–1725)
• Pakubuwono II (1725–1749)
• Pakubuwono III (1749–1755)

Kulttuuri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Islamista tuli Mataramin paauskonto ilmeisesti noin 1628–1629. ^[10]

Agungin valtakaudella Mataramissa otettiin vuonna 1633 kayttoon oma kalenteri jaavalaisen ja islamilaisen perinteen pohjalta aiemman hindulaisen kalenterin tilalle. ^{[10] [22]}

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Keat Gin Ooi:  Southeast Asia: A Historical Encyclopedia, from Angkor Wat to East Timor . ABC-CLIO, 2004. Teoksen verkkoversio . (englanniksi)
• Hall, Daniel George Edward:  History of South East Asia . 4th edition. Macmillan, 1981. Teoksen verkkoversio . (englanniksi)
• Ricklefs, M. C.:  A History of Modern Indonesia since c.1200 . 4th edition. Macmillan International Higher Education, 2008. Teoksen verkkoversio . (englanniksi)
• Kahler, H.:  The Muslim world: a historical survey. Part IV. Modern times . Leiden: E. J. Brill, 1981. Teoksen verkkoversio . (englanniksi)
• Wessing, Robert: Nyai Roro Kidul in Puger: Local Applications of a Myth. Archipel , 1997, nro 53. Artikkelin verkkoversio . Viitattu 6.8.2020. (englanniksi)
• Laffan, Michael: The Sayyid in the Slippers: An Indian Ocean Itinerary and Visions of Arab Sainthood, 1737-1929. Archipel , 2013, nro 86. Artikkelin verkkoversio . Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]